Wagashi (jap. 和菓子) tarkoittaa perinteisiä japanilaisia makeisia. Wagashi-tyyppejä on lukemattomia. Ne voidaan luokitella ”tuoreisiin makeisiin” (namagashi), jotka eivät säily hyvin, ja ”kuiviin makeisiin” (hoshigashi), joissa on vähemmän kosteutta. Tyypillisiä wagashi-makeisissa käytettyjä ainesosia ovat makeutetut azukipavut, kokonaisina tai tahnaksi jauhettuina (anko), ja tahmea mochi-riisikakku. Myös valmistustapoja on lukuisia, ja vaikka useimmiten makeiset syödään huoneenlämpöisinä, tunnetaan myös lämpimiä jälkiruokia, kuten keittona tarjottu oshiruko, ja kylmiä kesällä syötäviä wagasheja.
Alun perin sana kashi (菓子) viittasi lähinnä hedelmiin ja pähkinöihin. Wagashi-kulttuuri kehittyi etenkin Edo-kaudella. Siihen vaikuttivat kiinalaiset makeiset ja dim sum -ruokalajit, kasuteran tapaiset portugalilaiset makeiset ja kaakkoisaasialaiset makeiset, joissa käytetään paljon samantyyppisiä ainesosia.
Monet wagashi-makeiset ovat hyvin kauniita ja taidokkaasti muotoiltuja. Tähän on vaikuttanut erityisesti teeseremonia, jossa tarjottujen makeisten tulee olla tuoreita ja vuodenaikaan sidottuja. Monet hienoimmista makeisista ovat peräisin Kiotosta, joka on japanilaisen korkeakulttuurin keskus. Kiotossa valmistettuja kuivia makeisia kutsutaan nimellä kyōgashi.
