TERF (engl. trans-exclusionary radical feminism, ’transihmiset ulossulkeva radikaalifeminismi’) on usein halventavassa tarkoituksessa käytetty nimitys radikaalifeminismin suuntauksesta, jonka mukaan sukupuolessa on kyse lisääntymisbiologiasta, eli transsukupuoliset ihmiset ovat sitä sukupuolta, johon heidät on syntymässä määritelty sukuelintensä perusteella. Terf-feministien mukaan transnaiset ovat siis miehiä tai transihmisiä eivätkä naisia. Joidenkin terf-feministien mukaan transnaisilta puuttuvat väistämättä naisen kokemukset esimerkiksi naispuberteetista, patriarkaatin kohteena olemisesta ja raskaudesta.
Terf-feminismiä on kritisoitu transfobiseksi. Jotkut terfeiksi kutsutut feministit määrittelevät itsensä mieluummin ”gender-kriittisiksi”.
Joidenkin terf-feministien mukaan feminististen tai naisjärjestöjen tehtävä ei ole ajaa transihmisten oikeuksia. Jotkut terf-feministeiksi kutsutut feministit, kuten ruotsalainen Ebba Witt-Brattström, sanovat vierastavansa intersektionaalista feminismiä siitä syystä, että siinä sukupuolia nähdään olevan enemmän kuin kaksi, ja koska siinä keskitytään naiseuden kustannuksella moniin queer-aiheisiin.
Terf-ajatteluun on yhdistetty esimerkiksi vaatimus, että naisten vessojen pitäisi turvallisuussyistä olla tarkoitettu vain cissukupuolisille naisille, eli syntymässään naiseksi määritellyille. Terf-feministit perustelevat tätä vaatimusta tapauksilla, joissa transnainen tai sellaiseksi tekeytyvä on raiskannut naisia naisille rajatuissa tiloissa. Osa terf-feministeistä on myös kritisoinut sitä, että syntymäsukupuoleen perustuvan jaottelun poistuessa kuka hyvänsä henkilö voisi määritellä itsensä naiseksi. Tämän on pelätty avaavan mahdollisuuden sille, että kuka tahansa mies voisi mennä naisille tarkoitettuihin tiloihin häiritsemään naisia. Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että transihmisten pääsy sukupuoli-identiteettinsä mukaisiin tiloihin vaarantaisi muiden tilassa olevien turvallisuuden. Transihmiset kohtaavat todennäköisemmin häirintää ja väkivaltaa esimerkiksi julkisissa pukuhuoneissa ja WC-tiloissa.
Ensimmäisiä kertoja termiä käytti Englannissa vuonna 2008 Viv Smythe kuvailemaan mediassa kirjoittavia radikaaleja feministejä, jotka Smythen mukaan olivat transfobisia. Nykyään termiä saatetaan käyttää myös ei-radikaaleiksi feministeiksi identifioiduista ihmisistä, joiden katsotaan syrjivän transihmisiä.
Tunnettuja terfiksi kutsuttuja, itseään feministeiksi kutsuvia henkilöitä ovat esimerkiksi J. K. Rowling sekä australialainen, yksi 1900-luvun näkyvimmistä feministeitä Germaine Greer.