Anthony Dominick Benedetto, taiteilijanimeltään Tony Bennett (3. elokuuta1926New York – 21. heinäkuuta2023 New York) oli yhdysvaltalainenjazz- ja viihdelaulaja. Hän oli urallaan ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi 41 kertaa ja voitti palkinnon 19 kertaa. Vuonna 2001 hänet palkittiin Grammylla elämäntyöstään. Hänen uransa parhaat ajat sijoittuivat 1950- ja 1960-luvuille. Rockmusiikin yleistyessä hänen suosionsa laski. Bennett teki kuitenkin paluun 1980- ja 1990-luvuilla ja esiintyi vielä 2000-luvullakin. 80-vuotispäivänsä jälkeen hän levytti vanhoja hittejään duettoina muiden tunnettujen laulajien kanssa. Lokakuussa 2021 hän julkaisi yhdessä Lady Gagan kanssa albumin Love for Sale, mikä teki hänestä 95-vuotiaana maailman vanhimman uutta materiaalia julkaisseen artistin.
Varhaiset vuodet
Anthony Benedetto syntyi vuonna 1926 köyhään amerikanitalialaiseen perheeseen AstoriassaNew Yorkissa. Hänen isänsä oli kauppias ja äitinsä ompelija. Isä John kuoli, kun poika oli kymmenvuotias. Äiti Anna työskenteli tämän jälkeen pitkiä päiviä elättääkseen kolme lastaan.
Bennett varttui kuunnellen Al Jolsonia, Eddie Cantoria, Bing Crosbya ja monia jazzartisteja, kuten Louis Armstrongia, Jack Teagardenia ja Joe Venutia. Bennettin setä oli vaudeville-tanssija, jolta poika oppi viihdealaa. Hän esiintyi kymmenvuotiaana Triborough’n sillan avajaisissa New Yorkissa ja opiskeli musiikkia ja maalausta New Yorkin taideteollisuuskoulussa. Hän alkoi työskennellä 16-vuotiaana laulavana tarjoilijana Queensin italialaisissa ravintoloissa.
Toinen maailmansota ja uran alku
Bennett kutsuttiin palvelukseen marraskuussa 1944. Hän palveli jalkaväen sotilaana Ranskassa ja Saksassa ja osallistui etulinjan taisteluihin. Hänet määrättiin vielä palvelemaan Saksan miehitysjoukoissa, mutta hän sai sattuman kautta paikan viihdytysjoukoissa.
Vapauduttuaan palveluksesta vuonna 1946 Bennett opiskeli bel canto -laulua American Theatre Wingin koulussa. Hän alkoi myös esiintyi yökerhoissa nimellä Joe Bari. Hän kehitti tyyliään imitoimalla tunnettujen muusikoiden soittoääntä ja fraseerausta, kuten Stan Getzin saksofonia ja Art Tatumin pianoa.
Pearl Bailey huomasi Bennettin taidot vuonna 1949 ja pyysi häntä Green Villagenselvennä avajaisiin. Bob Hope kuuli Bennettin esiintymistä ja halusi tämän mukaansa kiertueelleen. Hopen mielestä Joe Bari oli huono nimi ja keksi suojatilleen uuden taiteilijanimen Tony Bennett. Paramount-teatterissa Bennett esitti version kappaleesta ”Boulevard of Broken Dreams”. Osittain sen maine oli tuomassa Bennettille sopimusta Columbia Recordsiin.
Ensimmäinen menestys
Columbian johtaja Mitch Miller varoitti Bennettiä imitoimasta Frank Sinatraa. Bennett julkaisi debyyttialbuminsa Because of You vuonna 1952. Hänen ensimmäinen suuri menestyskappaleensa oli nimikappale ”Because of You”, joka nousi soittolistojen ensimmäiselle sijalle, pysyi siellä kymmenen viikkoa ja myi yli miljoona levyä. Tätä seurasivat vuotta myöhemmin kappaleet ”Cold, Cold Heart” ja ”Blue Velvet”.
Bennett avioitui ohiolaisen taideopiskelijan ja jazzfanin Patricia Beechin kanssa vuonna 1952. He saivat kaksi poikaa.
Kappale ”Rags to Riches” nousi listakärkeen 1953. Seuraavana vuonna Bennett levytti Alexander Borodinin teemaan oopperasta Ruhtinas Igor pohjautuvan laulun ”Stranger in Paradise”, jota käytetään Broadway-musikaalissa Kismet. Se saavutti ykkössijan Yhdysvalloissa ja menestyi myös Britanniassa. Tämä aloitti Bennettin kansainvälisen uran. Kahdeksan Bennettin kappaletta ylsi Billboardin Top 40 -listalle 1950-luvun loppupuolella. Vuonna 1956 Bennett juonsi televisiossa omaa The Tony Bennett Show -ohjelmaansa.
Jazzlaulajana
Tony Bennett 1960-luvulla.
Bennett aloitti vuonna 1957 pitkän yhteistyön jazzpianisti Ralph Sharonin kanssa. Sharon kannusti Bennettiä suuntautumaan enemmän jazziin, minkä tuloksena syntyi 1957 menestysalbumi Beat of my Heart. Sillä oli mukana tunnettuja jazzmuusikoita, kuten huilisti Herbie Mann sekä rumpalit Art Blakey ja Jo Jones. Bennett alkoi työskennellä myös Count Basien orkesterin kanssa, tuloksena albumit Basie Swings, Bennett Sings (1958) ja In Person (1959).
Bennett julkaisi kappaleen ”I Left My Heart In San Francisco” vuonna 1962. Vaikka kappale saavutti vain 19. sijan Billboard Hot 100 -listalla, se pysyi muilla soittolistoilla yli vuoden, mikä kasvatti Bennettin suosiota laulajana. Seuraava albumi I Wanna Be Around (1963) oli menestys, samoin kuin nimikappale sekä laulu ”The Good Life” singlejulkaisuina.
Seuraava vuosi oli The Beatlesin ja muiden brittiläisten muusikoiden maihinnousun aikaa Yhdysvalloissa. Tämän seurauksena yleisön huomio kohdistui enemmän rockmusiikkiin ja vähemmän pop-, iskelmä- ja jazzmusiikkiin. Bennett saavutti kuitenkin Top 40 -listalla 34. sijan kappaleella ”If I Ruled the World” vuoden 1965 musikaalista Pickwick.
Sharonin ja Bennettin tiet erosivat vuonna 1965. Tämä oli osa levy-yhtiöiden painostusta tuon ajan laulajia kohtaan. Esimerksi Lena Hornea ja Barbra Streisandia painostettiin levyttämään rock-lauluja. Tämän seurauksena Columbia Recordsin Clive Davis päätteli, että Bennettin tulisi tehdä samoin. Bennett ei ollut innostunut ajatuksesta, eivätkä hänen yrityksensä tyydyttäneet ketään. Tästä oli osoituksena vuoden 1969 Tony sings Greats of Hits Today -albumi, jossa hän esittää Beatlesiä ja muita tunnettuja lauluja ja esiintyy levynkannessa huvittavassa asussa. Vuosia myöhemmin Bennett mainitsi, että hänen haluttiin esittävän sellaista musiikkia, jota hän itse ei halunnut esittää. Bennett siirtyi Columbiasta MGM Records -levy-yhtiöön vuonna 1972, mutta ei saavuttanut menestystä. Hän oli joitakin vuosia jopa ilman levytyssopimusta. Samoihin aikoihin Bennettin ja hänen vaimonsa Patrician vuodesta 1965 jatkunut asumusero vahvistui vuonna 1971 avioeroksi.
Bennett perusti oman levy-yhtiönsä, Improvin. Hän levytti muutamia lauluja, joista tuli myöhemmin suosittuja, kuten kappaleen ”What is This Thing Called Love?”. Hän teki kaksi tunnettua albumia jazzpianisti Bill Evansin kanssa: The Tony Bennett/Bill Evans Album (1975) ja Together Again ( 1976). Improv ei silti menestynyt musiikkibisneksessä. Jazz oli vielä voimissaan Englannissa, mutta toisin kuin muut amerikkalaiset jazzmuusikot, Tony Bennett ei halunnut muuttaa tyyliään. Tässä vaiheessa uraansa hän oli jo lähellä sen loppumista. Hänellä ei ollut levytyssopimusta, manageria tai esiintymisiä Las Vegasin ulkopuolella. Hänen toinen avioliittonsa oli päättynyt vuonna 1980 ja hän oli kehittänyt itselleen huumeriippuvuuden.
Uran käännekohta
Lähes kuolemaksi koituneen kokaiinimyrkytyksen jälkeen vuonna 1979 Bennett tukeutui poikiinsa, joista toinen ryhtyi isänsä manageriksi.
Bennett kutsui myös Ralph Sharonin uudelleen pianistiksi ja musiikilliseksi ohjaajakseen. Tämän jälkeen Bennett teki jälleen sopimuksen Columbia Recordsin kanssa ja julkaisi albumin The Art of Excellence, josta tuli ensimmäinen listamenestys vuoden 1972 jälkeen. Bennett esiintyi vuonna 1994 MTV Unplugged -ohjelmassa. Tästä materiaalista tallennettu albumi toi Vuoden albumin Grammy-palkinnon vuonna 1994. Tätä pidetään Bennettin paluuna.
Bennettin ensimmäinen listaykkönen oli albumi Duets II (2011), jonka hän teki Amy Winehousen kanssa. Hänestä tuli myös vanhin elossa ollut artisti Billboardin listan kärjessä. Bennettin ja Lady Gagan yhteistyöstä puolestaan syntyi albumi Cheek to Cheek (2014). Bennettin myöhäisvuosien albumeja olivat myös jazzpianisti Bill Charlapin knassa tehty The Silver Lining: The Songs of Jerome Kern (2015) ja Tony Bennett Celebrates 90 (2016). George Gershwinille tehty kunnianosoitus Love Is Here to Stay äänitettiin Diana Krallin kanssa.
Taidemaalarina
Tony Bennett harrasti koko ikänsä taidemaalausta. Maalausuraansa hän jatkoi oikealla nimellään Benedetto. Hän on ikuistanut piirtämällä tai maalaamalla näkymiä hotellien ikkunoista ollessaan kiertueilla. Hän asetti töitään näytille Kentucky Derbyssä ja YK:ssa. Hänen maalauksensa Homage to Hockney on näytteillä arvostetussa amerikkalaisen taiteen Butlerin Instituutissa Youngstownissa, Ohiossa ja Poika Purjeveneessä, Sydney Bay on näytteillä National Art Clubilla Gramercy Parkissa, New Yorkissa. Hänen maalauksiaan on julkaistu yhdysvaltalaisessa ARTnews-lehdessä ja muissa aikakauslehdissä.
Kirjallisuutta
Monia Bennettin taideteoksia on julkaistu taidekirjassa What My Heart Has Seen (1996). Bennett kirjoitti elämästään kirjan Good Life: Tony Bennettin elämäkerta (1998).
Kunnianosoituksia ja palkintoja
Bennettin tuotanto levyteollisuudessa on huomioitu valitsemalla hänet sekä Hollywood Walk of Fameen vuonna 1960 että Big Band and Jazz Hall of Fameen vuonna 1997.
_(1).jpg)
