Sipoonjoki
| Sipoonjoki | |
|---|---|
 Sipoonjoki Brobölessä heinäkuussa 2022. |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Uusimaa |
| Kunnat | Sipoo |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Sipoonjoen vesistö (20) |
| Valuma-alue | Sipoonjoen alaosan a. (20.001), Sipoonjoen keskiosan a. (20.002) |
| Pinta-ala | 220,48 km² |
| Järvisyys | 0,58 % |
| Pääuoman pituus | 46 km |
| Pääuoman osuudet | Sipoonjoki ←Parkoja |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Oritojan ja Parkojan yhtymä |
| Laskupaikka | Söderkulla, Sipoonlahti, Suomenlahti |
| Esteet | Brobölen säännöstelypato |
| Sivu-uomat | Byabäcken, Ollbäcken, Kumbäcken |
| Taajamat | Nikkilä, Söderkulla |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | noin 36 m |
| Laskukorkeus | 0 m |
| Korkeusero | 36 m |
| Pituus | noin 40 km |
| Leveys | alle 50 m |
| Kaltevuus | 0,9 m/km |
| Suurin virtaama | 45 m³/s (HQ) |
| Keskivirtaama | 2,4 m³/s (MQ) |
| Pienin virtaama | 0,1 m³/s (NQ) |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
 |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Sipoonjoki (ruots. Sibbo å) on itäisellä Uudellamaalla Sipoossa virtaava joki, joka muodostaa noin 40 kilometriä pitkän osuuden 46 kilometriä pitkästä pääuomasta . Se laskee Suomenlahteen Sipoonlahdessa.
Joen mukaan on nimetty Sipoon toinen yhtenäiskoulu, Sipoonjoen koulu.
Joen nimi
Sipoon nimi juontaa joen nimestä, joka erään teorian mukaan tulisi miehen etunimestä Sibb, Sibba tai Sibbe. Nykyinen kunnan nimi ”Sibbo” juontaisi joennimen muodosta Sibbes å eli Sibben joki. Toisen teorian mukaan joen nimi tulisi ruotsinkielisestä nimestä ”siv” tai ”sibb”, joka tarkoittaa ”hitaasti virtaavaa”.
Joen kulku
Sipoonjoki alkaa Oritojan ja Parkojan yhtymäkohdasta. Sekä Oritojan että Parkojan latvahaarat alkavat molemmat Mäntsälästä ja Pornaisista, mutta yhtyvät Sipoon puolella kuntarajaa Pohjois-Paippisissa. Sipoonjoki virtaa Kummelbergenin ja Bastängsbergetin välistä meanderoiden tiheästi pehmeään maastoon uurtamassaan jokilaaksossa. Osa uomasta virtaa Natura-alueella, joka päättyy Furunäsbäckenin lähelle ennen Pohjois-Paippisista tulevan Linsvedintien siltaa. Joki painuu sillan jälkeen noin kymmenen metrin syvyisen raviinilaakson pohjalle. Täällä siihen yhtyy esimerkiksi Bastmosabäcken ja Vilosbäcken. Edempänä se saapuu Paippisiin, jossa joki putoaa 300 metriä pitkään Hommanäsin koskeen, jonka pudotus on Sipoonjoen suurin, ja alittaa samalla kylätien. Joki mutkittelee suuresti raviinilaaksossaan samalla, kun siihen yhtyy Suvinoja ja kaksi ojaa Brusksista. Etelään virrannut joki kääntyy tässä parin kilometrin matkalle lounaaseen päin.
Matkalla Etelä-Paippisiin jokeen yhtyy pohjoisesta tuleva Björnbäcken ja samalla se alittaa Paippistentien. Lähes samassa kohtaa siihen yhtyvät pohjoisesta tuleva Torrbäcken ja lännestä tuleva Kumbäcken. Kun joki kääntyy kohti kaakkoa, on tienrakentajan täytynyt seurata jokea tekemättä joenylittäviä siltoja. Joki virtaa pian tämän jälkeen savipeltojen päällä matalassa uomassaan. Parin kilometrin päästä se alittaa lyhyen yhdystien, joka yhdistää toisiinsa aiemmin mainitun Paippistentien ja toisella puolella kulkevan Käsiksentien. Joenvarren asutus aiempaa tiheämpää, kun joki ohittaa Olländan ja saapuu Linnanpeltoon (ruots. Borgby). Tällä välillä joki, joka alkaa taas muodostaa kaltevaa jokilaaksoa, virtaa melko suorana eteenpäin. Se alittaa tällä osuudella vain yhden sillan kun siihen yhtyvät Olländassa Råbäcken ja Linnanpellossa Orabäcken. Nyt joki käännähtää seuraavaksi kahdeksaksi kilometriksi kohti lounasta. Linnanpellosta tulee Nikkilään johtava Pornaistentie, joka aluksi ylittää joen ja pysyttelee sen jälkeen pohjoispuolella.
