Susan Bradshaw

Susan Mary Bradshaw (8. syyskuuta 1931 St Mellons, Monmouthshire – 30. tammikuuta 2005) oli brittiläinen pianisti ja musiikkipedagogi. Hän tuli tunnetuksi työstään aikansa uuden musiikin parissa.

Bradshaw pääsi vuonna 1949 Royal Academy of Musiciin. Hän sai pianonsoiton opetusta Harold Craxtonilta ja sävellysopetusta Howard Fergusonilta. Lisäksi häntä opetti Mátyás Seiber. Bradshaw’n opiskelutovereihin kuului Cornelius Cardew, jonka kanssa hän esitti Béla Bartókin Sonaatin kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille. Bradshaw opiskeli Pariisissa Ranskan hallituksen stipendillä Pierre Boulez’n johdolla, kuten myös hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa ja läheinen ystävänsä Richard Rodney Bennett. Bradshaw ja Bennett perustivat pianoduon, joka tilasi monia uusia teoksia. Palattuaan Englantiin Bradshaw saavutti nopeasti maineen pianistina, joka suosi uutta musiikkia. Hän työskenteli varsinkin duoissa ja muissa kokoonpanoissa. Huilisti William Bennettin ja oboisti Philip Jonesin kanssa hän perusti Mabillon Trion. Lisäksi Bradshaw oli jäsen laulaja Maureen Lehanen triossa, johon kuului myös alttoviulu.

Bradshaw kuului Vesuvius Ensembleen, joka perustettiin vuonna 1965 William Glockin aloitteesta. Kokoonpanon ensisijainen tarkoitus oli Arnold Schönbergin Pierrot Lunairen esittäminen ja levyttäminen. Kokoonpano omaksui kuitenkin laajan ohjelmiston kiertueitaan varten. Bradshaw oli yksi uuden musiikin ja nuoret esiintyjät yhdistäneen John Woolfin Park Lane Groupin perustajajäsenistä. Bradshaw’n kanssa yhteistyötä tehneiden viulistien joukossa olivat Erich Gruenberg ja Yfrah Neaman. Bradshaw kantaesitti Neamanin kanssa Roberto Gerhardin teoksen Gemini vuonna 1966. Hän opetti Lontoon Goldsmiths’ Collegessa ja yksityisesti. Bradshaw osallistui säännöllisesti William Glockin johtaman Dartington International Summer Schoolin toimintaan. Hän käänsi ranskasta varsinkin Pierre Boulez’n kirjoja ja kävi kirjeenvaihtoa Neuvostoliiton säveltäjien, kuten Edison Denisovin kanssa.

Bradshaw suhtautui kriittisesti kokemiinsa ylilyönteihin ja itsepetoksiin uuden musiikin piireissä. Hän muun muassa veti esittäjän pois pianotuolilta avantgardekonsertissa, jossa esitettiin La Monte Youngin loputtoman toiston sisältävää kappaletta. Bradshaw keksi Hans Kellerin kanssa fiktiivisen säveltäjä Piotr Zakin, jonka nimissä tehtiin näennäisesti vakavastiotettavaksi tarkoitettu teos.

Lähteet