Sky Saxon

The Seeds

Sky Saxon aloitti uransa nimellä Little Richie Marsh. Hän esitti makeaa, doo wop -vaikutteista teinipopmusiikkia vuonna 1962. Hän muutti nimensä muotoon Sky Saxon, koska, kuten hän itse selitti: ”Sky Saxon oli minulle kuin sankarini Errol Flynn. Nimi kuulosti upealta, ja hän oli upea ja teki loistavia elokuvia.”

Vaihdettuaan nimensä Sky Saxoniksi hän liittyi kahteen Los Angelesin garage rock -yhtyeeseen, The Soul Rockersiin ja The Electra Firesiin, ennen kuin perusti oman yhtyeen, The Seedsin vuonna 1965. The Seedsin ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 1966. Yhtyeen menestys jäi kuitenkin vähäiseksi. The Seeds muistetaan kuitenkin sen ensimmäisestä singlestä, villisti rokkaavasta ”Pushing too Hard” -kappaleesta ja kauniista ballaadista ”Can’t Seem to Make You Mine”, josta useat eri artistit ovat esittäneet cover-versioita.

The Seeds toivotti vuoden 1967 kesän tervetulleeksi albumilla Future, joka edusti täysimittaista psykedeelistä rockia eksoottisten soittimien ja näyttävän levypakkauksen kera. Se oli yhtyeen myydyin albumi, vaikkei noussut listalla sijaa 87 korkeammalle.

The Seeds sai kuitenkin cameo-roolin Roger Cormanin nuorisoelokuvassa Psych Out (1968), jonka pääosassa nähtiin Jack Nicholson. Elokuvan myötä yhtyeen ura oli nousussa, mutta sitä varjostivat yhtyeen jäsenten sisäiset riidat ja kasvavat huumeongelmat. Yhtyeen elämäntavat alkoivat rapauttaa sen toimintaa, ja vuonna 1968 yhtyeen kitaristi Jan Savage erosi. Savage liittyi myöhemmin Los Angelesin poliisiin (LAPD). Sky Saxon ja pianisti Hooper perustivat tämän jälkeen Sky Saxon Blues Bandin, ja he nauhoittivat yhdessä albumin A Full Spoon of Seedy Blues, jonka kansitekstin kirjoitti blues-legenda Muddy Waters.

Sooloura

Yhtyeen hajoamisen jälkeen vuonna 1969 Saxon jatkoi satunnaista äänittämistä The Seedsin nimellä ja julkaisi joukon singlejä, jotka heijastivat yhä selvemmin huumeidenkäytön aiheuttamaa todellisuudesta vieraantumista. 1970-luvulla hän liittyi hippikulttiin The Source Family ja muutti sen perässä Havaijille. Sky Saxon eli Havaijin-vuosinaan varsin omalaatuista elämää. Hän ei julkaissut musiikkia muutamaan vuoteen mutta nauhoitti kulttinsa rituaaleja. Hän ei koskaan itse halunnut tehdä varsinaista paluuta, mutta fanit, jotka olivat nostaneet hänet kulttihahmoksi, käytännössä painostivat häntä palaamaan musiikin pariin. Hippikultti myös hajosi, kun sen johtaja Father Yod kuoli 1974.

Saxon otti nimekseen Sky Sunlight Saxon ja teki levytyksiä kulttiin liittyneiden muusikoiden kanssa. Kokoonpanot tunnettiin nimillä Source, Yodship ja YaHoWha 13. Näiden yhtyeiden soittajilla oli hurjia taiteilijanimiä kuten Djin, Octavious ja Sunflower Aquarian. Äänitteitä julkaistiin yleensä vain postimyynnissä, mutta Saxonin entinen yleisö oli jo siirtynyt eteenpäin.

