.jpg)
Rosina Buckman (16. maaliskuuta 1881 Blenheim – 31. joulukuuta 1948 Lontoo) oli uusiseelantilainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano.
Buckman sai varhaisimman koulutuksensa äidiltään, joka oli taitava laulaja ja urkuri. Perhe muutti vuonna 1898 Āpitiin, jossa Buckman sai opetusta metodistikirkon kuoromestarina työskennelleeltä James Gracelta. Hänet lähetettiin Birminghamiin opiskelemaan Charles Swinnerton Heapin johdolla. Heapin kuoltua vuonna 1900 Buckman siirtyi Birmingham and Midland Instituten musiikkikouluun, jossa häntä opetti George Breedon. Buckman työskenteli konserttiesiintyjänä Britanniassa, mutta sairastumisen aiheuttaman tulonmenetyksen myötä hän palasi vanhempiensa kustannuksella Uuteen-Seelantiin, johon hän saapui maaliskuussa 1904. Uuteen-Seelantiin palattuaan Buckman lähti kiertueelle yhdysvaltalaisen baritoni Hamilton Hodgesin kanssa. Hän teki oopperadebyyttinsä 25. syyskuuta 1905 Wellingtonissa Alfred Hillin kevyen oopperan A Moorish Maid tuotannossa. Buckman liittyi vuonna 1910 J. C. Williamsonin oopperaseurueeseen, joka kiersi sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa. Hän esiintyi esimerkiksi Madama Butterflyn ja Carmenin tuotannoissa. Nellie Melba kutsui Buckmanin seurueeseen, jota oli perustamassa omien oopperaesiintymistensä tueksi Sydneyssa ja Melbournessa. Melban ja tenori John McCormackin kannustamana Buckman palasi Britanniaan vuonna 1912. Hän pääsi esiintymään Thomas Beechamin johdolla. Hän ehti esiintyä vain lyhyesti Covent Gardenissa ennen kuin se suljettiin ensimmäisen maailmansodan johdosta. Beecham kuitenkin valitsi Buckmanin oman oopperaseurueensa pääasialliseksi dramaattiseksi sopraanoksi. Näin hän pystyi jatkamaan esiintymisiään sodan aikana. Hän menestyi muun muassa Madama Butterflyn nimiroolissa sekä naispääosassa Richard Wagnerin oopperassa Tristan ja Isolde.
Buckman jatkoi esiintymistä Covent Gardenissa sen avattua ovensa uudelleen toukokuussa 1919. Hän vuorotteli La bohèmen pääroolin esittäjänä Nellie Melban kanssa. Buckman meni Lontoossa 24. joulukuuta 1919 naimisiin tenori Maurice d’Oislyn kanssa. Pariskunta esiintyi yhdessä; molemmista tuli British National Opera Companyn säännöllisiä esiintyjiä sen vuonna 1922 tapahtuneen perustamisen yhteydessä. Buckman vietti vuonna 1922 myös kuukausia Uudessa-Seelannissa pitäen sarjan yhteisiä resitaaleja miehensä kanssa. 1920-luvun mittaan Buckmanin esiintymiset vähenivät, ja 1930-lukuun mennessä hän oli luopunut julkisista esiintymisistä. Hän opetti Royal Academy of Musicissa ja antoi lisäksi yksityisopetusta. Säveltäjä Alfred Hiil omisti yhden maorilaulujen sarjan Buckmanille. Buckman teki monia levytyksiä, joihin sisältyy ooppera-aarioiden ja -duettojen lisäksi balladeja ja konserttilauluja. Hän kuoli vakavan sairauden jälkeen 67-vuotiaana. Hänellä ei ollut lapsia.
