Struuma

Nainen, jolla on suurikokoinen struuma

Struuma (lat. struma) tarkoittaa kilpirauhasen suurentumaa. Termillä tarkoitetaan erityisesti hyvänlaatuisista syistä aiheutuvaa kilpirauhasen suurentumaa.

Struuma voidaan luokitella diffuusiksi (rakenteeltaan tasalaatuiseksi) tai kyhmystruumaksi (rakenteeltaan epätasainen, useita kyhmyjä). Diffuusi struuma kehittyy yleensä kyhmystruumaksi ajan myötä.

Syyt

Struuman synty liittyy kilpirauhashormonien puutteelliseen tuotantoon. Tällöin elimistö pyrkii korjaamaan tilannetta lisäämällä kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävän tyreotropiinin (TSH) eritystä. Tyrotropiini toimii kasvutekijänä ja aiheuttaa kilpirauhasen epiteelisolujen hypertrofiaa (koon kasvua) ja hyperplasiaa (määrän kasvua).

Endeemistä struumaa esiintyy maantieteellisillä alueilla, joissa jodin saanti ruokavaliosta on niukkaa. Tällaisia alueita ovat mm. Andit ja Himalaja. Jodin lisääminen ruokavalioon on vähentänyt huomattavasti endeemisen struuman esiintyvyyttä.

Goitrogeenit ovat ruokavaliossa olevia yhdisteitä, jotka haittaavat kilpirauhashormonien tuotantoa. Näitä esiintyy mm. kaalissa, kukkakaalissa, ruusukaalissa, nauriissa ja maniokissa. Kaalikasveissa olevien glukosinolaattien hajoamistuotteiden on eläinkokeissa todettu aiheuttavan suurina pitoisuuksina struumaa. Maniokin sisältämä tiosyanaatti estää jodi-ionien kuljetusta kilpirauhasessa.

Jodinsaantiin liittymätön (ei-endeeminen) struuma voi johtua mm. kilpirauhasen tulehduksesta tai synnynnäisestä kilpirauhashormonien tuotantoon vaikuttavasta mutaatiosta.

Diffuusi struuma muuttuu kyhmystruumaksi todennäköisesti sen takia, että kilpirauhasen epiteelisolujen herkkyys kasvua edistäville signaaleille vaihtelee kilpirauhasen sisällä. Joissain kyhmyissä voi kehittyä mutaatioita, joiden seurauksena kasvu jatkuu ulkoisista kasvutekijöistä riippumatta (autonomiset kyhmyt).

Löydökset

Diffuusi struuma on yleensä maltillisen kokoinen (harvoin yli 150 g). Kyhmystruuma sen sijaan voi olla huomattavan kookas (jopa yli 2000 g) ja kasvaa toisinaan rintalastan, solisluiden, henkitorven tai ruokatorven taakse.

Mikroskooppisella tasolla diffuusissa struumassa havaitaan lieriömäisiä kilpirauhasen epiteelisoluja, jotka voivat kasautua. Osa kilpirauhasen follikkeleista on suurentuneita, osa pieniä. Kyhmystruumassa kasvu voi olla hyvin epäsymmetristä. Verenvuotoja, fibroosia, kalkkeutumista ja kystisiä muutoksia voi esiintyä. Follikkeleissa on runsaasti kolloidia ja epiteelisolut ovat litistyneitä. Toisin kuin kilpirauhasen kasvaimissa, struumakyhmyjen ja muun kilpirauhaskudoksen välissä ei ole selkeää kapselia.

Oireet

Yleensä kilpirauhashormonien tasot ovat normaalit. Kyhmystruumassa kehittyvät autonomiset kyhmyt voivat joskus aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa. Struumasta, johon liittyy liikatoimintaa, on käytetty Suomessa yleisesti nimitystä "myrkkystruuma".

Suurikokoinen struuma voi aiheuttaa paineoireita ympäröiviin rakenteisiin (ruokatorvi, henkitorvi, yläonttolaskimo). Lisäksi se voi olla kosmeettinen haitta.

Diagnostiikka

Struuma voidaan todeta käsin tunnustelemalla (palpaatio). Ultraäänitutkimusta tarvitaan erityisesti, mikäli kasvu on nopeaa tai kaulalle ilmestyy uusi kyhmy. Tarvittaessa voidaan ottaa neulanäyte tai tehdä tarkempia kuvantamistutkimuksia.

Hoito

Struumaa ei välttämättä tarvitse hoitaa. Kookas tai paineoireita aiheuttava voidaan poistaa kirurgisesti. Kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeen tarvitaan pysyvä korvaushoito levotyroksiinilla.

Pienen struuman hoidoksi voidaan joskus valita pitkäaikainen levotyroksiinilääkitys.

Lähteet

  1. ↑ Struuma Lääketieteen sanasto. Duodecim Terveysportti. 3.9.2021. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 18.3.2026.
  2. ↑ Lääketieteen termit. 5. painos, s. 679. Helsinki: Duodecim, 2007. ISBN 978-951-656-194-6
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Pelttari, Hanna: Struuma (suurentunut kilpirauhanen) Duodecim Terveyskirjasto. 2.12.2024. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 18.3.2026.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 Kumar, V. & Abbas, A. K. & Aster, J. C.: Pathologic Basis Of Disease, s. 1090-1092. 9. painos. Elsevier Inc., 2015. ISBN 978-1-4557-2613-4 (englanniksi)
  5. ↑ Väitöstiedote, Helsinki.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Struumat Suomen kipirauhaspotilaat ry. Viitattu 7.8.2024.

Aiheesta muualla