Toivo Fahlenius

Toivo Olavi Fahlenius (8. tammikuuta 1909 Viipuri – 25. marraskuuta 1985 Espoo) oli suomalainen mainosgraafikko, kuvittaja ja kuvanveistäjä.

Fahlenius opiskeli 1930-luvulla Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa. Hän oli työssä Uuden Suomen Reklaamitoimistossa vuodesta 1934 aina talvisodan syttymiseen saakka. Sotien jälkeen Fahlenius oli työssä muun muassa Hankkijan ja HOK:n mainososastoilla.

Fahlenius teki lehtikuvituksia muun muassa Säästöpankkiliiton Säästäjä-lehteen, jonka melkein jokainen sotavuosien kansi oli hänen tekemänsä, ja lisäksi lehdissä oli irtokuvituksia. Ville Hänninen kehuu Parnasson-kirjoituksessaan niiden väritystä ja sommittelua. Fahlenius suunnitteli postikortteja ja kirjankansia muun muassa 1950-luvulla julkaistuihin poikakirjoihin. Hän teki julisteita Suomen Messuille, ja vuonna 1933 hänet palkittiin Chicagon maailmannäyttelyn yhteydessä pidetyssä erikoiskilpailussa. Fahlenius oli myös kuvanveistäjä, ja yksi hänen veistoksistaan sijaitsee Joensuun kirkon muistokappelissa.

Fahlenius signeerasi kirjankannet sukunimellään tai TF-kirjaimilla. Osa vakiokustantajille tehdyistä kansista on signeeraamattomia mutta tunnistettavissa. Hän teki kansia kristilliselle Ristin Voitolle ja oppikirjakustantaja Valistukselle. Fahlenius teki myös WSOY:n Nuorten toivekirjaston ja Punaisen sulan ja Otavan Poikien seikkailukirjaston kansia.

Fahleniuksen vanhemmat olivat räätäli August Edvard Fahlenius ja Alma (o.s. Lyra). Rakennusten kuten Sääksjärven järjestötalon suunnittelusta ja piirustuksista tunnettu rakenneteknikko Eino Ilmari Fahlenius oli hänen veljensä.

Lähteet

  1. ↑ Toivo Olavi Fahlenius, Espoon kirkon hautausmaa, Espoo BillionGraves. Viitattu 5.9.2024.
  2. 1 2 Viipurin msrk: Lastenkirjat: Sidos 027a: Sivu 261: Toivo Olavi Fahlenius Kansallisarkisto. Viitattu 5.9.2024.
  3. ↑ Lastenkirjainstituutin kuvittajabibliografia : Toivo Fahlenius
  4. 1 2 3 Come To Finland taiteilijat : Toivo Fahlenius
  5. 1 2 3 4 Ville Hänninen : Käytössä poikakirjojen koko väripaletti, Parnasso 4/2017, s. 14–16