WWE Intercontinental Championship on yhdysvaltalaisessaWorld Wrestling Entertainment -nimisessä painiorganisaatiossa arvokkain mestaruus päämestaruuksien WWE:n mestaruuden ja WWE Universal Championshipin jälkeen. Se otettiin käyttöön 1. syyskuuta vuonna 1979 ja se luovutettiin Pat Pattersonille tämän voitettua Ted DiBiaseltaNorth American Heavyweight Championshipin kesäkuun 19:ntenä 1979 AllentownissaPennsylvaniassa ja Pattersonin yhdistettyä sen Brasiliassa voittamaansa South American Championshipiin. Suurin osa otteluista, joissa on ollut panoksena WWE Intercontinental-mestaruus on ollut showpainia, joissa lopputulokset ovat käsikirjoitettuja, kun taas osa otteluista on ollut oikeaa kilpailua. Yhteensä mestaruus on ollut 91:llä eri painijalla ja se on vaihtanut Pat Pattersonin mestaruuskauden jälkeen omistajaa 186 kertaa.
Vain viisi miestä on pitänyt mestaruutta hallussaan yhtäjaksoisesti vuoden (365 päivää) tai pidempään: Pedro Morales, Don Muraco, Randy Savage, The Honky Tonk Man ja Gunther. Hallitseva mestari on Chad Gable ensimmäistä kertaa, voitettuaan mestaruuden Pentalta.
Pisimpään mestaruutta yhtäjaksoisesti hallinnut Gunther 9 kertainen mestari Chris Jericho Toiseksi pisimpään yhtäjaksoisesti mestaruutta hallinnut The Honky Tonk ManDon Muraco alkuperäisen WWF Intercontinental mestaruusvyön kanssa