Tanssilaulu on tanssia säestävä ja sen rytmiä ja tempoa ohjaava laulu. Tanssilaulun perusmuotona on helposti opittava laulusävelmä, jonka taustalla taputetaan käsiä ja rytmiä tuetaan lisäksi usein yksinkertaisilla hälyääniä tuottavilla lyömäsoittimilla. Useiden maiden kansanmusiikissa tällaiset laulut ovat keskeinen ja usein vanhin osa sävelmistöä. Tanssilaulujen sanoituksissa on toisinaan säilynyt muinaistarustoa nykypäiviin asti ja teksteinä on sekä kertovia että muuhun runouteen kuuluvia luomistyön tuloksia. Kansanomaiset tanssilaulut ovat edelleen käytössä esimerkiksi laululeikkeinä ja piirileikkeinä.
Tanssilaulut kehittyivät taidelajiksi jo muinaisessa Kreikassa. Myöhemmin ne ilmenivät länsimaissa paitsi rönsyilevänä kansanperinteena myös näyttämöesityksinä. Ne kuuluivat solistin, kuoron, usean vuorottelevan kuoron sekä esilaulajan ja kuoron esityksiin. Verraten yleistä niissä on soolon ja kuoron vuorottelu. Suomalaiseen kansanmusiikkiin tanssilaulut tulivat verraten myöhään ja ne ovat muualta lainattuja. Tanssilaulujen sävelmät ovat lainautuneet ja vaikuttaneet paljon taidemusiikkiin. Niiden pohjalta kehittyi soitinmusiikissa ennen usein käytetty tanssisarja, jolla oli osaltaan vaikutusta sinfonisiin muotorakenteisiin.