| Walther Bothe | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. tammikuuta 1891 Oranienburg, Saksa |
| Kuollut | 8. helmikuuta 1957 (76 vuotta) Heidelberg, Saksa |
| Kansalaisuus | Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Berliinin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Max Planck |
| Instituutti | Berliinin yliopisto Giessenin yliopisto Heidelbergin yliopisto Max Planck -instituutti |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot | Max Planck -mitali (1953) |
Nimikirjoitus |
|
Walther Wilheim Georg Bothe (8. tammikuuta 1881 – 8. helmikuuta 1957) oli saksalainen Nobel-palkittu fyysikko, matemaatikko ja kemisti. Hän sai Max Bornin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1954 koinsidenssimenetelmän kehittämisestä.
Bothe synti Oranienburgissa lähellä Berliiniä ja opiskeli Berliinin yliopistossa. Max Planck ohjasi hänen väitöskirjaansa joka valmistui juuri ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista. Vuosina 1913–1930 Bothe työskenteli Valtion fysikaalis-teknisessä tutkimuslaitoksessa (Physikalisch-Technische Reichsanstalt). Siltä hän siirtyi ensin Giessenin, sitten Heidelbergin yliopistoon ja lopulta Max Planck -instituutin johtajaksi.
Bothen kokeellinen työ muodosti tärkeän osan modernin ydinfysiikan perusteista. Hän sai Nobelin koinsidenssimenetelmän kehittämisestä ja siihen liittyivistä tutkimuksista.
Koinsidenssi- eli samanaikaisuusmenetelmässä seurataan kahden laskurin avulla, lähteekö röntgensäteillä pommitetusta vedystä yhtä aikaa sekä valokvantti että irtonainen elektroni.