Psykopatia

Rautatietyöläinen Phineas Gage sai onnettomuudessa vamman aivojensa etuotsalohkoon ja hänen moraalinen käyttäytymisensä muuttui aivovaurion myötä psykopaattista käyttäytymistä muistuttavaksi.

Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti. Sille ominaisia piirteitä ovat itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Psykopatiasta kärsivää henkilöä kutsutaan psykopaatiksi. Psykopatian syy on yleisissä käsityksissä aivojen etuotsalohkon toimintavaje, jolla on vaikutus yksilön moraaliseen käyttäytymiseen. Psykopatia on psykopatologiassa voimakas vaarallisuutta ennustava tekijä.

Historia

Psykopatia-käsitteen historia ulottuu 1800-luvulle. Ranskalainen psykiatri Philippe Pinel kuvasi vuonna 1809 tilan, jota hän kutsui nimellä manie sans délire ('hulluus ilman harhoja') ja joka sisällöltään vastaa pitkälti nykyisen DSM:n (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) mukaisen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ja psykopatian diagnostista sisältöä. Vuonna 1835 englantilainen James Cowles Prichard kuvasi tilaa käsittein ”moral insanity” ja ”moral imbecility”, ja vuonna 1888 saksalainen J. L. A. Koch käytti tilasta nimeä ”psychopatische Minderwertigkeit”.lähde?

Saksalainen psykiatri Kurt Schneider kirjoitti vuonna 1923 teoksen Psychopathische Persönlichkeiten, jolla oli suuri vaikutus psykopatiakäsitteen historiassa. Schneider jakoi myös empiiristen havaintojensa perusteella psykopatian kymmeneen erityyppiseen alalajiin. Sosiopatia-käsite on puolestaan peräisin 1930-luvulta, jolloin sen esitteli Partridge.

Suomessa psykopatia poistui tautiluokituksesta vuonna 1969.lähde?

Kuvaus

Psykopaatille tyypillisiä piirteitä ovat julmuus, epäsosiaaliset teot, alkoholin ja huumeiden käyttö, vastuuttomuus ja moraalittomuus. Kokonaisväestöstä psykopaateiksi voidaan luokitella yksi–kaksi prosenttia. Miehillä sen sanotaan olevan kolme kertaa yleisempää kuin naisilla, mutta ero saattaa johtua mittausmenetelmästä ja tri Clive Boddyn mukaan psykopatiaa esiintyy naisilla ja miehillä lähes yhtä paljon. Robert Haren mukaan psykopaatti on lajinsisäinen saalistaja. Psykopatia tavallisesti käsitetään antisosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuodoksi. Haren kehittämässä diagnosointityökalussa (Hare PCL-R) psykopatian diagnostiset kriteerit ovat kuitenkin kaksi kolmasosaa sisällöltään samoja kuin narsistisessa persoonallisuushäiriössä. Tämän vuoksi psykopatiaa on kuvailtu myös aggressiiviseksi narsismiksi.

Lapsuudessa ja nuoruudessa psykopatiaan liittyy usein eläinten kiduttamista tai pyromaniaa. Alle 18-vuotiasta ei kuitenkaan diagnosoida psykopaatiksi, sillä se voisi vaikuttaa negatiivisesti hänen kehitykseensä. Alle 18-vuotiaista, joilla epäillään psykopatiaa, käytetään pehmeämpää diagnoosia käytöshäiriö. Impulsiivisuus selittää psykopaatin taipumusta väkivaltarikollisuuteen. Psykopatiaan liittyy myös heikentynyt kyky tulkita eri tilanteiden vaarallisuutta sekä toisinaan korostunutta antagonismia.

