Vismuttitrikloridi

Vismuttitrikloridi
Tunnisteet
CAS-numero	7787-60-2
PubChem CID	24591 ja 9839877
Ominaisuudet
Molekyylikaava	BiCl3
Moolimassa	315,29 g/mol
Ulkomuoto	valkoinen tai kellertävä kiteinen aine
Sulamispiste	233,5 °C
Kiehumispiste	447 °C
Tiheys	4,76 g/cm3
Liukoisuus veteen	reagoi veden kanssa
	Infobox OK

Vismuttitrikloridi (BiCl₃) on vismutin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja muiden vismuttiyhdisteiden valmistukseen.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa vismuttitrikloridi on valkoista tai kellertävää hygroskooppista kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan kidevedellinen dihydraatti (BiCl₃ · 2H₂O). Yhdiste reagoi veden kanssa muodostaen vismuttioksikloridia. Vismuttitrikloridi liukenee etanoliin ja asetoniin. Aine on Lewis-happo ja reagoi Lewis-emästen kanssa; esimerkiksi kloridien kanssa se muodostaa kompleksisen tetraklorovismutaatti-ionin ([BiCl₄]^-) ja muita klorokomplekseja.

Valmistus ja käyttö

Vismuttitrikloridia voidaan valmistaa kuumentamalla vismutin ja kloorin seosta, liuottamalla vismuttia kuningasveteen tai vismuttitrioksidin ja vetykloridin välisellä reaktiolla.

2 Bi + 3 Cl₂ → 2 BiCl₃

Bi₂O₃ + 6 HCl → 2 BiCl₃ + 3 H₂O

Vismuttitrikloridista valmistetaan useita muita vismuttiyhdisteitä. Sitä käytetään myös kosmetiikassa ja orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä.

Lähteet

1 2 3 4 Hans Joachim Breunig: Bismuth Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.
1 2 3 Joachim Krüger, Peter Winkler, Eberhard Lüderitz, Manfred Lück & Hans Uwe Wolf: Bismuth, Bismuth Alloys, and Bismuth Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003.
1 2 3 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 112. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
1 2 3 Perry, D. L. & Phillips, S. L.: Handbook of inorganic compounds, s. 66. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.8.2020. (englanniksi)
1 2 Scott, T. & Eagleson, M.: Concise encyclopedia chemistry, s. 135. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
1 2 Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 770. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.8.2020. (englanniksi)

[kirk-othmer-1] 1 2 3 4 Hans Joachim Breunig: Bismuth Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.

[ullmann-2] 1 2 3 Joachim Krüger, Peter Winkler, Eberhard Lüderitz, Manfred Lück & Hans Uwe Wolf: Bismuth, Bismuth Alloys, and Bismuth Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003.

[hic-3] 1 2 3 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 112. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)

[handbook-4] 1 2 3 Perry, D. L. & Phillips, S. L.: Handbook of inorganic compounds, s. 66. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.8.2020. (englanniksi)

[concise-5] 1 2 Scott, T. & Eagleson, M.: Concise encyclopedia chemistry, s. 135. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[inorganic-6] 1 2 Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 770. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.8.2020. (englanniksi)