Psittakofulviinit

Punaoranssi, luonnollinen värimuoto monivyölurista.

Psittakofulviinit (joskus myös nimellä psittasiinit) ovat papukaijalintujen höyhenpuvussa esiintyviä pigmenttejä.

Jo vuonna 1882 saksalainen eläinten pigmenttienn tutkimukseen erikoistunut C. F. W. Krukenberg (1852 – 1889) havaitsi, että papukaijalintujen sulkien pigmentti sisältää ainutlaatuisia lipokromeja, psittakofulviineja. Ne eivät kuulu karotenoideihin, melaniineihin, porfyyreihin eivätkä pteriineihin, jotka yleensä vastaavat lintujen höyhenpuvun värityksestä. Psittakofulviinit on nimettykin papukaijojen mukaan: "psittakós" tarkoittaa papukaijaa ja "fulvus" puna-keltaista.

Papukaijojen kirkkaan punaiset, keltaiset ja oranssit värit eivät synny karotenoideista, kuten monilla muilla lajeilla. Tutuin karotenoideista värinsä saava lintu lienee flamingo, joka on valkoinen ilman sen ravinnosta saatavia karotenoideja. Papukaijojenkin verenkierrosta on havaittu karotenoideja (samoissa määrin kuin lajeilla, jotka saavat värinsä karotenoideista), mutta höyhenten väritykseen papukaijalinnut eivät niitä käytä. Niiden verenkierrosta ei myöskään löydy merkkejä psittakofulviineista. Tämän perusteella on pääteltävissä, että psittakofulviinipigmentit syntetisoidaan paikallisesti kasvavissa höyhenissä tuppikudoksen sisällä.

Aldehydi-psittakofulviinit ovat vastuussa punaisista, karboksyyli-psittakofulviinit taas keltaisista sävyistä papukaijoissa. Esimerkiksi monivyölureilla, joilla on kaksi luonnollista värimuotoa: punaoranssi ja keltainen, tämä ero värimuotojen välillä johtuu yksittäisestä mutaatiosta, joka muuttaa pigmentin hapettumista ja muuntaa punaiset psittakofulviinipigmentit keltaisiksi.

Half-sider undulaatti, jonka vasen puoli kuvassa esittää sinistä värimuotoa ja psittakofulviinien puutetta, ja oikea puoli kuvassa on normaali vihreä, jossa psittakofulviinit ovat yhä läsnä.

Psittakofulviinit eivät vaadi ulkoisia lähteitä kuten ravinnosta saatavat karotenoidit, joten kehnollakaan ruokavaliolla olevan papukaijalinnun keltaiset, punaiset ja oranssit sävyt eivät haalistu. Sen sijaan muita muutoksia höyhenpukuun saattaa terveysongelmista kärsivillä lemmikkipapukaijalinnuilla tulla, esimerkiksi puutostiloista kärsivät vihreät papukaijalinnut voivat saada höyhenpukuunsa keltaisia laikkuja, harmaapapukaijat vaaleanpunaisia höyheniä, neitokakadut kellastua tai ruusukakadujen vaaleanpunainen tummentua.

Lemmikkinä on jalostettu värimuotoja, joilla psittakofulviinien tuotanto on vähentynyt tai estynyt kokonaan. Kokonaan estyessä esimerkiksi alunperin vihreä lintu jää väriltään siniseksi kun vihreää rakentava keltainen poistuu (kuten undulaateilla, kauluskaijoilla tai amatsoneilla), tai punainen lintu jää valkoiseksi punaisen poistuessa (kuten ruusukakaduilla, roselloilla tai puna-aroilla). Tämän mutaation nimi on yleensä "sininen", sillä mutaation edustajat ovat suurimmallaosalla lajeista sinisiä, mutta esimerkiksi neitokakaduilla sen nimi on valkokasvo. Osittainen psittakofulviinien vähennys on kutsumanimeltään "parblue", mutta joillekin lajeille se on nimetty erikseen. Esimerkiksi ruusukaijasilla se on nimeltään aqua tai turkoosi ja neitokakaduilla pastellikasvo tai kermakasvo riippuen mutaatiosta ja sen voimakkuudesta.