Kaikki psykopaatit eivät ole rikollisia. Synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi on varhaislapsuudessa koetuilla kielteisillä vaikutteilla suuri merkitys rikolliseksi kehittymisessä. Ellei näitä ole, psykopaatista voi ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan tulla "sujuvasti valehteleva poliitikko, häikäilemätön liikemies tai menestyvä asianajaja". Psykopaatit ovat usein vankilassa tai muissa rikosseuraamusmenettelyissä. Naisten psykopatiaan liittyy nuorena harjoitettua prostituutiota.

Tutkija Taina Laajasalon mukaan ”psykopatian ja epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön suhde on asymmetrinen: vaikka suurin osa psykopaateista täyttääkin antisosiaalisen persoonallisuushäiriön (antisocial personality disorder, ASPD) kriteerit, merkittävä osuus antisosiaalisista ei ole psykopaatteja”. Psykopatiaa ja sosiopatiaa käytetään toisinaan synonyymeinä, toisinaan käsitteet erotellaan eri ilmiöiksi sen pohjalta, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia).

Saksalaisen psykiatrin Kurt Schneiderin mukaan psykopatia on aina synnynnäinen ja suurelta osin periytyvä. Saksalaisen psykiatrin Julius Ludwig August Kochin termistössä tilaan liittyvä sana psykopaattinen tarkoitti vain sen aivoperäisyyttä ja Koch viittasi sekä älyllisenä että moraalisena puutteena ilmenevään tilaan termillä psykopaattinen alempiarvoisuus ja siitä kärsivistä hän puhui yksinkertaisesti alempiarvoisina. Samaa alempiarvoista henkilöä tarkoitti sana psykopaattinen degeneraatti.

Sosiopatian toi psykiatrian käsitteistöön DSM:n vuonna 1952 julkaistu ensimmäinen painos, jossa antisosiaalisena käyttäytymisenä ilmenevä häiriö nimettiin sosiopaattiseksi persoonallisuushäiriöksi. Diagnoosin kriteereinä oli sisäisiä psyykkisiä prosesseja ja persoonallisuuspiirteitä, joiden löytäminen kohdehenkilöstä on vaikeampaa kuin käyttäytymisen arviointi. Niinpä vuonna 1980 julkaistu DSM-III korvasi sosiopaattisen persoonallisuushäiriön antisosiaalisella persoonallisuushäiriöllä, jonka diagnosoinnissa arvioidaan pikemminkin käyttäytymistä kuin kohdehenkilön sisäistä maailmaa.

DSM-IV mainitsee, että antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttäviä kutsutaan toisinaan myös psykopaateiksi tai sosiopaateiksi. Useimpien psykopatiaan perehtyneiden tutkijoiden mielestä psykopatia on kuitenkin antisosiaalisesta persoonallisuudesta erillinen ilmiö. Lisäksi tutkija David Lykken on ehdottanut psykopatian ja sosiopatian erottelua toisistaan sen perusteella, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia). Myös Robert Hare on käyttänyt tätä jakoa.

Psykopaattien uhrien tukisäätiön Aftermathin mukaan seuraavan DSM:n (DSM-V) persoonallisuushäiriöitä koskevaa osuutta valmisteleva työryhmä on suositellut, että antisosiaalinen persoonallisuus muutetaan antisosiaaliseksi tai psykopaattiseksi persoonallisuustyypiksi. Sen diagnostiikka pohjautuisi vahvasti Robert Haren työryhmän luoman PCL-R-piirreluettelon psykopatialle asettamille kriteereille.

Haren PCL-R:n mukainen psykopatia sisältää piirteitä persoonallisuushäiriöiden B-klusterin kolmesta eri häiriöstä. Siinä on antisosiaalisen persoonallisuushäiriön piirteitä, narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä sekä epävakaan persoonallisuushäiriön (borderline) piirteitä. PCL-R:n piirreluettelon alkuosa vastaa parhaiten narsistista persoonallisuushäiriötä ja loppuosa parhaiten antisosiaalista persoonallisuushäiriötä. Jari Sinkkosen mukaan psykopatia asettuu diagnoosikartalla narsistisen persoonallisuushäiriön ja antisosiaalisen persoonallisuushäiriön välimaastoon.

