Joillain yksilöillä keltainen puuttuu liki kokonaan.
Ulkonäkö
Siniotsa-amatsoni on noin 35-37 senttimetriä pitkä nokasta pyrstön kärkeen. Se painaa noin 375-500 grammaa alalajista riippuen.
Suurimmaksi osaksi laji on vihreä. Pään kuviot vaihtelevat, mutta pääasiassa sinistä on otsalla, ja keltaista muualla päässä, mutta harvoin niskaan tai kaulaan saakka. Väri vaihtelee iän, alalajin ja yksilön mukaan. Nokka on tumma.
Laji muistuttaa ulkonäöltään hieman kultaposkiamatsonia. Lajit erottaa nokan väristä: siniotsa-amatsonin nokka on kokonaan tumma, kultaposkiamatsonin nokka on kaksivärinen. Sen voi sekoittaa myös amazonianamatsoniin tai kultanaama-amatsoniin jos siniotsa-amatsonille tyypillistä sinistä väriä on nokan lähellä hyvin vähän, tai toisaalta se voi näyttää jauhoamatsonilta, jos keltaista on minimaalisesti. Nämäkin lajit erottaa toisistaan nokan väristä.
Sukupuolet ovat ihmissilmään saman näköiset, mutta viitteitä on, että UV-valon hohteessä eli lintujen omiin silmiin nelivärinäöllä ne erottaisivat koiraan ja naaraan höyhenpuvun värin perusteella. Värieroja olisi otsassa, ranteessa (alula) ja siivenkärjissä.
Nuorilla pään väritys on vihreämpi: keltainen voi puuttua jopa kokonaan eikä sininenkään ole välttämättä niin intensiivinen. Nuorten silmät ovat tummat.
Etenkin A. a. xanthopteryxilla on paljon keltaista päässään, ja sinisen määrä otsalla voi olla liki olematon
Alalajit
Siniotsa-amatsonilla on kaksi alalajia, jotka ovat vankeudessa voineet osin sekoittua. Nimilajilla siipitaive on punainen. Alalajilla A. a. xanthopteryx keltainen siipitaive ja myös laajemmalti keltaista päässään. Sitä kutsutaan joskus omalla nimellään huolimatta että se on vain alalaji, "yellow-winged amazon".
A. a. aestiva: Vähemmän keltaista päässä, siipitaive punainen, pienempi kooltaan.
A. a. xanthopteryx: Enemmän keltaista päässä, siipitaive keltainen ja keltaista on melko laajasti, suurempi kooltaan
Elintavat
Vaikka joissain lähteissä siniotsa-amatsonin sanotaan elävän jopa 100-vuotiaaksi, todistetusti vanhin yksilö on elänyt 49-vuotiaaksi, ja noin 50–60 vuotta pidetään realistisena elinajanodotteena vankeudessa elävillä yksilöillä.
Munien hautominen kestää suunnilleen 29 vuorokautta. Pesimisen aikana se saattaa olla hyvin aggressiivinen. Poikaset lähtevät pesästä suunnilleen yhdeksän viikon ikäisinä. Emot ruokkivat poikasiaan vielä pitkään niiden poistuttua pesästä. Poikasilla on tummat silmät, ja ne ovat emojaan kömpelömpiä liikkumaan.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji oppii usein hyvin puhumaan ja matkimaan ääniä, mutta puhekyvyn ei tulisi koskaan olla pääsyy lemmikkilinnun hankkimiselle. Lajia pidetään jonkin verran aggressiivisuuteen taipuvaisena, jonka vuoksi sen koulutuksessa, käsittelyssä ja kehonkielen lukemisessa on oltava tarkkana heti alusta saakka. Positiiviset, lintulähtöiset ja vapaaehtoisuuteen perustuvat koulutus- ja käsittelytavat ennaltaehkäisevät käytösongelmia.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet
↑BirdLife International:Amazona aestivaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3.2019.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.12.2019.(englanniksi)
↑Susana I. C O. Santos, Brian Elward, Johannes T. Lumeij:Sexual Dichromatism in the Blue-fronted Amazon Parrot (Amazona aestiva) Revealed by Multiple-angle Spectrometry.Journal of Avian Medicine and Surgery,2006-03, 20. vsk, nro 1, s. 8–14.doi:10.1647/1082-6742(2006)20[8:SDITBA]2.0.CO;2ISSN1082-6742Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
