Roger Salengro

Roger Salengro
Roger Salengro vuonna 1930.
Roger Salengro vuonna 1930.
Ranskan sisäministeri
4. kesäkuuta 1936 – 18. marraskuuta 1936
Edeltäjä Albert Sarraut
Seuraaja Marx Dormoy
Henkilötiedot
Syntynyt30. toukokuuta 1890
Lille, Ranska
Kuollut18. marraskuuta 1936 (46 vuotta)
Lille, Ranska
Ammatti toimittaja
Tiedot
Puolue Sosialistinen puolue

Roger Salengro (30. toukokuuta 1890 – 18. marraskuuta 1936) oli ranskalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi vuonna 1936 Ranskan sisäministerinä.

Salengro vietti lapsuutensa Dunkerquessa Pohjois-Ranskassa ja muutti sitten Lilleen opiskelemaan kirjallisuutta Lillen yliopistossa. Siellä hän aloitti uransa yhteiskunnallisissa liikkeissä liittyessään sosialistiseen puolueeseen ja perustamalla vasemmistolaisen opiskelijajärjestön.

Salengron ollessa armeijassa, hän kapinoitsi vuonna 1912 kolmen vuoden lakia vastaan, jolla pidennettiin asepalveluksen pituutta kahdesta kolmeen vuoteen. Tämän seurauksena hänet listattiin Carnet B -asiakirjaan, jossa on vakoilusta epäiltyjen nimet Ranskan kolmannen tasavallan aikana. Salengro liittyi uudelleen Ranskan armeijaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja joutui saksalaisten sotavangiksi kolmeksi vuodeksi.

Sodan jälkeen Salengrosta tuli toimittaja ja hän palasi poliittiseen aktivismiin. Hänen valittiin Lillen kunnanvaltuutetuksi ja vuonna 1925 Lillen pormestariksi. Vuonna 1936 pääministeri Léon Blum nimitti hänet hallituksensa sisäministeriksi. Tuolloin maata johti kansanrintama, sosialistinen puolue, joka toteutti monia yhteiskunnallisia uudistuksia Ranskan köyhien elämän helpottamiseksi. Salengron yksi merkittävimmistä uudistuksista oli Matignonin sopimukset toukokuussa 1936. Sopimuksessa työntekijöille annettiin muun muassa laillinen lakko-oikeus, ammattiliittojen järjestäytymisen esteiden poistaminen, yleinen 7–12 prosentin palkankorotus kaikille työntekijöille ja palkalliset lomat.

Tämän jälkeen Salengro joutui äärioikeistolaisten järjestämän kunnianloukkauskampanjan kohteeksi. Kampanja alkoi 14. heinäkuuta 1936, kun oikeistolaisessa L'Action française -lehdessä julkaistiin artikkeli, jossa ministeriä syytettiin karkuruudesta ensimmäisessä maailmansodassa. Kampanjaan liittyivät pian muut äärioikeistolaiset sanomalehdet, kuten Gringoire, toistaen syytöksiä. Myös oikeistolaiset poliitikot, kuten Henri Béraud, liittyivät kampanjaan, johon sisältyi myös syytöksiä homoseksuaalisuudesta. Salengro pääministeri Léon Blumin tuella kiisti kaikki syytökset ja esitti asiakirjoja siitä, että saksalaiset olivat pitäneet häntä vankina, eikä hän ollut sotakarkuri.

Kampanjaan väsyneenä Salengro teki itsemurhan 18. marraskuuta 1936 Lillen asunnossaan jättäen jälkeensä kaksi Gringoire-lehteä ja kaksi kirjettä, joissa hän kirjoitti: "Jos he eivät ole onnistuneet häpäisemään minua, ainakin he ovat vastuussa kuolemastani." Hänen kuolemaansa seuranneen julkisen kohun jälkeen 18. joulukuuta säädettiin laki, jossa tiukennettiin rangaistusta lehdistön välityksellä tapahtuvasta kunnianloukkauksesta.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 Roger Salengro: A Workers’ Martyr Eurochannel. Viitattu 31.8.2026. (englanniksi)
  2. ↑ "Il n'y a pas d'antidote contre le poison de la calomnie" : le suicide de Roger Salengro Radio France. Viitattu 31.8.2026. (ranskaksi)

Aiheesta muualla