Yleisyys

Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittamassa kirjassa Psykopatia (2009) psykopatian yleisyydestä on esitetty seuraavat luvut: psykopatian kriteerit täyttää vankiaineistossa 15–25 %, henkirikoksen tekijöistä 30 %, sarjamurhaajista 90 prosenttia ja kokonaisväestöstä yksi prosentti. Huomattava osa psykopaattisista henkilöistä ei syyllisty rikoksiin tai ei jää niistä kiinni. Häkkänen-Nyholmin mukaan psykopatiaan liittyvä empatiakyvyn puute ja tunnekylmyys selittää sen, miten on mahdollista, että psykopaattinen henkilö voi esimerkiksi syyllistyä joukkomurhaan. Psykopatian on huomattu olevan yleisempää johtavassa asemassa olevien henkilöiden keskuudessa, ja eräiden selvitysten mukaan jopa 4 % toimitusjohtajina toimivista henkilöistä täyttää psykopatian kriteerit.

Häkkänen-Nyholmin mukaan talousrikostuomiota suorittavilla vangeilla on usein psykopatiaa. Heillä psykopaattisista piirteistä korostuivat runsas ärsykkeiden tarve, tavoitteiden puuttuminen, impulsiivisuus ja vastuuttomuus suhteessa muihin, etenkin nuorimmilla vangeilla. 58 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä, että yhteiskunta tai yritys ajoi heidät tekemään sen rikoksen, josta heidät tuomittiin. Lähes puolet haastatelluista koki, että heitä ei olisi pitänyt rangaista. Psykopaatit oikeuttavat tekonsa usein ulkopuolisin syin. Psykopaattisimmat vangit oli useimmin tuomittu petoksista, väärennyksistä ja kavalluksista, muut talousrikolliset esimerkiksi kirjanpitorikoksista ja velallisen epärehellisyydestä.

Psykopaatteja tutkineen psykologi Lisa Marshallin mukaan poliitikoilla ja muilla uramenestyjillä on paljon samoja ominaisuuksia kuin rikollisilla psykopaateilla. Psykopaatit haluavat usein valtaa. Psykopaatteja tutkinut Harvardin kliininen psykologi Martha Stout kertoi, että asiasta ei ole tilastoja, mutta hänen mukaansa poliitikot ovat usein psykopaatteja, ja sitä tuskin kukaan psykopaatteja tutkinut kiistää. Stoutin mukaan Adolf Hitler, Pol Pot, ja Nicolae Ceaușescu ovat esimerkkejä, mutta Stoutin mukaan psykopaatteja voivat olla tavallisemmatkin poliitikot.

Kymmenen ammattia, joissa psykopaatteja esiintyy eniten, ovat järjestyksessä: toimitusjohtaja, asianajaja, mediatyöntekijät (TV ja radio), myyntimiehet, kirurgit, toimittajat, poliisit, uskontojen johtohahmot, kokit ja julkishallinnon työntekijät. Vähiten psykopaatteja puolestaan toimii omaishoitajina, sairaanhoitajina, terapeutteina, käsityöläisinä, somistajina tai tyylineuvojina, avustustyöntekijöinä, opettajina, luovina taiteilijoina, lääkäreinä ja kirjanpitäjinä.

Kriminaalipsykologi Robert Haren mukaan psykopaatit ovat yleisiä rahoitusalalla. Haren arvion mukaan kymmenen prosenttia rahoitusalalla toimivista on psykopaatteja. Haren mukaan vankiaineiston jälkeen korkein psykopaattien esiintyvyys on pörssissä.

Psykopatian piirreluettelot

Psykopatiakäsite ei ole DSM:n epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ohella kokonaan hävinnyt, vaan se on ollut viime vuosina jopa kasvavan kiinnostuksen kohteena. Erityisesti kanadalaistutkija Robert Hare on tuottanut empiirisillä tutkimuksillaan käsitteelle uutta, tarkempaa diagnostista kriteeristöä.lähde?

