,_Gembira_Loka_Zoo,_Yogyakarta,_2015-03-15_01.jpg)
Psittakofulviinit (joskus myös nimellä psittasiinit) ovat papukaijalintujen höyhenpuvussa esiintyviä pigmenttejä.
Jo vuonna 1882 saksalainen eläinten pigmenttienn tutkimukseen erikoistunut C. F. W. Krukenberg (1852 – 1889) havaitsi, että papukaijalintujen sulkien pigmentti sisältää ainutlaatuisia lipokromeja, psittakofulviineja. Ne eivät kuulu karotenoideihin, melaniineihin, porfyyreihin eivätkä pteriineihin, jotka yleensä vastaavat lintujen höyhenpuvun värityksestä. Psittakofulviinit on nimettykin papukaijojen mukaan: "psittakós" tarkoittaa papukaijaa ja "fulvus" puna-keltaista.
Papukaijojen kirkkaan punaiset, keltaiset ja oranssit värit eivät synny karotenoideista, kuten monilla muilla lajeilla. Tutuin karotenoideista värinsä saava lintu lienee flamingo, joka on valkoinen ilman sen ravinnosta saatavia karotenoideja. Papukaijojenkin verenkierrosta on havaittu karotenoideja (samoissa määrin kuin lajeilla, jotka saavat värinsä karotenoideista), mutta höyhenten väritykseen papukaijalinnut eivät niitä käytä. Niiden verenkierrosta ei myöskään löydy merkkejä psittakofulviineista. Tämän perusteella on pääteltävissä, että psittakofulviinipigmentit syntetisoidaan paikallisesti kasvavissa höyhenissä tuppikudoksen sisällä.
Aldehydi-psittakofulviinit ovat vastuussa punaisista, karboksyyli-psittakofulviinit taas keltaisista sävyistä papukaijoissa. Esimerkiksi monivyölureilla, joilla on kaksi luonnollista värimuotoa: punaoranssi ja keltainen, tämä ero värimuotojen välillä johtuu yksittäisestä mutaatiosta, joka muuttaa pigmentin hapettumista ja muuntaa punaiset psittakofulviinipigmentit keltaisiksi.
Psittakofulviinit eivät vaadi ulkoisia lähteitä kuten ravinnosta saatavat karotenoidit, joten kehnollakaan ruokavaliolla olevan papukaijalinnun keltaiset, punaiset ja oranssit sävyt eivät haalistu. Sen sijaan muita muutoksia höyhenpukuun saattaa terveysongelmista kärsivillä lemmikkipapukaijalinnuilla tulla, esimerkiksi puutostiloista kärsivät vihreät papukaijalinnut voivat saada höyhenpukuunsa keltaisia laikkuja, harmaapapukaijat vaaleanpunaisia höyheniä, neitokakadut kellastua tai ruusukakadujen vaaleanpunainen tummentua.
Lemmikkinä on jalostettu värimuotoja, joilla psittakofulviinien tuotanto on vähentynyt tai estynyt kokonaan. Kokonaan estyessä esimerkiksi alunperin vihreä lintu jää väriltään siniseksi kun vihreää rakentava keltainen poistuu (kuten undulaateilla, kauluskaijoilla tai amatsoneilla), tai punainen lintu jää valkoiseksi punaisen poistuessa (kuten ruusukakaduilla, roselloilla tai puna-aroilla). Tämän mutaation nimi on yleensä "sininen", sillä mutaation edustajat ovat suurimmallaosalla lajeista sinisiä, mutta esimerkiksi neitokakaduilla sen nimi on valkokasvo. Osittainen psittakofulviinien vähennys on kutsumanimeltään "parblue", mutta joillekin lajeille se on nimetty erikseen. Esimerkiksi ruusukaijasilla se on nimeltään aqua tai turkoosi ja neitokakaduilla pastellikasvo tai kermakasvo riippuen mutaatiosta ja sen voimakkuudesta.
Pelkkää punaista vähentävä mutaation voi olla nimeltään esimerkiksi "orange-face" (oranssikasvo) ruusukaijasilla, joilla punertavat kasvot muuttuvat oranssinsävyisiksi, tai "keltaposki" neitokakaduilla, joilla punainen poski muuttuu kullankeltaiseksi.
Kaikki papukaijalintulajit eivät voi tuottaa punaisia psittakofulviineja, esimerkiksi undulaatin psittakofulviinit ovat vain keltaisia. Tämän vuoksi undulaatti ei voi olla punainen, pinkki, oranssi tai aito violetti edes jalostuksen tuloksena. Undulaattien "violetti"-niminen värimuunnos on rakenteellinen mutaatio, ei pigmentti, joka antaa linnulle violetin sävyn.
Jotkut harrastajat kehottavat parblue-termin käytön vähentämiseen, sillä esimerkiksi neitokakadu ei voi olla sininen, eikä täten osittainkaan sininen. Korvaava termi olisi PPR, partial psittacine reduction.
Pelkät psittakofulviinit jäljelle jättävä värimuoto on nimeltään lutino. Sitä esiintyy useilla papukaijalajeilla. Lutino jättää jälkeensä sinisten ja tummien värien poistuessa kirjon valkoisia, keltaisia ja punaisia sävyjä sekä niiden yhdistelmiä.
Yhdessä melaniinipigmentit, rakenteelliset värit ja psittakofulviinit tuottavat valtavan värikirjon. Papukaijalintujen värikirjo on täten uniikki lintumaailmassa.