Schapendoes
| Schapendoes | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 580 |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden paimennus |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta |
| Muita nimityksiä | Nederlandse schapendoes, Dutch Schapendoes, Dutch Sheepdog, schapendoes neerlandais, Niederländischer Schapendoes, schapendoes neerlandés |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #313 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15–20 kg |
| Säkäkorkeus | uros 43–50 cm narttu 40–47 cm |
| Väritys | kaikki värit sallitaan |
Schapendoes (holl. Nederlandse schapendoes) on hollantilainen paimenkoirarotu, jota kutsutaan myös nimellä "lentävä hollantilainen". Nimi schapendoes tarkoittaa lammaspiskiä.lähde?
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi vajaa sata schapendoes-rodun edustajaa.
Ulkonäkö
Schapendoesin säkäkorkeus on 40–50 cm. Sen luusto on kevytrakenteinen, minkä vuoksi se kykenee hyppäämään vaivattomasti korkealle ja kääntymään nopeasti. Paksu turkki voi antaa harhakuvan raskaasta koirasta.
Karva on laadultaan karkeahkoa ja hienolaatuista, mutta ei silkkistä. Sitä on runsaasti myös päässä, ja sillä on viikset ja parta. Karva on pitkä myös riippuvissa korvissa. Häntä on pitkä ja runsaskarvainen. Turkki on laineikas, mutta ei kuitenkaan kihara tai säkkärä. Kaikki värit ovat rotumääritelmän mukaan sallittuja, toivotuimmat värit ovat siniharmaasta mustaan.
Rotu ei ole trimmattava. Schapendoes näyttää työkoiralta myös näyttelyissä. Turkiltaan sen pitää siis olla hoidettu mutta ei laitettu. Huolellinen kampaaminen 2–3 viikon välein riittää pitämään takut poissa.
Luonne ja käyttäytyminen
Schapendoes on luonteeltaan sosiaalinen, iloinen ja se oppii nopeasti. Jotkut yksilöt ovat varsin fiksuja ja se voi hankaloittaa niiden kouluttamista. Sen kanssa voi harrastaa paitsi näyttelyitä myös tokoa, agilitya ja rauniokoiratoimintaa. Tarmokas ja energinen koira kaipaa paljon tekemistä ja nopeasti oppivana se nauttii harrastuksista. Vaikka se on peloton ja rohkea, se on toisaalta myös pehmeä. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on lampaiden paimentaminen.
Alkuperä
Rotu polveutuu samoista koirista kuin suurin osa ranskalaisista paimenkoiraroduista, katalonianpaimenkoirasta, ja rodun kehitykseen ovat myös vaikuttaneet partacollie, puli ja bergamonpaimenkoira. Muita sen sukulaisrotuja ovat polski owczarek nizinny, vanhaenglanninlammaskoira, brienpaimenkoira ja schafpudel. Nämä kaikki mainitut pitkäkarvaiset paimenkoirat ovat alun perin vuoristokoirien pienempiä muunnoksia.
Lähes täysin sukupuuttoon hävinneen rodun "löysi" P. M. C Toepoel, ja hän kasvatti schapendoeseja toisen maailmansodan aikaan, jolloin rotu oli harvinaistunut todella paljon. Hollantilainen schapendoes-jalostajien kerho perustettiin 1947. Alankomaiden kennelklubi Raad van Beheer tunnusti rodun 1952. Rotumääritelmä kehitettiin 1954 ja sukukirjaa alettiin kirjoittaa. FCI hyväksyi rodun 1971, jonka jälkeen vain rekisteröityjä koiria on käytetty jalostukseen.
.jpg)
Ensimmäinen schapendoes tuli Suomeen Tanskasta vuonna 1989. Koiran vanhemmat olivat hollantilaisia. Suomen ensimmäinen schapendoespentue syntyi vuonna 1993.
Terveys
Schapendoes elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, ja virtsatie- ja lisääntymiselinten sairaudet. Schapendoeksen tyypillisimmät terveysongelmat ovat kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, perinnöllinen lihasdysforia ja virtsakivien syntyyn vaikuttava hyperurikosuria.
Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja puutteellista kyynelkanavan aukkoa.
Schapendoeksella esiintyy perinnöllistä lihasdystrofiaa. Sairastuneilla koirilla selvimpänä löydöksenä on kohonnut lihasentsyymi CK, myös ASAT ja ALAT voivat olla koholla. Sairauteen on olemassa kaupallinen geenitesti.
Hyperurikosuria tarkoittaa normaalia korkeampaa virtsahapon määrää elimistössä. Tämä tila altistaa uraattivirtsakivien muodostumiselle. Sairauteen on olemassa geenitesti, jota hyödyntämällä jalostuksessa voidaan vähentää sairaiden koirien esiintyvyyttä.
Schapendoekset ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama kuin keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Schapendoesin jälkeläisen luku on 29 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.
Katso myös
Lähteet
- Suomen Schapendoes ry
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
- Suomen Kennelliitto, KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
- ↑ Suomen Kennelliitto. Schapendoes. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- 1 2 3 4 Schapendoes Suomen Schapendoes ry. Viitattu 17.3.2026.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- 1 2 Rotumääritelmä schapendoes. Suomen Kennelliitto, (PDF), 24.10.1999. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ Harrastustoiminta Suomen Schapendoes ry. Viitattu 17.3.2026.
- ↑ Rodun historia Suomen Schapendoes ry. Viitattu 17.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ Lihasdystrofia Suomen Schapendoes ry. Viitattu 17.3.2026.
- ↑ HUU Suomen Schapendoes ry. Viitattu 17.3.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