Psykopatian johtavat tutkijat Hervey Cleckley kirjassaan The Mask of Sanity ja Robert Hare ovat kumpikin laatineet psykopatian diagnosoimiseksi ns. piirrelistat.

DSM esittää kriteerit psykopatialle APD:nä (antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, antisocial personality disorder). DSM:n kriteerit painottivat sosiaalisten normien rikkomista, koska käyttäytyminen on helpompaa selittää kuin persoonallisuuden ongelmat. APD:tä ei ole kuitenkaan aina koettu riittävänä menetelmänä täsmällisempään tutkimukseen, vaikka monet kliinikot käyttivät sitä kriteerinä myös psykopatiaa määritellessään. APD perustuu käyttäytymisen kuvaukseen ja on itse asiassa piirteiltään sellainen, että se sopii varsin usein yleisesti lähes kaikelle itsekeskeiselle rikolliselle käyttäytymiselle. Piirreluetteloilla arvioiduista psykopaateista myös 90 prosenttia täyttää kriteerien sisällön, mutta vain noin 25 prosenttia niistä henkilöistä, jotka on diagnosoitu APD-tapauksiksi, täyttää esimerkiksi Haren 20/22-kohtaisen piirreluettelon mukaiset psykopaatin riittävät kriteerit.lähde?

Cleckleyn luettelo psykopatian piirteistä:

Robert Hare on laatinut Hervey Cleckleyn kuvauksen pohjalta oman 20-kohtaisen piirreluettelonsa:

Naisten psykopatia

Yleisesti käytetyt arviointivälineet, kuten Psychopathy Checklist-Revised (PCL-R), on kehitetty miesrikollisten perusteella. Testit mittaavat sekä primaaripsykopatiaa, johon kuuluu kylmäkiskoisuutta, katumattomuutta ja manipulatiivisuutta, että sekundaaripsykopatiaa, joka liittyy enemmän impulsiivisuuteen ja antisosiaaliseen käyttäytymiseen. Koska naiset ovat vähemmän taipuvaisia väkivaltaan tai rikollisuuteen, heidän pistemääränsä sekundaaripsykopatian osalta jää usein matalammaksi, mikä voi laskea heidän kokonaispisteitään. Siksi naisten psykopatiaa tutkinut Clive Boddy katsoo, että erityisesti primaaripsykopatiaa tulisi painottaa naisia arvioitaessa.

Boddyn mukaan arvioijien ennakkoluulot saattavat myös vaikuttaa tuloksiin, ja miespuoliset kliinikot ja psykopatiatutkijat saattavat olla haluttomia antamaan psykopatiadiagnoosia mukavalle, hurmaavalle naiselle. Psykopaatit haluavat valtaa ja kontrollia keinolla millä hyvänsä. Miehet voivat olla fyysisempiä ja käyttää esimerkiksi väkivaltaista pelottelua kun taas naiset saattavat käyttää enemmän tunteiden manipulointia ja verbaalista väkivaltaa sekä huhujen ja valheiden levittämistä. Naispsykopaattien on myös havaittu tekevän enemmän petoksia kuin miesten. Psykopatian piirteitä omaavat naiset käyttävät usein myös seksuaalisuuttaan vallan ja kontrollin saavuttamiseen.

Empatia ja sympatia

Systemaattisen katsauksen mukaan ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että psykopaateilta puuttuisi empatia. Hare Psychopathy Checklist (PCL) -asteikkoa käyttäneissä yhteensä 5711 henkilön 66 tutkimuksessa raportoitiin 1672 efektiä, joista vain 10,9 % oli merkitseviä. Tilastollisesti voimakkaissa tutkimuksissa merkitseviä oli vain 10,7 %, joten kyse voi olla vääristä positiivisista.