Pelkkää punaista vähentävä mutaation voi olla nimeltään esimerkiksi "orange-face" (oranssikasvo) ruusukaijasilla, joilla punertavat kasvot muuttuvat oranssinsävyisiksi, tai "keltaposki" neitokakaduilla, joilla punainen poski muuttuu kullankeltaiseksi.

Lutino ruusukaijanen. Lutino-mutaatio poistaa kaikki rakenteelliset värit ja melaniinit, jättäen jäljelle vain psittasiinin. Kaikkien lajien lutinot koostuvat väreiltään vain valkoisista, keltaisista ja punaisista ja niiden yhdistelmistä.

Kaikki papukaijalintulajit eivät voi tuottaa punaisia psittakofulviineja, esimerkiksi undulaatin psittakofulviinit ovat vain keltaisia. Tämän vuoksi undulaatti ei voi olla punainen, pinkki, oranssi tai aito violetti edes jalostuksen tuloksena. Undulaattien "violetti"-niminen värimuunnos on rakenteellinen mutaatio, ei pigmentti, joka antaa linnulle violetin sävyn.

Jotkut harrastajat kehottavat parblue-termin käytön vähentämiseen, sillä esimerkiksi neitokakadu ei voi olla sininen, eikä täten osittainkaan sininen. Korvaava termi olisi PPR, partial psittacine reduction.

Pelkät psittakofulviinit jäljelle jättävä värimuoto on nimeltään lutino. Sitä esiintyy useilla papukaijalajeilla. Lutino jättää jälkeensä sinisten ja tummien värien poistuessa kirjon valkoisia, keltaisia ja punaisia sävyjä sekä niiden yhdistelmiä.

Yhdessä melaniinipigmentit, rakenteelliset värit ja psittakofulviinit tuottavat valtavan värikirjon. Papukaijalintujen värikirjo on täten uniikki lintumaailmassa.

