Sterling Hayden (syntyjään Sterling Relyea Walter) syntyi Upper Montclairin alueella New Jerseyssä. Hän jätti lukion kesken 16-vuotiaana ja pestautui kuunarin perämieheksi.
Hayden oli seikkailija ja toiminnan mies myös oikeassa elämässä. Hän karkasi merille seitsentoistavuotiaana, ja purjehti maailman ympäri useita kertoja. Tarvitessaan rahaa oman veneen ostamiseen hän ryhtyi malliksi New Yorkissa. Paramount Studiosin kykyjenetsijät löysivät hänet ja tarjosivat hänelle sopimuksen, Hänet palkattiin Paramount Studiosille osittain komean ulkonäkönsä vuoksi.
Hayden esiintyi ennen sotaa kahdessa elokuvassa. Sterling Haydenin ensimmäinen elokuva oli nykyään lähes unohdettu Virginia vuodelta 1941, jossa hän näytteli Madeleine Carrollin rinnalla. Hänen toinen valkokangasroolinsa oli samana vuonna ilmestynyt Bahama Passage. Hayden näytteli jälleen Carrollin vastaparina. Hayden ja Madeleine Carroll rakastuivat ja menivät naimisiin.
Sekä Sterling Hayden että Madeleine Carroll suhtautuivat kyynisesti Hollywoodiin. Carroll puhui halustaan osallistua sotaan, joka oli nyt nielaissut hänen kotimaansa Britannian. Näyttelijätär jätti pian Hollywoodin, liittyi Yhdysvaltojen Punaiseen Ristiin, ja hänet lähetettiin Eurooppaan.
Hayden liittyi sotilastiedustelupalveluun ja osallistui toiseen maailmansotaan silloisen Jugoslavian alueella. Hayden oppi ihailemaan kovia jugoslavialaisia partisaaneja. He inspiroivat häntä, ja kokemus vaikutti myöhemmin hänen päätökseensä liittyä Yhdysvaltojen kommunistiseen puolueeseen.
John Hamilton.
Hayden ei pitänyt siitä, että hänet tunnettiin armeijassa entisenä näyttelijänä. Hän halusi tulla nähdyksi vain yhtenä sotilaana. Hänen vaimonsa Madeleine Carroll ei enää halunnut olla tekemisissä Hollywoodin kanssa, joten pari haki oikeudesta luvan vaihtaa sukunimensä Hamiltoniksi. Hayden vaihtoi myös etunimensä, ja kesäkuun 1943 loppuun mennessä hän oli laillisesti John Hamilton.
Paluu Hollywoodiin
Sterling Hayden ja hänen vaimonsa Madeleine Carroll tapasivat jälleen Pariisissa syyskuussa 1945. He sopivat ystävällisesti eroavansa, ja avioero vahvistettiin myöhemmin samana vuonna Renossa. Palattuaan Hollywoodiin Hayden sai lämpimän vastaanoton ja teki uuden sopimuksen Paramount Picturesin kanssa. Sodan aikaiset kokemukset partisaanien parissa vaikuttivat häneen edelleen, ja vuonna 1946 hän liittyi monien muiden elokuvanäyttelijöiden tavoin Yhdysvaltojen kommunistiseen puolueeseen. Hän osallistui muutamiin kommunistien kokouksiin, mutta pettyi puolueen dogmaattisuuteen ja erosi kuuden kuukauden jälkeen. Tämä lyhyt jäsenyys kuitenkin vainosi häntä myöhemmin.
Sterling Hayden
Hayden aloitti sodanjälkeisen elokuvauransa pienillä rooleilla vuoden 1947 elokuvissa Variety Girl, vaatimattomassa Paramount-musikaalissa, sekä John Farrown draamassa Blaze of Noon, joka kertoi lentopostilentäjistä ja jonka pääosissa olivat William Holden ja Anne Baxter. Tätä seurasi vuonna 1949 El Paso, pieni mutta onnistunut western, jossa näyttelivät myös John Payne ja Gail Russell.
Kriitikoiden mielestä Haydenilta puuttui näyttelijänä herkkyyttä ja syvyyttä. Hän jäi usein kovaksikeitettyjen gangsteri- ja poliisi hahmojen tyyppirooleihin. Hänen läpimurtona on usein pidetty John Hustonin ohjaamaa gangsterielokuvaa Asfalttiviikko, (1950) jossa näytteli myös Marilyn Monroe.
Useiden halpabudjettisten westernien jälkeen Hayden näytteli tiukkaa lentotukialuksen komentajaa elokuvassa Flat Top. Vuonna 1953 hänet nähtiin myös elokuvassa Kansasin hurjapäät. Hän esitti saluunanomistaja Joan Crawfordin suojelijaa Nicholas Rayn ohjaamassa westernissä Johnny Guitar.
Sterling Hayden elokuvassa Peli on menetetty
Vuonna 1956 hän teki yhden uransa merkittävimmistä roolisuorituksista Stanley Kubrickin ohjaamassa rikoselokuvassa Peli on menetetty ( engl.The Killing). Elokuva perustuu Lionel Whiten menestysromaaniin Yksi tuhannesta. Elokuvaa pidetään Kubrickin ensimmäisenä mestariteoksena, ja yhtenä film noir -tyylin parhaimmista esimerkeistä.
Punainen pelko
Sterling Haydenin toinen avioliitto Betty Ann De Noonin kanssa kesti kahdeksan vuotta ja tuotti neljä lasta, mutta päättyi toukokuussa 1957. Samalla kun hänen arvostuksensa näyttelijänä kasvoi, Hayden tahrasi maineensa Hollywoodissa tekemällä yhteistyötä House Un-American Activities Committeen kanssa 1950-luvun punaisen pelon aikaan. Hän tuki avoimesti konservatiivien McCarthyismia ja myönsi lyhyen jäsenyytensä kommunistisessa puolueessa, sekä nimesi useita Hollywood-hahmoja myötämielisiksi kommunisteille. Tämä vaikeutti hänen uraa Hollywoodissa, koska hänen katsottiin loukanneen useita elokuvatuottajia.
Näyttelijä meni naimisiin Catherine D. McConnellin kanssa vuonna 1960, sai vielä kaksi lasta ja julkaisi omaelämäkertansa Wanderer, missä hän kirjoitti pakkomielteisestä suhteestaan mereen vuonna 1963.
Uran huippuvuodet
Muutamien westernien ja gangsterielokuvien jälkeen Hayden teki merkittävän paluun Hollywoodissa hulluna kenraali Jack D. Ripperinä Stanley Kubrickin mustassa komediassa Tohtori Outolemmessä (1964).
Hänen viimeinen todella mieleenpainuva Hollywood-roolinsa oli epärehellinen, korruptoitunut poliisikapteeni elokuvassa Kummisetä.(1972)
Elokuvien lisäksi Sterling Hayden loi uraa myös kirjailijana. Vuonna 1970 hänen 700-sivuinen meriaiheinen eeppinen romaaninsa Voyage saavutti sekä kriitikoiden kehuja, että kaupallista menestystä.
Kuolema
Hänen viimeinen valkokangasesiintymisensä oli brittiläinen elokuva Venom vuonna 1982. Vuonna 1983 Haydenista tehtiin dokumenttielokuva Lighthouse of Chaos. Hän kuoli syöpään 70-vuotiaana vuonna 1986