Vaikka psykopaatit kuvataan usein täysin muista poikkeaviksi, todellisuudessa sympatiaan yleensä kykeneväkin ihminen on välillä kyvytön siihen, kun hän esimerkiksi vihaa kärsivää henkilöä tai ylimielisyys, jäykkyys tai huono päivä saa otteen hänestä.

Narsismi ja psykopatia

Psykopaatti (ja sosiopaatti) on usein, mutta ei aina narsistinen jakaessaan piirteitä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mutta narsistisen persoonallisuushäiriön tarkoittama narsisti on harvoin psykopaatti. Psykopaatin vuorovaikutus on sosiaalisesti sujuvaa, manipuloivaa, omanarvontuntoista ja usein patologista valehtelua. Tunne-elämä on pinnallista ja vastuutonta. Psykopaatti ei koe empatiaa, katumusta, pelkoa tai ahdistusta, mutta hän voi esittää tunteita melko vakuuttavasti.

Tunnistaminen ja hoito

Psykopatian tunnistamiseksi jo sikiövaiheessa on Suomessa kehitteillä menetelmä. Samalla siihen etsitään lääkehoitoa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että yksi tekijä taustalla on aivojen luontaisen opioidijärjestelmän poikkeava toiminta. Erään tutkijaryhmän mukaan psykopatian hoidossa saattaisi toimia naltreksoni tai buprenorfiini.

Päihteiden ongelmakäyttö psykopaateilla liittyy aivojen palkitsevuusmekanismeihin, jotka ovat psykopatiasta kärsivällä erilaiset, ja päihteen käytön palkitsevuus lisää todennäköisyyttä tulla päihderiippuvaiseksi.

Lääketieteessä vallitsee yksimielisyys, että psykopatiaa ei voi hoitaa. Lisäksi aikuisiän psykopatiaa ei pitäisikään ryhtyä hoitamaan, sillä ryhmäterapiassa psykopaatti ammentaa muista informaatiota, jota hän käyttää myöhemmin hyväkseen muille haitallisella tavalla. Hoitomotivaatiokin puuttuu, koska psykopaatti ei koe, että hänessä on mitään korjattavaa.

Yhteiskunnalliset kustannukset

Psykopatia on yhteiskunnalle kaikkein kallein asia. Psykopatia kuormittaa rikosoikeudellisen järjestelmän resursseja suhteettomasti. Psykopaatti on poliisien, uhrien, syyttäjien, tuomareiden, ehdonalaisvalvojien, vanginvartijoiden ym. keskuudessa nimike parantumattomalle, siis henkilölle, jonka toimintaa ei kyetä korjaamaan. Rehabilitatiivinen optimismi on ollut ajattelua, jossa on uskottu psykopaattisen henkilön muutokseen. Yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa psykopatian on arvioitu aiheuttavan vuosittain 460 miljardin dollarin kustannukset. Tätä halvempia yhteiskunnallisia ongelmia ovat alkoholin väärinkäyttö, liikalihavuus, tupakointi ja skitsofrenia. Siinä missä näihin muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin lasketaan mukaan kalliita sairaalajaksoja ja hoitoja, psykopatian kustannuksiin sellaisia ei lasketa. Psykopatian kustannuksista on myös jätetty pois psykopaatin toiminnasta uhreille aiheutuneet menetykset.

Pahuus

Saksalainen näyttelijä Klaus Kinski (1923–1991) oli diagnosoitu psykopaatti ja pitkän uran tehnyt elokuvanäyttelijä.

Psykopaattiset piirteet eivät välttämättä tee ihmisestä normaalin määritelmän mukaisesti pahaa. Henkilön tunnekylmyydestä voi olla hyötyä muille, esimerkiksi hän voi pysyä toimintakykyisenä tilanteissa, joissa muut lamaantuvat.