Jokilaakso syvenee tällä osuudella aiempaa enemmän. Joen ylittää kaksi tiesilta, joista toinen kuuluu Savijärveltä tulevalle Herralantielle. Se sivuaa ensin Herralan kukkulan ja seuraavaksi Nikkilän kartanon, joka on Nikkilän pohjoinen asuinalue. Jokilaakso levenee, kun Ollbäcken yhtyy siihen lännestä päin. Samalla joki alittaa Porvoon rautatien, sitten Jokilaaksontien Kumlansillan, seuraavaksi Nikkiläntien ja lopuksi Uudensillantien. Joki on seurannut Nikkilässä koko ajan puistoaluetta. Nyt joki poistuu taajama-alueelta peltoaukealle ohittaen urheilukentän. se alittaa Öljytien, jossa siihen yhtyy lännestä tuleva Ruddammsbäcken. Se tunkeutuu peltojen jälkeen Brobölessä Storbergetin ja Hembackenin sekä länsipuolen ylänköalueen väliin muodostuneeseen kapeaan laaksoon. Laaksossa on vain yksi Brobölentielle kuuluva silta sekä Brobölen koskessa oleva säännöstelypato. Se nostaa joen vedenpintaa yläjuoksulla muutaman kilometrin matkalle. Joki on aikoinaan uurtanut laaksossa uomansa syvälle, joten joenvarren äyräät ovat padon alapuolella paikoitellen jyrkät. Poistuessaan laaksosta joki virtaa 5–10 metriä syvässä uomassa. Se saapuu nyt Hindsbyn pelloille, jossa siihen yhtyy lännestä tuleva Byabäcken.
Joki kääntyy kaakkoon päin ja sitä seuraa kummallakin puolella tiet. Uoman leveys on nyt suuri eikä joen ylittäviä siltoja ole ennen kuin Söderkullassa kahdeksan kilometrin päässä. Idästä siihen yhtyy ensin Storträskin puro, Immersbyn kohdalla Immersbybäcken, ja sitten Massbyn ja Hansasin välissä Pilvijärven puro. Söderkullassa joen ylittää samassa kohdassa Uusi Porvoontie ja pyörätie. Se kääntyy siltojen jälkeen etelään ja virtaa Sipoonlinnan, pienvenesataman ja Buenaparkin ohi, ja levenee suistossa Sipoonlahden kaislikoksi. Sipoonlahdella sen ylittää vielä Porvoonväylä.
Koskia
Vesihallituksen vuonna 1980 julkaiseman Koskiselvityksen mukaan Sipoonjoen vesistöalueella on kolme suurempaa koskea. Hindsbynkoski sijaitsee sivupuron Byabäckenin alajuoksulla . Sipoonjoen pääuomassa Brobölessä sijaitsevan Norrängs forsin pituus on 100 metriä, sen pudotuskorkeus on 2,5 metriä ja virtaama 1,5 kuutiometriä sekunnissa . Se on Sipoonjoen alin koski. Siitä puoli kilometriä ylävirtaan päin sijaitseva Brobölenkoski (Staffas fors ) on yhtä vuolas, mutta sen pudotus on 2,9 metriä. Joki on padottu vuonna 1853 ja se on toiminut voimanlähteenä sahalaitokselle ja vesimyllylle. Lisäksi siinä toimi lyhyen aikaa myös sähkölaitos . Koski on edelleen padottu, mutta sen rinnalle on rakennettu toimiva kalatie.
