Transnainen

Transnainen eli transsukupuolinen nainen on transsukupuolinen henkilö, joka on syntymässään määritelty mieheksi, mutta kokee olevansa nainen.

Transnaiset kokevat valtavirran syrjintää suuressa osassa maailman maita. Syrjinnän lisäksi kanssakäyminen vihamielisten ihmisten kanssa on transnaisille vaarallista. Sosiaalisen ympäristön tuen puute, huoli toimeentulosta ja työllistymisvaikeudet ovat transnaisille yleisiä. Monet transnaiset ovat joutuneet jättämään organisoidun koulutuksen kesken kiusaamisen vuoksi. Tutkimuksissa on tultu johtopäätökseen vähemmistöstressistä ja heikosta resilienssistä.

Transnainen voi seurustella ja pariutua mitä tahansa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Transnaisten seksuaaliset suuntautumiset eivät ole yhteneväisiä. Transnainen saattaa haluta lapsen äidiksi riippumatta muista tekijöistä kuten tavanomaiset äitiydestä haaveilevat cis-naiset.

Yleisyys

Transsukupuolisten ihmisten määrästä ei ole luotettavia väestötutkimuksia. Syntymässä miehiksi määritellyistä ihmisistä kertoi identifoituvansa naisiksi vuonna 2014 tehdyssä hollantilaistutkimuksessa 1,1 % ja vuonna 2015 tehdyssä belgialaistutkimuksessa 0,7 % vastaajista. Suomesta ei ole arvioita, mutta vuosina 2010–2021 aikana sukupuolensa on miehestä naiseksi vahvistanut 577 henkilöä.

Seksuaalisuus

Transnaisten seksuaalinen suuntautuminen on moninainen ja erään tutkimuksen mukaan yleisemmin biseksuaali tai lesbo kuin hetero. Heteroseksuaaliset transnaiset jakautuvat vielä hyvin tavanomaisiin cis-naisen kopioihin sekä niihin joille luontaista on top-rooli eli seksuaaliseen kanssakäymiseen jossa cis-heteromies on bottom ja transnainen top.

Transnaisten seksuaalista halua ennen sukupuolenkorjaushoitoja, niiden aikana tai niiden jälkeen ei ole tutkittu riittävästi, joten lääketieteellisten toimenpiteiden vaikutuksista seksuaaliseen haluun tiedetään vain vähän. Joidenkin tutkimusten mukaan hormonihoitojen ja genitaalikirurgian jälkeen transnaisten seksuaalinen halu on keskimäärin samanlainen kuin cissukupuolisilla naisilla. Kuitenkin suurin osa transnaisista (70 %) kertoo seksuaalisen halunsa vähentyneen hoitojen myötä, kun taas 10 % kokee halun lisääntyneen ja 20 % ei huomaa muutosta.

On havaittu, että ennen sukupuolenkorjaushoitoja osa transnaisista elää suhteissa, jotka eivät vastaa heidän sukupuolikokemustaan tai seksuaalista suuntautumistaan. Tällaisessa suhteessa eläminen on voinut myös vaikuttaa siihen, ettei henkilö ole hakeutunut sukupuolta korjaaviin hoitoihin aikaisemmin.

Seurustelu, pariutuminen ja perheellistyminen

Yksi yleinen elämän kulku transnaiselle on ryhtyä cis-miehen kanssa pariksi ja avioitua kulttuurisesti tavanomaisesti. Silloin ratkaisu voi olla lasten adoptointi. Transnainen onnistuu hedelmöittämään naisen ja voi tulla lapsen vanhemmaksi kuten cis-mies. Transnaiset ovat pariutuneet seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lesbojen ja biseksuaalisten naisten kanssa. Transnaiset ovat tulleet lapsen toiseksi äidiksi kuten lesbopariskunnissa on kaksi äitiä lapsella. Cis-miehen kanssa transnaisen rooli on kulttuurisesti tavanomainen ja passing voi olla korkea. Homomiehen kanssa transnaisen yhteensopivuus on hyvin heikko ja tällaista seurustelua ja pariutumista ei mainittavasti tapahdu. Homomiestä ei kiinnosta transnainen lainkaan; toisaalta miehiin suuntautuneet transnaiset ovat tunnetusti Latinalaisessa Amerikassa olleet kiinnostuneita miehistä jotka eivät ole homoja.

Sukupuolenkorjaushoidot

Jotkut transnaiset haluavat aloittaa sukupuolenkorjaushoidon, joissa kehoa muokataan hormoneilla tai leikkauksilla lähemmäksi naisen ilmiasua.