Vaikka moni psykopaatti on väkivaltainen, kaikki eivät ole. Neurotieteilijä James Fallon, joka aivokuvauksestaan päätteli sattumalta olevansa psykopaatti, kertoo elävänsä rikasta elämää ystävien keskellä ja olevansa täysin turvallinen ihminen. Hän kuitenkin sanoo olevansa geneettisesti altis väkivaltaan, mutta onnellinen kasvatus on suojellut häntä sellaisilta piirteiltä. GEN-verkkojulkaisussa haastateltu Scout Bolton kertoo, että koska hänellä on ASPD-diagnoosi, ihmiset, jopa lääkärit, tulkitsevat hänen itsevarmuutensa narsismiksi ja hänen sosiaaliset taitonsa manipuloinniksi. Tämä on erakoittanut hänet. Netflixin Mindhunter-sarja kuvaa hänestä psykopaatteja realistisesti ja hyväntahtoisesti.

Väkivallantekijöistä psykopaatit ovat Hannu Lauerman mukaan vaarallisimpia. He saavat tuomion murhan sijasta usein taposta tai kuolemantuottamuksesta. Lauerman mukaan he ovat kovia, paatuneita ihmisiä, jotka ovat kavalia, vaarallisia ja piittaamattomia muista ihmisistä, ja he osaavat todennäköisemmin myös laskelmoida ja selittää tekonsa lievemmiksi.

Kansallissosialistien eli natsien ja heidän johtajansa Adolf Hitlerin yhdistäminen psykopatiaan alkoi vuonna 1933, kun norjalainen psykiatri Johan Scharffenberg teki psykiatrisen diagnoosin Hitleristä. Scharffenbergin mielestä kansallissosialismissa oli psykopatologiaa. Yksi yleisesti psykopaattina pidetty natsi oli Oskar Dirlewanger, jonka Dirlewangerin prikaatiin hän värväsi tuomittuja murhaajia ja raiskaajia. Tämä pahamaineinen yksikkö (SS-Dirlewanger) osallistui Varsovan kansannousun tukahduttamiseen, mistä seurasi 40 000–50 000 henkeä vaatinut Wolan verilöyly.

Fiktiossa

Psykopatiaa kuvataan useissa romaaneissa ja elokuvissa. Psykopatiaa kuvataan muiden muassa jännitys- ja kauhugenreissä, joissa päähahmon vastustaja (antagonisti) on psykopaatti. Tunnettu esimerkki on sarjamurhaaja ja kannibaali Hannibal Lecterin hahmo Uhrilampaissa. Joissakin romaaneissa ja elokuvissa päähahmo on psykopaatti, kuten päähahmo Patrick Bateman Amerikan Psykossa. sekä Tom Ripley kirjassa ja elokuvassa Lahjakas herra Ripley.

Belgialaisen psykiatrin Samuel Leistedtin tutkimusryhmä kartoitti elokuvia sen perusteella, missä on onnistunein psykopaattisen hahmon kuvaus. Kolme onnistuneinta olivat: Anton Chigurh elokuvassa Menetetty maa, Hans Beckert elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa ja Henry elokuvassa Henry Lee Lucas – sarjamurhaaja.

