Rhianos
| Rhianos | |
|---|---|
| Ῥιανός | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 200-luku eaa. Kreeta |
| Kuollut | 200/100-luku eaa. |
| Ammatti | runoilija, grammaatikko |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki |
| Kirjallinen suuntaus | eeppinen runous, epigrammirunous |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Rhianos (m.kreik. Ῥιανός, lat. Rhianus; 200-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija ja grammaatikko, joka oli kotoisin Kreetalta ja toimi Aleksandriassa. Hän kirjoitti eeppistä ja epigrammirunoutta.
Elämä
Rhianos ajoitetaan 200-luvun eaa. jälkipuoliskolle. Sudan mukaan hän oli kotoisin Benestä, tai joidenkin mukaan Keraiasta; kumpaakaan näistä Kreetan kaupungeista ei tunneta. Toiset taas esittivät Rhianoksen olleen kotoisin Ithomesta Messeniasta, mikä on helppo selittää olettamuksella, että Rhianos vietti jonkin aikaa Ithomessa kerätessään materiaalia messenialaissotia käsittelevää runoaan varten.
Rhianos oli Sudan mukaan aluksi orja ja palaistran vartija; mutta myöhemmin, saatuaan opetusta, hänestä tuli grammaatikko. Sudan lausunto, jonka mukaan hän oli Eratostheneen aikalainen, ei ainoastaan osoita hänen elinaikaansa, vaan saattaa viitata myös siihen, että hän oli Aleksandriassa henkilökohtaisessa ja kirjallisessa yhteydessä Eratostheneehen. Tämän perusteella hänet on ajoitettu toimineeksi noin vuonna 222 eaa.
Teokset
Eeppiset runot
Rhianos kirjoitti Sudan yleisen tekstin mukaan ”mitassa olevia runoja” (ἔμμετρα ποιήματα, emmetra poiēmata), mutta kyseisessä kohdassa tulisi epäilemättä lukea ”heksametrirunoja” (ἑξάμετρα ποιήματα, heksametra poiēmata), sillä Rhianoksen eeppiset runot olivat varmasti niitä hänen teoksiaan, joista hän pääasiassa sai maineensa. Niinpä Athenaios käyttää hänestä nimenomaan ilmaisua ”eeppinen runoilija” (ἐποποιός, epopoios). Suetonius mainitsee hänen runonsa yhtenä niistä aleksandrialaisen koulukunnan tuotoksista, joita keisari Tiberius ihaili ja jäljitteli.
Rhianoksen eeppisten runojen aiheet olivat joko vanhasta mytologiasta tai tiettyjen valtioiden ja maiden aikakirjoista. Ensimmäiseen tyyppiin kuului hänen runoelmansa Hērakleia (Ἡράκλεια), ja jälkimmäiseen runoelmat Akhaika (Ἀχαϊκά), Ēliaka (Ἠλιακά), Thessalika (Θεσσαλικά) ja Messēniaka (Μεσσηνιακά). On epäselvää, mikä oli hänen runoelmansa Fēmē (Φήμη) aiheena; siitä tunnetaan vain yksi rivi Stefanos Bysanttilaisen lainaamana.
Muut teokset
Kuten useimmat aleksandrialaiset runoilijat, myös Rhianos kirjoitti epigrammeja. Kymmenen hänen epigrammeistaan sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan ja yksi tunnetaan Athenaiokselta. Ne ovat rakkausaiheisia, ja niitä on luonnehdittu eleganteiksi, kekseliäiksi ja ilmaisultaan erinomaisiiksi. Epigrammit olivat mukana Meleagros Gadaralaisen epigrammiantologiassa.
Mitä tulee Rhianoksen kieliopillisiin teoksiin, tiedämme vain, että häntä siteerataan usein Homeroksen teosten skolioissa yhtenä runoilijan kommentaattoreista.
Lähteet
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Smith, William: ”Rhianus (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 11.499d.
- ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 70.
- ↑ Stefanos Bysanttilainen: Ethnika, Ἀράκυνθος.