| Suoliluulihas | |
|---|---|
Suoliluulihaksen sijainti |
|
| Osa | Lanne-suoliluulihas |
| Alkuperä | Suoliluukuopasta, ristiluun sivuosasta, suolilanne-nivelsiteestä ja suoliluuharjan etuosasta |
| Päättyen | Reisiluun pienempään sarvennoiseen |
| Valtimo | Suolilannevaltimon haara, reisivaltimo |
| Hermo | Reisiluun hermosta, joka saa kuidut pääasiassa L2–L3-tasoilta. |
| Toiminta | Lonkkanivelen koukistus ja lantion stabilointi |
| Vastavaikuttaa | Iso pakaralihas |
| Tunnisteet | |
| Latinaksi | musculus iliacus |
| TA98 | A04.7.02.003 |
| TA2 | 2594 |
Suoliluulihas (lat. musculus iliacus) on viuhkamainen, kolmionmuotoinen lihas, joka sijaitsee lantion suoliluukuopassa. Se muodostaa lannesuoliluulihaksen suoliluun osuuden ja on lonkkanivelen pääasiallinen koukistaja sekä lantion stabiloija reisiluuhun nähden. Lihas lähtee pääasiassa suoliluukuopan yläosien kahdesta kolmasosasta, suoliluuharjan sisäreunasta, ristiluun sivuosasta, ventraalisesta sacroiliaca-nivelsiteestä sekä suolilanne-nivelsiteen alaosasta. Lihassäikeet supistuvat alaspäin ja yhtyvät suuren lannelihaksen jänteeseen. Yhdessä ne kiinnittyvät reisiluun pienemmän sarvennoisen etupinnalle; osa säikeistä kiinnittyy suoraan reisiluuhun.
Osana lannesuoliluulihasta suoliluulihas mahdollistaa reisiluun koukistuksen lonkkanivelessä erityisesti kävellessä, juostessa ja kiipeillessä. Yhdessä suuren lannelihaksen kanssa se osallistuu myös lonkan lievään loitonnukseen ja ulkokiertoon. Hermotus tulee reisiluun hermosta, jonka juuret ovat selkäytimen segmenteissä L1–L3. Hermo antaa lihakselle motorisia haaroja etuosastaan koordinoiden alaraajan liikkeitä. Verenkierto saadaan pääasiassa sisemmän ja ulomman suoliluusuonen suoliluun haaroista, mukaan lukien lannesuoliluulihaksen valtimon lannehaara, mikä tukee lihaksen aineenvaihduntaa dynaamisissa lonkan liikkeissä.
Kliinisesti suoliluulihas on ympäröity suoliluukalvolla. Sillä on merkitystä tiloissa kuten lannesuoliluulihaksen jännetulehdus, pussitulehdus tai hematoomat, jotka voivat aiheuttaa etupuolen lonkkakipua ja jäljitellä muita vatsaontelon sairauksia lihaksen syvän lantiosijainnin vuoksi. Anatomisia variaatioita, kuten lisäliuskoja tai poikkeavia kiinnityksiä, esiintyy pienellä osalla väestöstä, ja ne voivat vaikuttaa lantioleikkausten kirurgisiin lähestymistapoihin.