Naispuolisia fiktiivisiä psykopaatteja ovat esimerkiksi Amy Dunne Kiltti tyttö -kirjassa ja elokuvassa, Alex Forrest elokuvassa Fatal Attraction - Vaarallinen suhde, Hedra Carlson elokuvassa Nuori naimaton nainen, sekä Catherine Tramell elokuvassa Basic Instinct - vaiston varassa.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Repo-Tiihonen, Eila: Psykopatia (PDF) Duodecim: Lääketieteellinen aikakauskirja. 2007. Viitattu 10.3.2012.
  2. ↑ Lauerma, Hannu: ”Psykopatian historia”, Psykopatia, s. 22. (Toimittanut Helinä Häkkänen-Nyholm) Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5604-8
  3. ↑ https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0272735822001258
  4. 1 2 3 4 Lauri Nummenmaa, Vailla omaatuntoa, Helsingin Sanomat 1.6.2022, viitattu 1.6.2022 (Pääosa jutusta julkaistu Tiede-lehdessä 4/2022)
  5. ↑ Eitinger, L. & N. Retterstøl: Rettpsykiatri. 2. utg. ed. 1976, Oslo: Universitetsforlaget. (norjaksi)
  6. 1 2 Ro, Sam: The Shocking Statistic About Psychopaths On Wall Street Business Insider. 28.2.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Nicola Davis, Nicola Davis Science correspondent: More women may be psychopaths than previously thought, says expert The Guardian. 26.2.2024. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  8. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3978196/
  9. ↑ Huchzermeier, C. & Geiger & F.; Bruss & E.; Godt, N.& Köhler, D. & Hinrichs, G. & Aldenhoff, JB. (2007). "The relationship between DSM-IV cluster B personality disorders and psychopathy according to Hare's criteria: clarification and resolution of previous contradictions". Behavioral Sciences & the Law. 25 (6): 901–911. doi:10.1002/bsl.722. PMID 17323344 Materiaali on avointa vain alan ammattilaisille.
  10. 1 2 Torrice, Michael: Psychopaths Keep Their Eyes on the Prize Science. 14.3.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Lilienfeld & Widows, 2005.
  12. ↑ Parikka, Valtteri: Vaarallisimmilla vangeilla paljon yhteistä. Helsingin Sanomat, 31.10.2019, s. A 22. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Brody, Stuart & Potterat, John J.: Assessing mental health and personality disorder in prostitute women Acta Psychiatrica Scandinavica. 2010. (englanniksi)
  14. ↑ Laajasalo, Taina: ”Psykopatia ja monihäiriöisyys”, Psykopatia, s. 154. (Toimittanut Helinä Häkkänen-Nyholm) Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5604-8
  15. ↑ McAleer, Kelly: Sociopathy vs. Psychopathy Forensic Focus. 7/2010. Psych Central. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Richard Wetzell (2000) Inventing the criminal: a history of German criminology, 1880–1945 pg 148 & 297
  17. ↑ Koch, Julius. Kurzgefaßter Leitfaden der Psychiatrie. 1888.
  18. ↑ Greg Eghigian, A Drifting Concept for an Unruly Menace: A History of Psychopathy in Germany
  19. 1 2 3 aftermath-surviving-psychopathy.org (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  20. 1 2 Is it sociopathy or psychopathy? Aftermath: Surviving Psychopathy Foundation. 10.8.2011. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
  21. ↑ https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17323344/
  22. ↑ Duodecim-kanava, kirjan Psykopatian monet kasvot mainospuhe: https://m.youtube.com/watch?v=flT9uUsB_0Y
  23. ↑ Helinä Häkkänen-Nyholm: ”Psykopatia ja rikollisuus”, Psykopatia. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5604-8
  24. ↑ Perman, Cindy: Think Your Boss Is a Psychopath? CNBC. 2.9.2011. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
    Morris, Steven: One in 25 business leaders may be a psychopath, study finds The Guardian. 1.9.2011. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
