Kirjailijan ura
Avioliiton solmimisen jälkeen Eleanor Hibbert sai tarvitsemansa taloudellisen riippumattomuuden aloittaakseen päätoimisen kirjoittamisen. Lontoon historialliset monumentit ja kuninkaalliset antoivat aiheita hänen romaaneilleen. Häneen vaikuttivat myös vierailut englantilaisissa kartanoissa ja historiallisissa kodeissa sekä niiden arkkitehtuuri.
Eleanor Hibbertiin vaikuttivat klassikot, kuten Dickens ja Brontën sisarukset. Hän aloitti kirjoittamalla 1 000 sanan novelleja eri nimillä Evening Standard iltapäivälehteen. Hiottuaan taitojaan hän siirtyi täysimittaiseen kaunokirjallisuuteen. Hänen ensimmäinen Jean Plaidy -nimellä kirjoitettu rakkkausromaaninsa Beyond the Blue Mountains (1947), hylkäsivät useat kustantajat liian pitkänä, mutta lopulta Robert Hale kustantamo ymmärsi sen arvon ja julkaisi sen.
Hän oli tuottelias kirjailija, joka kirjoitti noin 5 000 sanaa päivässä ja julkaisi useita kirjoja vuodessa eri kirjallisuusgenreissä eri salanimillä: Jean Plaidy salanimellä Euroopan kuninkaallisten historiasta Catherine de' Medicistä, Kaarle II:sta, Katariina Aragonialaisesta, Marie Antoinettesta ja Lucrezia Borgiasta sekä Espanjan inkvisition historiasta kertovia romaaneja ja Victoria Holt salanimellä 1800-luvun lopulle sijoittuvia goottilaisia romaaneja. Kustantaja William Collins ehdotti hänelle tehtäväksi Philippa Carr salanimellä monisukupolvista perhesaagaa, vuodesta 1972 lähtien julkaistua, 18-osaiseksi ehtinyttä Daughters of England -sarjaa, joka kuvasi reformaation ja toisen maailmansodan välistä aikakautta 1600-luvulta 1940-luvulle, sen mullistavia tapahtumia ja sitä miten ne vaikuttuvat ihmisten elämään, nähtynä yläluokan naisen silmin.
Hän kirjoitti myös kevyitä romanttisia romaaneja, rikosromaaneja, murhamysteerejä ja jännitysromaaneja salanimillä Eleanor Burford, Elbur Ford, Kathleen Kellow, Anna Percival ja Ellalice Tate. Hän kirjoitti myös tietokirjallisuutta ja lastenkirjoja sekä kuvasi teoksissaan erityisesti itsenäisiä naisia, jotka taistelivat vapautensa puolesta. Hänen kirjoitustyylissään oli tarpeeksi pontta, jotta kriitikot suhtautuivat siihen siihen kohteliaan suopeasti, mutta lukeva yleisö palvoi häntä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt hänelle; hän kirjoitti myös lähteisiin perustuen rikostapauksista ja aloitti sen jälkeen laajojen romaanisarjojen kirjoittamisen Englannin historiasta kronologisessa järjestyksessä, joka käsitteli normanniaikaa, Plantagenetien, Tudorien, Stuartien, yrjöjen aikakautta ja viktoriaanista aikakautta.
Vuonna 1989 Romance Writers of America myönsi hänelle Golden Treasure -palkinnon tunnustuksena hänen panoksestaan romanttisen kirjallisuuden genreen. Kuolemaansa mennessä hän oli kirjoittanut yli 200 kirjaa, joita myytiin yli 100 miljoonaa kappaletta ja jotka oli käännetty 20 kielelle. Hän on edelleen laajalti lainattu kirjailija Britannian kirjastoissa.
Suomessa Hibbert on tunnettu ja rakastettu ennen kaikkea Victoria Holtina; kaikki vuodesta 1960 lähtien ilmestyneet 32 Holtin romaania on suomennettu ja julkaistu useina painoksina. Syksyllä 1993 ilmestynyt romaani Seitsemän linnun taika oli viidentenä Mitä Suomi lukee -listalla. Philippa Carr nimellä julkaistusta Daughters of England -sarjasta on suomennettu kolme teosta vuoteen 1993 mennessä. Vuoteen 1999 mennessä sarjan teoksista oli suomennettu kymmenen.
Henkilö
Eleanor Hibbert teki elämänsä aikana yli 60 valtameriristeilyä joka talvi, jotka kestivät 2-3 kuukautta ja joille hän otti aina kirjoituskoneensa mukaan ja työskenteli hytissään. Hän työskenteli joka aamu ja vastasi henkilökohtaisesti lukemattomiin fanikirjeisiin. Hän harrasti Englannin historiaa ja kirjallisuutta, oopperaa ja Shakespearea, shakkia ja tietovisoja. Heikkenevä näkö vaivasi häntä viimeisinä vuosina, mutta hän nautti suuresti kunnan äänikirjapalvelusta, ja voi sitä kustantajaa, joka uskalsi lyhentää kirjailijoitten teoksia. Eleanor Hibbert ei hyväksynyt lyhennettyjä versioita omista teoksistaankaan.
Eleanor Hibbert kuoli sydänkohtaukseen 86-vuotiaana merellä risteilyalus Sea Princessillä Ateenan ja Port Saidin välillä tammikuussa 1993.
