Venden kuningas (ruots. Vendes konung, tansk. Vendernes Konge) oli yleisskandinaavinen arvonimi, joka merkitsi suvereniteettia, herruutta tai vaatimuksia Vendeihin. Tanskan kuninkaat käyttivät sitä 1100-luvulta vuoteen 1972 ja Ruotsin kuninkaat noin vuosina 1540-1973.
Tanskan hallitsijat kantoivat titteliä 800 sadan vuoden ajan sen jälkeen, kun kuningas Knuut VI (hallitsijana 1182-1202) otti sen ensimmäisen kerran käyttöön kun hän hallitsi Vendien Pommerin ja Mecklenburgin maita.
Tanskan kuninkaat käyttivät arvonimeä seuraavien 700-vuoden ajan aina vuoteen 1972 asti, jolloin kuningatar Margareetta II luopui kaikista kuninkaallisista titteleistä paitsi Tanskan kuningattaren arvonimestä.
Kokonaisuudessaan Ruotsin hallitsijan arvonimi oli Ruotsin, Göötan ja Vendien kuningas (ruots. Sveriges, Götes och Vendes konung, lat. Sueorum, Gothorum et Vandalorum Rex).Vanha arvonimi jäi pois käytöstä vasta vuonna 1973, kun kuninkaaksi tullut Kaarle XVI Kustaa lyhensi arvonimensä muotoon Ruotsin kuningas (ruots. Sveriges konung).
Venden kuninkaan arvonimen otti käyttöön Kustaa Vaasa noin vuonna 1540. Hän halusi näin korostaa asemaansa sen jälkeen, kun Tanskan kuningas Kristian III oli alkanut nimittää itseään goottien (gotlantilaisten) kuninkaaksi. Nimityksen perustana oli silloinen käsitys, että vendit ja vandaalit tarkoittivat samaa asiaa. Ruotsista lähteneiden goottien katsottiin voittaneen vandaalit ja saaneen siten haltuunsa Elbe- ja Oderjokien välisen rannikon eli vanhan Vendinmaan (Vendland).