Unto Uljas Laakso (24. toukokuuta 1915 Turku – 18. helmikuuta 1995) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja näytelmäkirjailija.
Laakso oli kiinnitettynä Satakunnan Maaseutunäyttämöllä näyttelijänä ja taloudenhoitajana 1945–1947, näyttelijänä Vaasan Näyttämöllä 1947–1948, Uudenkaupungin Teatterissa 1948–1949, näyttelijänä ja järjestäjänä Joensuun Kansanteatterissa 1949–1950, Rauman Kansanteatterissa 1950–1952, näyttelijänä Kuusankosken Teatterissa 1952–1953, ohjaajana Etelä-Karjalan Näytelmäseurassa 1953–1954, ohjaajana Kokkolan Maakuntateatterissa 1954–1957, ohjaajana Ykspihlajan Työväen Näyttämöllä 1957–1960, näyttelijänä ja järjestäjänä Tampereen Teatterissa 1960–1963, Teatteri Jurkassa 1963, sekä ohjaajana ja näyttelijänä Lappeenrannan Kansanteatterissa 1965–1967.
Laakson tehtäviä olivat Klaus Kurki (Elinan surma), Candy (Hiiriä ja ihmisiä), Edgar (Kuolemantanssi), Otto Frank (Anna Frankin päiväkirja), Apso (Lemmin poika), Cajalén (Katariina kaunis leski), Alfred Tanner (Orpopojan valssi), Grumio (Kuinka äkäpussi kesytetään), Pickering (Pygmalion), Vanja-eno, Esko, Sakeri, Isak (Jääkärin morsian), sekä bufforooleja. Laakson ohjauksia olivat Nummisuutarit, Anna Frankin päiväkirja, Elokuun teehuone, Vanja-eno, Jääkärin morsian, Entäs nyt Niskavuori, Miehen kylkiluu, Sateentekijä, Elinan surma, Äidittömät, ja Helmikuu tulee.
Laakso kävi kansakoulun. Hän opiskeli viulunsoittoa Urho Koskisen ja Rudolf Niestedtin ohjauksessa. Laulua hän oppi Elbe Nissisen johdolla. Laakso teki opintomatkoja Ranskaan 1951, Ruotsiin 1956 ja 1958, ja Neuvostoliittoon 1962. Laakson luottamustehtäviä olivat näyttelijäyhdistyksen puheenjohtajana ja rahastonhoitajana sekä matkanjohtajana vierailuilla.
Laakson vanhemmat olivat puuseppä Johan Emil Laakso ja Mandi Josefiina (o.s. Kujanpää). Laakson ensimmäinen puoliso oli kauppateknikko Maila Marjatta Heinonen 1947–1951.