Simo Eronen (6. joulukuuta 1881 Juuka – 29. toukokuuta 1936 Kajaani) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hänen romaaniensa tapahtumat sijoittuivat Pohjois-Karjalaan ja Karjalan kannakselle.
Erosen vanhemmat olivat maanviljelijä Tahvo Eronen ja Riitta Pekkarinen. Hän pääsi ylioppilaaksi Joensuun lyseosta vuonna 1903. Opiskeltuaan jonkin aikaa Helsingin yliopistossa hän toimi Kivilahden kansakoulun opettajana 1905–1906, jona aikana hän teki matkan Aunukseen. Vuonna 1907 Eronen siirtyi sanomalehtimiesalalle ja toimi Karjala-lehden toimittajana. Tämän lehden toimitussihteeriksi hän tuli 1910 ja oli lehden ulkomaanosaston hoitajana 1914–1921. Sen jälkeen hän oli Karjalan sotahistorian toimikunnan sihteerinä 1921–1926. Inkeri-lehden vastaavana toimittajana hän oli 1908–1921. 1920-luvulla hän oli Viipurissa ilmestyneen Karjalan toimitussihteerinä. Vuonna 1930 Eronen muutti perheensä kanssa Kajaaniin jossa hän työskenteli Kajaani-lehden toimittajana. Talvisodan aikana Erosen perheen koti ja sen mukana hänen kirjallinen jäämistönsä tuhoutui Kajaanin pommituksessa.
Eronen kirjoitti karjalaisista aiheista sekä kaunokirjallisia että historiallisia teoksia. Hänen historiallisia romaanejaan olivat muun muassa Aunuksen helmi, Orjavallan perintö, Tiuri ja pajari sekä Kreivin kaupunki. Eronen oli 1921–1926 Karjalan sotahistoriallisen toimikunnan sihteerinä ja kokosi tällöin aineiston, jota hän käytti suurimmaksi osaksi kirjoittamassaan Karjalan Vapaussodan historian ensimmäisessä osassa.
Simo Eronen oli naimisissa Jenny Siviä Kuortin kanssa.