Vuodesta 1976 eteenpäin 1970-luvun lopulla ilmestyi useita albumeita, jotka julkaistiin monilla eri kokoonpanonimillä, kuten Sky Sunlight, Sunstar, Sky ”Sunlight” Saxon, the Universal Stars Band, Star’s New Seeds Band ja Sunlight and the New Seeds. Vuonna 1983 ilmestyi harvinaisuuskokoelma New Fruit From Old Seeds: The Rare Sky Saxon, Vol. 1 (toista osaa ei koskaan julkaistu), joka sisälsi materiaalia jo Saxonin Seedsia edeltävältä ajalta.

Vuodesta 1978 lähtien uusia albumeita julkaisematon Saxon palasi vuonna 1984 Starry Ride -levyllä brittiläiselle Psycho-levymerkille. Albumilla soittivat Steppenwolf -yhtyeen Mars Bonfire (”Born to Be Wild” -kappaleen säveltäjä) sekä entisiä jäseniä yhtyeistä Iron Butterfly ja Fraternity of Man. Samoihin aikoihin kiinnostus The Seedsia kohtaan heräsi uudelleen kun losangelesilainen tyttöbändi The Bangles alkoi esittää kappaletta ”Pushin’ Too Hard”.

Saxonin ja Bonfiren yhteistyö saavutti täyden mittansa yhtyeessä Firewall, joka debytoi vuonna 1986 albumilla A Groovy Thing (sama materiaali julkaistiin myöhemmin nimellä Destiny’s Children, mutta kappalejärjestys oli eri). Firewallilla vieraili muusikoita Kalifornian uuden psykedelian yhtyeistä, kuten the Dream Syndicate, The Plimsouls, The Droogs ja Yard Trauma, mikä osoitti Saxonin pysyvän vaikutuksen ja vetovoiman erityisesti tämän sukupolven muusikoiden keskuudessa.

Samana vuonna Saxon äänitti pääosin spontaanin, harjoittelemattoman livealbumin Purple Electricity -yhtyeen kanssa – Kyseessä oli kertaluonteinen projekti, jossa soitti jäseniä yhtyeistä Redd Kross ja The Primates. Albumin nimi oli Private Party. Firewall palasi julkisuuteen vuonna 1988 levyllä In Search of Brighter Colors, joka julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä World Fantastic. Jälkimmäinen versio sisälsi useita harvinaisia 1980-luvun kappaleita, jotka korvasivat aiemman version heikommat raidat.

Vuonna 1989 Saxon herätti The Seedsin uudelleen henkiin ja toimi pääesiintyjänä Summer of Love -kiertueella, jolla esiintyivät myös muut kalifornialaiset psykedelian veteraanit, kuten Arthur Lee ja Love sekä Strawberry Alarm Clock.

Viimeiset vuodet

Myöhemmin Sky Saxon palasi asumaan Havaijille ja jatkoi siellä hiljaista ja henkistä elämäänsä Saxon vietti osan 1990-luvusta kotielämän rauhassa silloisen vaimonsa Marianna DaPellon kanssa ja kokosi puisesta laatikosta koostuvan levysarjan nimeltä God and Hair, joka sisälsi sekä Sky Sunlight Saxonin että YaHoWhan musiikkia. Hän vei The Seeds -yhtyeen takaisin kiertueelle vuonna 2003, ja jatkoi satunnaisesti esiintymisiä – vaikkakin vaihtuvalla kokoonpanolla – Saxonin kuolemaan saakka. Tänä aikana julkaistiin albumit Red Planet ja Back to the Garden. Kesäkuussa 2007 hän meni naimisiin Sabrina Smithin kanssa, josta tuli myös hänen liikekumppaninsa.

Vuonna 2008 hän julkaisi kokoelman The King of Garage Rock, joka sisälsi vanhoja hittejä ja muutamia cover-versioita, ja työskenteli uusien äänitysten parissa Smashing Pumpkins -yhtyeen Billy Corganin kanssa. Saxon kuoli munuaisten ja ja sydämen vajaatoimintaan vuonna 2009.