Nikkilän taajaman yläpuolella sijaitsee Herralankoski, jonka alkaa koskenniskasta ennen Jokitörmän vanhaa siltaa ja jatkuu lyhyen matkaa sillan alapuolelle. Artnäsinkoski, joka sijaitsee Etelä-Paippisissa, on noin 100 metriä pitkä ja rauhallisesti virtaava koski. Se tekee alapäässään tiukan mutkan. Hommanäsinkoski sijaitsee Sipoon pohjoisosassa Paippisten kylän kohdalla. Koskialue on 300 metriä pitkä ja se on monipuolinen koskiympäristö. Kosken ylittää puolivälissä Hommanäsintien vanha ja kosken niskalla on vanha pohjapato ja siellä vesimyllyn jäänteet. Koski putoaa aluksi nopeasti, mutta sillan jälkeen sen kaltevuus pienenee. Skeppsmalminvirta tai -koski muodostuu kahdesta kivikkoisesta kynnyksestä, joiden pudotus on kymmeniä senttejä. Rengaspolunkoski sijaitsee Paippisissa metsäalueen keskellä. Sen niskalle on rakennettu kivikko, jota pitkin voi ylittää joki kävellen, ratsain tai traktorilla ajaen. Loiva Pikkunahkiaisvirta sijaitsee Paippisten metsäalueella. Rakunäsin koskialue on puoli kilometriä pitkä, jossa koskijaksossa on vaihtelevuutta ja joitakin suvantoja. Kosken yläosalle on kivien joukkoon valettu betonista ylivirtaussilta, joka muodostaa vähän veden aikana kaloille nousuesteen. Välihaankoski on 200 metriä pitkä ja sijaitsee kuusikon suojassa. Koski on luontainen, vaikka sen uomaan on tehty joitakin muutoksia.
Virkistysarvoja
Sipoonjoessa kalastetaan suhteellisen vähän, mutta mielenkiinto onkin suuntautunut merelle ja siellä etenkin Sipoonlahdelle. Siellä tärkein kalalaji on kuha, mutta myös ahventa, lahnaa, madetta, taimenta ja siikaa saadaan saaliiksi. Brobölenkosken yläpuolisilla jokialueilla ovat made, hauki ja turpa yleisimmät saalislajit ja alapuolisilla alueilla esiintyy paljon turpaa.
Kaikenlainen kalastus on kiellettyä koski- ja virtapaikoissa. Uudenmaan TE-keskuksen päätöksellä onginta, pilkkiminen ja viehekalastus on kiellettyä Brobölenkoskessa sekä sivupuroista Byabäckenissä, Hälsängbäckenissä ja Ritobäckenissä. Kalastusalueen pyyntimitat lohelle, taimenelle, hauelle ja kuhalle tulee tarkistaa. Lisärajoituksia on vielä verkkokalastukselle.
Luontoarvoja
Natura 2000-alueet
Sipoonjoen jokivarsi ja sen kahdeksan sivupuroa ovat lailla suojeltuja. Ne muodostoavat Natura 2000-hankkeeseen otetun suojelualueen (FI0100086, 58 hehtaaria, 69 kilometriä). Pääuomasta kuuluu pääuomanvarsi peratusta Parkojasta Sipoonjoen suistolle asti. Sivupuroista mukana ovat pohjoisesta lueteltuna Furunäsbäcken, Bastmosabäcken, Kroopinoja, Orabäcken, Byabäcken ja siitä haarautuvat Hälsängsbäcken ja Ritobäcken, sekä Storträskin puro. Natura-alueeseen kuuluu ainoastaan vesialueita, joten suojelutyö toteutetaan vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisesti. Sipoonjoki on yksi harvoista Suomenlahteen laskevista joista, joissa on luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta. Taimenkannan elinvoimaa pyritään suojelutoimin vahvistamaan. Sipoonjoki on myös maisemallisesti tärkeä, ja sen jokilaakso on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.