Lähteet

  1. ↑ Ida-Emilia Kaukonen: Värin synty ja pigmentit - Neitokakadut - Variaatioiden aikakausi neitokakadut.com. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 23.7.2026.
  2. ↑ Julie Feinstein: Where feather colors come from: Why cardinals are red and grackles are shiny BirdWatching. 17.5.2024. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Is the structural and psittacofulvin‐based coloration of wild burrowing parrots Cyanoliseus patagonus condition dependent? Journal of Avian Biology, 18.10.2007. doi:10.1111/j.1600-048X.2008.04417.x ISSN 1600-048X Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Marcin Molski: Theoretical Insight into Psittacofulvins and Their Derivatives. Molecules, 10.6.2024, 29. vsk, nro 12, s. 2760. Basel, Switzerland. PubMed:38930826 doi:10.3390/molecules29122760 ISSN 1420-3049 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ A touch of red: mysteries of parrot colors revealed in new study natur.cuni.cz. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
  6. 1 2 Kirjoittaja Maija Karala: Eläinten värit, osa 3: kuparilinnut ja muita kummajaisia planeetanihmeet.wordpress.com. 16.12.2017. Viitattu 14.8.2026.
  7. ↑ Juan A. Amat ja Miguel A. Rendón: Flamingo Coloration and Its Significance Flamingos, Behavior, Biology, and Relationship with Humans. 2017. Nova Science Publishers, Inc., New York. Viitattu 28.9.2026.
  8. ↑ OuterDev: Why are these flamingos white? Fotogario. 28.10.2018. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  9. 1 2 K.J. McGraw ja M.C. Nogare: Carotenoid pigments and the selectivity of psittacofulvin-based coloration systems in parrots Comparative Biochemistry and Physiology Part B: Biochemistry and Molecular Biology. Heinäkuu 2004. sciencedirect.com. Viitattu 29.9.2026.
  10. ↑ Roberto Arbore, Soraia Barbosa, Jindřich Brejcha, Yohey Ogawa, Yu Liu, Michaël P. J. Nicolaï, Paulo Pereira, Stephen J. Sabatino, Alison Cloutier, Emily Shui Kei Poon, Cristiana I. Marques, Pedro Andrade, Gerben Debruyn, Sandra Afonso, Rita Afonso, Shatadru Ghosh Roy, Uri Abdu, Ricardo J. Lopes, Peter Mojzeš, Petr Maršík, Simon Yung Wa Sin, Michael A. White, Pedro M. Araújo, Joseph C. Corbo, Miguel Carneiro: A molecular mechanism for bright color variation in parrots. Science, 2024-11, 386. vsk, nro 6721, s. eadp7710. New York, N.Y.. PubMed:39480920 doi:10.1126/science.adp7710 ISSN 1095-9203 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Terveydenhoito - Kaijuli kaijuli.fi. 11.5.2026. Viitattu 14.8.2026.
  12. ↑ Thomas F. Cooke, Curt R. Fischer, Ping Wu, Ting-Xin Jiang, Kathleen T. Xie, James Kuo, Elizabeth Doctorov, Ashley Zehnder, Chaitan Khosla, Cheng-Ming Chuong, Carlos D. Bustamante: Genetic Mapping and Biochemical Basis of Yellow Feather Pigmentation in Budgerigars. Cell, 5.10.2017, 171. vsk, nro 2, s. 427–439.e21. Elsevier. PubMed:28985565 doi:10.1016/j.cell.2017.08.016 ISSN 0092-8674 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  13. ↑ One moment, please... www.psittacula-world.com. Arkistoitu 11.4.2026. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  14. ↑ rick: Blue Mutation Yellow-Naped Amazon Voren's Aviaries. 27.5.2009. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  15. ↑ LubosTomiska: Blue jewels of Australian aviculture Parrots Daily News www.parrotsdailynews.com. Arkistoitu 17.5.2026. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  16. ↑ Liz: Blue Crimson Rosella – One Odd Bird oneoddbird.org. 5.10.2023. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  17. ↑ Liz: Blue Scarlet Macaw – One Odd Bird oneoddbird.org. 3.10.2023. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  18. 1 2 3 Laure Kurkela: Neitokakadujen värit - Kaijuli kaijuli.fi. 17.8.2026. Viitattu 28.9.2026.
  19. 1 2 Van den Abeele, Dirk: Parblue mutations - PPR partial psittacine reduction www.ogvzw.org. Arkistoitu 15.3.2026. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  20. ↑ Whitefaced & Par-Blue (Partial Blue) cockatielgenetics.com. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  21. 1 2 Thomas F. Cooke, Curt R. Fischer, Ping Wu, Ting-Xin Jiang, Kathleen T. Xie, James Kuo, Elizabeth Doctorov, Ashley Zehnder, Chaitan Khosla, Cheng-Ming Chuong, Carlos D. Bustamante: Genetic Mapping and Biochemical Basis of Yellow Feather Pigmentation in Budgerigars. Cell, 5.10.2017, 171. vsk, nro 2, s. 427–439.e21. PubMed:28985565 doi:10.1016/j.cell.2017.08.016 ISSN 1097-4172 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Sex-Linked Yellow Cheek (SLYC) cockatielgenetics.com. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  23. ↑ Pinkit, punaiset ja oranssit undulaatit Pinkit, punaiset ja oranssit undulaatit. Viitattu 28.9.2026.
  24. ↑ Ayaan Shohan, KinBird Aviary: Violet Factor & Violet Cobalt Budgerigar Mutation Guide budgerigargenetics.com. 21.5.2026. Viitattu 28.9.2026. (englanniksi)
  25. ↑ The Hidden Science of Parrot Colors GeneBites. 25.2.2026. Viitattu 2.10.2026. (englanniksi)
  26. ↑ Shatadru Ghosh Roy, Anna Bakhrat, Moty Abdu, Sandra Afonso, Paulo Pereira, Miguel Carneiro, Uri Abdu: Mutations in SLC45A2 lead to loss of melanin in parrot feathers. G3, 7.2.2024, 14. vsk, nro 2, s. jkad254. Bethesda, Md.. PubMed:37943814 doi:10.1093/g3journal/jkad254 ISSN 2160-1836 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Biologists reveal the genetic 'switch' behind parrot color diversity phys.org. Arkistoitu 8.12.2024. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
  28. ↑ Kirjoittaja Maija Karala: Eläinten värit, osa 3: kuparilinnut ja muita kummajaisia planeetanihmeet.wordpress.com. 16.12.2017. Viitattu 23.7.2026.