Theatinerkirche (saks. Theaterinerkirche St. Kajetan und Adelheid) on vuosina 1663–1768 rakennettu kirkko Münchenissä, Baijerissa, Saksassa. Sen arkkitehtuuri edustaa italialaista myöhäisbarokkia. Se on Baijerin vaaliruhtinaskunnan ja Baijerin kuningaskunnan hallitsijoitten hautapaikka ja mausoleumi.
.jpg)
Kirkko rakennettiin vuosina 1663–1690 Baijerin vaaliruhtinas Ferdinand Marian ja vaaliruhtinatar, Savoijin prinsessa Henriette Adelaiden (1636–1676) esikoispojan, kruununprinssi Max Emanuelin (Maksimilian II Emanuel) 10 vuotta hartaasti odotetun syntymän kunniaksi. Vaaliruhtinatar Henriette Adelaide tunsi epäluuloa paikallisten arkkitehtien kykyjä kohtaan ja ilmaisi mielipiteenään, että kirkon suunnittelijaksi tulisi kutsua italialainen arkkitehti, joka hallitsisi "stile moderno" tyylin. Arkkitehti Agostino Barelli toi vuonna 1662 mukanaan pätevän rakennusmestari Lorenzo Petrin ja joukon muurareita, kirvesmiehiä, puuseppiä, tinaseppiä ja stukkotaiteilijoita.
Latinalaisen ristin muotoon rakennetun kirkon suunnittelusta vastasi alun perin italialainen arkkitehti Agostino Barelli (1627– n. 1697), jonka ensimmäinen suunnitelma oli vuodelta 1662. Hän lisäsi kirkkoon vuoden 1671 suunnitelmassaan kaksi tornia, joiden piti olla 98,5 metriä korkeita eli yhtä korkeita kuin Frauenkirchessä. Lopullinen korkeus oli kuitenkin 64,6 metriä.
Barellin jälkeen suunnitteluvastuu siirtyi vuonna 1674 sveitsiläiselle, Grisonista kotoisin olevalle hoviarkkitehti Enrico Zuccallille (n. 1642–1724), joka saattoi vuosina 1676–1690 loppuun 70,2 metriä korkean keskuskupolin suunnittelun. Kirkko vihittiin käyttöön heinäkuussa 1675.
Julkisivun suunnittelivat uusklassiseen tyylin arkkitehdit François de Cuvillés ja François de Cuvillés nuorempi vuosina 1765–1768. Julkisivun veistokset toteuttivat vuosina 1767–1768 müncheniläinen kuvanveistäjä Johann Baptist Straub (1704–1784), tämän oppilas kuvanveistäjä Roman Anton Boos (1733–1810) sekä kuvanveistäjä Ingaz Günther.
Myös Nymphenburgin linna rakennettiin hartaasti odotetun kruununprinssin syntymän kunniaksi ja on arkkitehti Agostino Barellin suunnittelema.
Tammikuussa 1945 kirkko kärsi vaurioita toisen maailmansodan pommituksissa ja kattorakenteet paloivat sekä bolognalaisen taidemaalari Antonio Zanchin (1631–1722) maalaama 1600-luvun lopun alttaritaulu vaaliruhtinas Maksimilian II Emanuelista perheineen pyhän Cajetan Thieniläisen (1480–1547) ja pyhän Adelaide Burgundilaisen seurassa tuhoutui.
.jpg)
Kirkon sisätilojen stukkokoristelut ja figuurit tehtiin vuosina 1685–1688. Runsaista sisätilojen valkoiseksi jätetyistä stukkotöistä vastasivat taiteilijat Comojärven alueelta kotoisin oleva Carlo Brentano-Moretti (1634–1684) sekä veljekset Giovanni-Battista II Brenni (1649–1712) ja Prospero Brenni (n. 1638–1696) avustajineen. Stukkoveistokset tekivät müncheniläinen kuvanveistäjä Wolfgang Leuthner (n. 1635–1725), Giovanni Battista Carlone (n. 1642–1721) ja Francesco Marazzi. Mustanpuhuvan saarnatuolin on valmistanut Andreas Faistenberger vuonna 1686.
Kirkossa sijaitsee Wittelsbachin hallitsijasuvun hautakammio eli krypta, johon ovat haudattuina 47 Baijerin hallitsijaa, heidän puolisonsa sekä lapsiaan.
Arkkitehti Eduard von Riedelin (1813–1885) vuosina 1864–1874 suunnittelemaan uusklassiseen sivukappeliin ovat haudattuina Maksimilian II (k. 1864) sekä puoliso Baijerin kuningatar, Preussin prinsessa Marie Friederike (1825–1889). Alun perin hautakappeli oli eristettynä seinällä muusta kirkkotilasta, koska protestanttia ei saanut haudata katoliseen kirkkoon. Vuonna 1874 kuningatar kääntyi katoliseksi ja seinä voitiin poistaa.