Feminisoivana hormonihoitona käytetään estrogeenia. Sen lisäksi käytetään antiandrogeenista valmistetta testosteronitason laskemiseksi ja estrogeenin vaikutuksen vahvistamiseksi. Hormonihoidon vaikutuksesta iho ohenee ja heleytyy, kasvonpiirteet pyöristyvät, rasva jakautuu kehossa uudelleen kohti lantiota ja reisiä, rintarauhasten kasvu käynnistyy, karvankasvu ja lihasvoima vähenevät. Hoitojen myötä myös libido voi heikentyä. Puheääni ei kuitenkaan muutu hormonien vaikutuksesta, vaan äänen feminisointi voidaan saavuttaa puheterapeutin avustuksella tai äänihuulileikkauksella.

Sukupuolielinkirurgiassa penis ja kivekset poistetaan ja lantioon muovataan emätintä vastaava rakenne, kivespusseista muotoillaan häpyhuulet ja terskan tyvestä häpykieli eli klitoris. Kohtua ja munasarjoja ei pystytä kuitenkaan rakentamaan, minkä vuoksi transnaisilla ei ole kuukautisia eivätkä he voi tulla raskaaksi.

Jotkut transnaiset haluavat suun ympärykseen karvanpoistokäsittelyn tai aataminomenan pienennysleikkauksen.

Urheilussa

Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) vaati vuodesta 2015 alkaen transnaisia alentamaan testosteronitasonsa miehen normaalin tason alle eli 10 nanomooliin litralta veriseerumissa 12 kuukauden ajaksi ennen kilpailusuoritusta, jotta heillä olisi oikeus osallistua naisten urheiluun. Samalla KOK lakkasi vaatimasta transnaisilta korjausleikkauksia, hormonihoitoja tai laillisen sukupuolen vaihdosta. KOK:n marraskuussa 2021 julkaisemiin uusiin ohjeisiin ei enää kuulu testosteronirajaa. Osallistumisoikeuden rajaamisen pitää perustua tutkimustietoon, joka todistaa "johdonmukaisen, epäreilun ja suhteettoman kilpailuedun". Vastuun osallistumisoikeuden määrittämisessä KOK antoi lajiliitoille.

Transtaustainen kilpauimari Lia Thomas voitti keväällä 2022 naisten 500 metrin vapaauinnissa Yhdysvaltojen naisten yliopistouinnin mestaruuden ensimmäisenä transsukupuolisena urheilijana. Kilpauinnin sääntöjä muutettiin seuraavana kesän siten, etteivät miehisen puberteetin läpikäyneet ihmiset voi enää kilpailla naisten sarjassa.

Myös Kansainvälinen yleisurheiluliitto kielsi seuraavana vuonna niiden transnaisten osallistumisen naisten yleisurheiluun, jotka ovat käyneet läpi miehen murrosiän .

Osa transaktivisteista ei ole hyväksynyt transnaisten rajaamista naisurheilun ulkopuolelle. Aktivistit järjestivät esimerkiksi vuonna 2023 mielenosoituksen San Franciscon valtionyliopiston tiloissa, joissa kilpauimari Riley Gainesin oli tarkoitus osallistua urheilun tasa-arvosta käytyyn julkiseen keskusteluun. Mielenosoittajat kävivät kuitenkin Gainesiin käsiksi, estivät häntä puhumasta ja pitivät häntä panttivankina neljän tunnin ajan ilmoittean, että vapauttaisivat hänet ainoastaan lunnaita vastaan. Gaines vapautettiin lopulta Kalifornian kaupunkipoliisin toimesta.

Syrjintä

Transnaiset kohtaavat arjessa syrjintää naisina ja transsukupuolisina, ja tästä syrjinnän muodosta käytetään nimitystä transmisogynia. Useat transnaiset ovat joutuneet brutaalien viharikosten uhreiksi.

Transnainen haastaa joidenkin miesten käsitystä omasta maskuliinisuudestaan. Se on etenkin liitetty Latinalaisen Amerikan machismo-kulttuuriin ja sen texasilaiseen hypermaskuliinisen teatterin vastineeseen Yhdysvalloissa. Tilastollisesti vaarallinen alue maailmassa transnaisille on Keski- ja Etelä-Amerikka.

Seksityö

Historiallisesti seksityö on usein ollut yksi ainoista vaihtoehdoista, joilla työmarkkinoilla syrjityt transnaiset ovat voineet elättää itsensä. Kansainvälisissä tutkimuksissa transnaiset raportoivat tekevänsä seksityötä elinkeinonaan 24–75 prosentin välillä.^{tarvitaan parempi lähde} San Franciscossa 42 % nuorista transnaisista kertoi tekevänsä seksityötä. Syitä seksityön tekemiseen ovat korkea tuntipalkka suhteessa muihin töihin sekä se että ei poikkeavan sukupuolensa vuoksi saa töitä, tai hänelle ei anneta palkkatyötä. Latinalaisessa Amerikassa 80–95 % transnaisista työskentelee prostituutioalalla. Esimerkiksi siivoustyöhön ja kampaajan töihin verrattuna se on paremmin palkattua.

Katso myös

• Autogynefilia
• Luettelo tunnetuista transihmisistä

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Transnainen Wikimedia Commonsissa