Pohjois-Paippisissa sijaitseva Kummelbergenin Natura-alue (FI0100099, 166 hehtaaria). Se muodostuu vaihtelevista biotyypeistä. Metsät ovat pääasiassa kuusivaltaisia, mutta alueella on myös sekametsiä, lehtipuuvaltaisia ja kallioalueilla havupuusekametsiä. Valtaosa metsistä on käenkaali-mustikkatyyppiä tai mustikkatyyppiä ja niissä tavataan useita kymmeniä isoja lehmuksia ja muutama pähkinäpensaskin. Metsien välissä on kallioalueita, jossa on näyttäviä silokallioita ja joiden länsipuolella on reheviä metsiä. Ympäristö tarjoaa elinpiirin esimerkiksi saukolle, mustatattiaiselle ja liito-oravalle. Ja Sipoonjoki, joka virtaa alueen halki, sisältyy mukaan alueeseen.
Kalakanta
Sipoojoen kalakanta on tyypillinen ravinteikkaille rannikkojoille, ja särki on sen hallitseva kalalaji. Kalaston tila on Sipoonjoen alaosalla kohtalainen ja joen keskiosissa hyvä. Sipoonjoen kalaston erityispiirre on Itä-Uudenmaan ainoa säilynyt alkuperäiseksi luokiteltu meritaimenkanta. Aiemmilla elinympäristökunnostuksilla ja kalastuksen säätelyllä on onnistuttu vahvistamaan häviämisen partaalla ollutta alkuperäistä taimenkantaa, mutta kanta on edelleen pieni. Sipoonjoen meritaimenkanta eroaa geneettisesti muista Suomen kannoista, mutta se on paljon samankaltaisempi suomalaisten kuin virolaisten kantojen kanssa.
Sipoonjoessa tehtiin vuonna 1992 kalastosta lajiselvitys, jolloin tavoitettiin seuraavat kala- tai ympyräsuiset lajit: taimen, kirjolohi, kuore, hauki, särki, lahna, pasuri, sorva, suutari, törö, säyne, seipi, turpa, ruutana, sulkava, salakka, kiiski, ahven, kuha, silakka, made, ankerias, kivennuoliainen, kymmenpiikki, kolmipiikki, nahkiainen ja pikkunahkiainen. Vuonna 2007 sähkökalastuksella tavoitettiin seuraavat lajit: taimen, hauki, särki, suutari, törö, turpa, salakka, kiiski, ahven, made, kivennuoliainen, kymmenpiikki, kolmipiikki ja pikkunahkiainen. Etenkin joen Brobölenkosken yläpuolisilla vesialueilla rapukanta on vahva.
Vuoden 2013 sähkökalastustutkimuksissa havaittiin taimenen lisääntyneen myös Sipoonjoen pääuomassa Brobölenkosken alapuolella. Vaikka vesi oli kiintoaineesta sameaa, oli ravinnekuormituksen väheneminen tuottanut tässä tulosta.
Sipoonjoen kuntokartoitus
Vuoden 2023 aikana Sipoonjoen vesistöalueen purojen tilaa ja kunnostustarve selvitettiin erilaisilla tutkimuksilla ja maastoinventoinneilla. Tulokset korostavat, että Sipoonjoen ja sen sivujokien tilaa on parannettava uoman kunnostuksella sekä erilaisilla eroosiota ja kuormitusta vähentävillä toimenpiteillä valuma-alueella.
Kartoituksen perusteella Sipoonjoen valuma-alueella on säilynyt runsaasti pienvesiluontoa. Vesialueella on kuitenkin myös laajalti kunnostustarpeita. Sipoonjoen yläjuoksu ja sen purot ja sivujoet ovat luoneet savimaahan syviä uurteita. Purot eivät vuoda syvistä laaksoista ympäröivälle maalle, ja näin ollen purolaaksot ovat säilyneet suhteellisen lähellä luonnontilaa. Lähdepurot ovat kuitenkin monissa tapauksissa voimakkaammin viljeltyjä.
Vedenlaatu
Sipoonjoen vesi on sameaa ja runsasravinteista. Sen vesistöalue on vähäjärvinen ja järvet sijaitsevat pääasiassa valuma-alueen alajuoksulla. Yläjuoksulla uomaverkosto muodostuu monesti suoriksi kaivetuista ja pohjaltaan peratuista uomista, jotka sijaitsevat myös eroosioherkillä savimailla. Sipoonjoki onkin herkkä kuormituksille ja virtaamanvaihteluille. Siksi veden ravinnepitoisuudet ovat korkeat ja sen hygieeninen tila heikko. Joen vesi on uomaverkostossa käyttökelpoisuusluokitukseltaan huono tai korkeintaan välttävä. Joen suurin kuormittava tekijä on peltoviljely. Taajamien jätevesien käsittelystä aiheutui jonkin verran kuormitusta, mutta haja-asutuksen kuormitus on suurempaa. Nikkilän taajaman jätevedet on johdettu vuodesta 1997 alkaen pysyvästi Helsingin Viikin jätevedenpuhdistusasemalle. Joen vedenlaatua seurataan yleensä vain joen alajuoksulla.