  25. 1 2 "Talousrikoksen taustalla usein psykopatiaa." Helsingin Sanomat 6.8.2012, s. A 4.
  26. ↑ Q: What's the difference between a politician and a psychopath? A: None. The Independent 4.9.1996. (englanniksi)
  27. ↑ Are Politicians Psychopaths? Huffington Post 27.8.2012. (englanniksi)
  28. ↑ Dutton, Kevin: The Wisdom of Psychopaths: What Saints, Spies, and Serial Killers Can Teach Us About Success. Scientific American, Farrar, Straus and Giroux, 2012. (englanniksi)
  29. ↑ Barker, Eric: Which Professions Have the Most Psychopaths? The Fewest? Time. 21.3.2014. (englanniksi)
  30. ↑ Cleckley, Harvey: The Mask of Sanity: An attempt to clarify some issues about the so-called psychopathic personality s. 338−339 (5th ed.) (englanniksi)
  31. ↑ Hare's Checklist (englanniksi)
  32. 1 2 Miriam Frankel: ‘Female narcissism is often misdiagnosed’: how science is finding women can have a dark streak too The Guardian. 2.2.2025. Viitattu 5.9.2025. (englanniksi)
  33. ↑ ”Is the Female Psychopath More Hidden Than the Male? - ARU Cambridge Festival 2024”. Anglia Ruskin University (käsikirjoitus). 18.3.2024
  34. ↑ CamFest Speaker Spotlight: Professor Clive Boddy www.cam.ac.uk. 4.3.2024. Viitattu 5.9.2025. (englanniksi)
  35. ↑ Larsen, R. R., McLaren, S. A., Griffiths, S., & Jalava, J.: Do psychopathic persons lack empathy? An exploratory systematic review of empathy assessment and emotion recognition studies in psychopathy checklist samples. Psychology, Public Policy, and Law, 2024. APA. doi:10.1037/law0000435 Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Hanna Pickard: 9.1: Sympathy, Identity, and the Psychology of Psychopathy and Moral Atrocities CogNet. 2017. MIT Press. doi:10.7551/mitpress/9245.003.0041 ISBN 9780262337281
  37. ↑ https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/ba8ddc88-4817-4154-a107-609433c1fc87
  38. ↑ https://www.britannica.com/story/whats-the-difference-between-a-psychopath-and-a-sociopath-and-how-do-both-differ-from-narcissists
  39. ↑ Veteli, Annika: Vakava psykopatia saatetaan tunnistaa pian jopa sikiöistä Yle Uutiset. 31.8.2019. Viitattu 31.8.2019.
  40. ↑ D'Silva, Karen; Duggan, Conor & McCarthy, Lucy (2004): Does Treatment Really Make Psychopaths Worse? A Review of the Evidence. Journal of Personality Disorders, 18. vsk., nro 2, s. 163–177. (englanniksi)
  41. ↑ The Criminal Psychopath: History, Neuroscience, Treatment, and Economics National Lbrary of Medicine (englanniksi)
  42. ↑ https://www.pressreader.com/uk/weekend-magazine/20260502/page/34
  43. ↑ 180 astetta: Kuka on paha? Lääketiede ei tunnista pahuutta, mutta psykopatian merkit voivat näkyä aivoissa jo lapsena Yle Uutiset. 12.5.2018.
    “Psychopaths are not monsters” Medical Science. 2015. (englanniksi)
  44. ↑ This Is How Normal Life Feels as a Psychopath The Medium. 12.7.2018. (englanniksi)
  45. ↑ Riika Nykänen, Vaaralliset vangit, Helsingin Sanomat 7.1.2022, viitattu 7.1.2022
  46. ↑ Nils Johan Lavik, A Psychiatrist Who Confronted Nazism Political Psychology Vol. 10, No. 4 (Dec., 1989), s. 757–765 (vaatii kirjautumisen)
  47. ↑ The Nazi SS division murderers rapists, Daily Mail
  48. ↑ Hesse, M. (2009): Portrayal of psychopathy in the movies. International Review of Psychiatry. (englanniksi)
  49. ↑ ntnu.no (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  50. ↑ Media – pcn-oct12 Google. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
  51. ↑ Tom Ripley | Criminal, Con Artist, Psychopath | Britannica www.britannica.com. Viitattu 5.9.2025. (englanniksi)
  52. ↑ Baraka, Josefiina: Elokuvat, joissa kuvaus psykopaatista on todellinen Iltalehti. 14.2.2016. Viitattu 15.2.2016.
  53. ↑ Film's 7 Deadliest Female Psychopaths Complex. Viitattu 5.9.2025. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla