| Torpedovene S3 | |
|---|---|
Luokan torpedoveneitä |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | W:m Crichton & C:o Ohtan telakka, Pietari |
| Laskettu vesille | toukokuu 1898 |
| Palveluskäyttöön | 1898 Suomen merivoimat: 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettiin 1925 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 250 t |
| Pituus | 53,5 m |
| Leveys | 5,6 m |
| Syväys | 1,7 m |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 3 + 50 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 2 × 75 mm tykkiä 3 × konekivääriä 1 × 450 mm torpedoputki |
| Miinat | 14–18 miinaa |
Torpedovene S3 oli Suomen merivoimien torpedovene vuosina 1918–1920. Vene oli alun perin Venäjän keisarikunnan laivaston miinanraivaaja.
Venäjän keisarikunnan laivasto tilasi Sokol-luokan torpedovene Poslušnyin (ven. Послушный, 'Tottelevainen') W:m Crichton & C:o Ohtan telakalta Pietarista, missä köli laskettiin 1896. Alus laskettiin vesille 1898, ja se valmistui 1898.
Alus liitettiin Venäjän Itämeren laivastoon. Alus muutettiin ensimmäisen maailmansodan alkaessa nopeaksi miinanraivaajaksi, minkä jälkeen se liitettiin Helsinkiin sijoitettuun 2. miinanraivaajalaivueeseen. Alus oli nimetty uudelleen Koršuniksi (ven. Коршун, 'Haarahaukka').
Venäläisten joukkojen poistuessa 1918 Suomesta heiltä jäi Helsingin satamaan runsaasti torpedoveneitä, joista Suomen laivastolle kunnostettiin kuusi parhaassa kunnossa ollutta. Alus osallistui koulutusaluksena Suomen merivoimien toimintaan.
Tarton rauhansopimuksen 1920 mukaan Suomi joutui palauttamaan kolme S-venettä Venäjälle. S3 oli yksi palautettavista veneistä. Venäjällä aluksesta tehtiin todennäköisesti proomu, joka romutettiin 1925.

S3:n sisaralukset Suomen merivoimissa olivat torpedoveneet S1, S2, S4, S5 ja S6.