Ekologia
Pohjaeläinnäytteenoton perusteella Sipoonjoen pääuoman ekologinen tila on hyvä ja sivujokien tila kohtalainen. Pohjatutkimuksissa ei havaittu uhanalaisia tai lähes uhanalaisia lajeja. Piilevätutkimusten perusteella Sipoonjoen ekologinen tila on pääosin kohtalainen tai epätyydyttävä, osin jopa huono. Piilevä- ja pohjaeläintutkimusten tulokset ja sietokykyisten lajien runsaus viittaavat ravinteikkaisiin olosuhteisiin ja suureen kiintoaine- ja ravinnekuormitukseen. Voimakkaat virtaamavaihtelut vaikuttavat erityisesti Sipoonjoen vesieliöiden ja levien tilaan. Kielteiset vaikutukset korostuvat erityisesti pitkien kuumien ja kuivien jaksojen aikana, jolloin virtaamat voivat pahimmillaan kuivua.
Hydrologiaa
Sipoonjoessa on kolme automaattista mittausasemaa. Yksi sijaitsee joen suiston lähellä, toinen pääuomassa Brobölen sillan vieressä ja kolmas Byabäckenissä. Sillan mittausasema on näistä mittaustietojensa perusteella tärkein. Joen keskivirtaama (MQ) on alajuoksulla 2,4 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), ylivirtaama (HQ) 45 m³/s ja alivirtaama (NQ) 0,1 m³/s.
Historiaa
Sipoon alue alkoi viime jääkauden loppuvaiheessa vapautua mannerjäätikön alta noin 12 000 vuotta sitten. Alue oli kuitenkin vielä veden alla 8 000 vuotta sitten, kunnes maankohoaminen nosti aluetta vedenpinnan yläpuolelle. Ensimmäiset ihmiset tulivat Sipoon seuduille 6 000–7 000 vuotta sitten. Seudun ilmasto oli nykyistä lämpimämpi ja sen metsät olivat lehtipuuvaltaista.
Merta hyödyntäneet virolaiset saivat seurakseen hämäläiset kun he yhdessä kalastivat Uudenmaan saaristossa. Sipoonjoki oli hämäläisten kulkuväylä sisämaan ja meren välillä. Hämäläiset ja virolaiset kävivät keskenään kauppa. Noin 1200- ja 1300-luvulla saapuivat ruotsalaiset uudisasukkaat seuduille ja he nousivat Sipoonjokea ylöspäin pääuoman ja sivupurojen hedelmällisiin laaksoihin. Kun hämäläiset olivat harjoittaneet kaskenpolttoa yläjuoksun metsäisillä alueilla, ryhtyivät svealaiset kyntämään savipeltojaan. Sveanmaan asukkaita houkutteli paikalle meren silakat ja maakuntansa väestöpaine. Svealaisten lisäksi saapui asukkaita myös Viron seuduilta. Sipoonjoki mainitaan asiakirjatekstissä, joka on päivätty 22.syyskuuta 1352. Kiinteää maanviljelyä alettiin harjoittamaan 1500-luvulla vallinneen kaskiviljelyn jälkeen. Sipoonjoen kylissä jauhettiin viljaa 48 härkinmyllyn ja neljän ratasmyllyn voimin. Soiden kuivattaminen lisäsi viljelyalaa 1600-luvulta alkaen ja 1700-luvulla raivattiin edelleen lisää viljelymaata ja laskettiin järvien vedenpintaa heinämaan toivossa. Brobölenkoskessa on toiminut vesimylly ainakin 1633 asti, jolloin siitä tehtiin ensimmäinen kirjallinen maininta. Koskeen rakennettiin 1828 pato ja tuulimylly. Keväinen jäidenlähtö oli vuonna 1853 raju ja se vei myllyn mennessään. Seuraavana vuonna vastarannalle rakennettiin uusi mylly ja myllärille tilat. Paikalle tehtiin sahalaitos vuonna 1924 ja toisen maailmansodan aikana koskessa käynnistyi sähkölaitos. Mylly lopetti toimintansa 1960-luvulla. Kunta osti tilat ja purki ne pois, mutta pato haluttiin säilyttää ennallaan. Padon muodostama patoallas on viiden kilometrin mittainen.
