| Robert Betts Laughlin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1950 Visalia, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Kalifornian yliopisto, Berkeley MIT |
| Väitöstyön ohjaaja | John Joannopoulos |
| Instituutti | Stanfordin yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Murtokvantittunut Hallin ilmiö |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| profiles.stanford.edu/robert-laughlin | |
Robert Betts Laughlin (s. 1. marraskuuta 1950) on yhdysvaltalainen fyysikko. Laughlinille, Horst Störmerille ja Daniel Tsuille myönnettiin vuonna 1998 Nobelin fysiikanpalkinto murtokvantittuneen Hallin ilmiön löytämisestä.
Laughlin suoritti matematiikan kanditutkinnon Kalifornian yliopisto, Berkeleyssä 1972 ja väitteli fysiikasa MIT:ssä 1979. Vuonna 1989 hänestä tuli fysiikan professori Stanfordin yliopistoon.
Professori Laughlin on monipuolinen teoreetikko, jonka kiinnostuksen kohteet ovat vuosien varrella vaihdelleet tekniikasta kosmologiaan. Hän on puolijohteiden asiantuntija (mistä myönnettiin Nobel-palkinto) ja on työskennellyt myös plasma- ja ydinfysiikan aiheiden parissa jotka liittyvät fuusioon ja röntgenlasereihin. Tekniikan puolella hänen työnsä on keskittynyt "korreloituneiden elektronien" fenomenologiaan – hän lähtee materiaalien kokeellisesti havaittavista ominaisuuksista ja pyrkii niistä päättelemään kvanttien järjestäytymistä uudella tavalla.
Laughlin on kirjoittanut myös kolme yleistajuista kirjaa fysiikasta:
Laughlinilla ja George Chaplinella on samankaltainen näkemys mustista aukoista.lähde?