Sipoonjoen vesistöalue
- Pääartikkeli: Sipoonjoen vesistö
Yleistä
Sipoonjoen vesistöalueen valuma-alueen pinta-ala on 220,48 neliökilometriä ja järvisyys 0,58 %. Valuma-alueen laskujoki on Sipoonjoki, joka muodostaa kapean ja pitkän muotoisen vesistöalueen pääuoman koko pituudeltaan. Pääuomaan luetaan mukaan myös suurin latvaoja Parkoja. Pääuoman sivupurot ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja vähävetisiä pääuoman verrattuna, mutta tärkein niistä on Byabäcken.
Sivupuroja
Sarakkeessa ”Etäisyys mereen” olevat luvut esittävät pääreitin kohta kilometreinä mitattuna Sipoonlahdelta.. ”Joen pituus” tarkoittaa sivupuron pääuoman kokonaispituutta. Jos arvon edessä on tähti (*), on kyseessä vain lasku-uoman alajuoksun pituus. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivupuron keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen pinta-ala. Huomaa, että Parkoja kuuluu pääuomaan, mutta on lisätty viimeiseksi, sillä se on samalla latvauoma. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja ne on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa rivikohtaisesti.
| lasku-uoman nimi |
pääuoman kohta |
etäisyys mereen (km) |
joen pituus (km) |
virtaama (MQ) (m³/s) |
valuma- alue (km²) |
lähteet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sipoonjoki laskee Sipoonlahteen Suomenlahdella. | |||||||
| Skräddarbybäcken | Söderkulla | 1 | ,3,6,–,–,– | ||||
| Pilvijärven puro | Söderkulla | 2 | *2 | 5,3,6,4,–,– | |||
| Immersbybäcken | Immersby | 5 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Storträskin puro | Gesterby | 7 | *2 | 12 | 5,3,4,4,–,2 | ||
| Byabäcken | Hindsby | 8 | 12 | 27 | 3,3,4,4,–,2 | ||
| Ruddammsbäcken | Nikkilä | 12 | 8 | 13 | 3,3,4,6,–,2 | ||
| Ollbäcken | Nikkilä | 15 | 8 | 22 | 3,3,4,4,–,2 | ||
| Orabäcken | Linnanpelto | 18 | 5 | 7 | 3,3,4,6,–,2 | ||
| Råbäcken | kohta | 19 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Kumbäcken | Käsis-Solbacka | 7 | 7 | 14 | 3,3,4,6,–,4 | ||
| Torrbäcken | Käsis-Solbacka | 24 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Björnbäcken | Käsis-Solbacka | 26 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Sivinoja | Paippinen | 29 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Vilonoja | Paippinen | 33 | 8 | 11 | 3,3,4,6,–,4 | ||
| Bastmosabäcken | Pohjois-Paippinen | 34 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Furunäsbäcken | Pohjois-Paippinen | 37 | 6 | 12 | 3,3,4,6,–,2 | ||
| Oritoja | Pohjois-Paippinen | 39 | 3,3,6,–,–,– | ||||
| Parkoja | – | 40 | 6 | 23 | 5,–,6,4,–,2 | ||
| Valuma-alueen latvauomista osa kuuluvat Parojalle. Niitä ei ole tässä mukana. | |||||||
Lähteet: 1 = tieto luettu joen omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet , 3 = Karttapaikka-verkkopalvelu , 4 = Paikkatietoikkuna-verkkopalvelu , 5 =Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry , 6 =mittaamiseen käytetty Paikkatietoikkunaa ja Karttapaikkaa yhdessä.
Huomioita
- 1 2 3 Sipoonjoen vesistöalueen pääuoman määritys on kuvailtu artikkelissa Sipoonjoen vesistö kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys.