Walter Bondy

Perhetausta ja kohti taiteilijuutta

Bondy syntyi Prahassa Otto Bondyn ja Julie Cassierin vanhimmaksi lapseksi. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä yksi poika ja kolme tytärtä. Bondyjen perhe oli kokenut sosiaalisen nousun ja omisti tehtaan. Äidillä oli yhteyksiä taidekauppiaisiin ja galleristeihin. Perhe ei ollut harjoittanut juutalaista uskontoa kolmeen sukupolveen ja oli täysin vieraantunut perinteisestä ghettojuutalaisuudesta.

Perhe muutti pian Walterin syntymän jälkeen Wieniin. Bondy aloitti taidekoulunsa Wienissä, mutta opiskeli myös Berliinissä, Münchenissä ja Pariisissa. Pariisissa Bondy vietti yksitoista vuotta, vuodet 1903- 1914. Pariisissa hänen kantapaikkansa oli taiteilijoiden suosima Café du Dôme. Paikkaa suosivat monet keskieurooppalaiset, pariisilaistuneet kuvataiteilijat. Guillaume Apollinaire kutsui heitä nimellä ”Dômiers”. Dômiers-ryhmän jäsenet olivat enimmäkseen saksankielisiä ja monella oli juutalaistausta.

Ryhmää on muisteltu myöhemmin, että sen paksussa tupakansavussa keskusteltiin taiteesta joka ilta, joskus päivisinkin ja siellä unohtuivat sekä keskinäinen kilpailu, että tunnit, jolloin työ ei sujunut. Bondy vieraili vuonna 1913 Saksassa ja piti siellä ensimmäisen näyttelynsä. Edellisenä vuonna hän oli avioitunut Cecile Houdyn kanssa. Liitosta syntyi tytär Rachel. Sekä äidin että tyttären elämänvaiheista on hyvin vähän tietoa.

Pariisissa ja Saksassa

Pariisin aikanaan Bondy tomi ensi kertaa taidevälittäjänä. Hän osti vuokraisännältään kaksi Vincent van Goghin työtä, joista toisen myi eteenpäin voitolla. Toisen hän antoi serkulleen Paul Cassirerielle ja tämä työ on nykyään Cleveland Museum of Artin kokoelmissa.

Ensimmäinen maailmansota alkoi kesällä 1914 ja Bondyn oli Ranskan vihollismaan kansalaisena jätettävä Pariisi. Hän asettui nyt Berliiniin. Vuonna 1927 Bondy asui Münchenissä ja hän perusti taidekauppaa käsitelleen lehden nimeltä "Kunstauktion". Ensimmäiset taiteesta kertovat artikkelinsa hän oli kirjoittanut eri lehtiin jo vuonna 1920.

Koska maalaukset eivät menneet juurikaan kaupaksi, ryhtyi Bondy myymään ja välittämään taidetta. Tässä hänellä olivat apuna hänen äitinsä puoleiset serkut. Bondyn asiantuntemus keskittyi Euroopan ulkopuolisten maiden taiteeseen ja puuleikkauksiin. Hän oli kerännyt Euroopan ulkopuolisten maiden taidetta jo Pariisin vuosinaan ja myi kokoelmansa huutokaupalla Berliinissä.

Pakolainen

1930- luvun alun Saksassa meni taloudellisesti erittäin huonosti. Osittain taloustilanteen ja kansallissosialismin nousun johdosta maassa oli kasvavassa määrin antisemitismiä. Joko vuonna 1930 tai 1931 tuntematon henkilö solvasi Bondya kadulla "likaiseksi jutkuksi". Osittain sen vuoksi Bondy päätti jättää Saksan ja siirtyä Sveitsiin Asconaan. Toisin kuin muut aikansa saksalaiset intellektuellit juutalaiset, Bondy piti Hitlerin mahdollista valtaannousua itselleen uhkana.

Sveitsiin Bondy ajoi omalla autollaan mukanaan vain pari matkalaukkua ja koiransa Geisha. Sveitsissä hän teki sarjan maisemamaalauksia.

Elinkustannukset olivat Sveitsissä Bondylle liian kalliit. Hän kaavaili muuttavansa joko Ibizalle tai Mallorcalle. Matkalla Espanjaan hän päätti käväistä Pariisissa ja Café du Dômessa. Pariisissa tapaamansa ystävänsä neuvosta Bondy päätti kuitenkin asettua asumaan pieneen 300 asukkaan kalastajakylään Canaryyn. Sen ympäristöön oli asettunut taiteilijoita Itävallasta ja Saksasta.

Valokuvaajana

Pian Canaryyn asettumisen jälkeen Bondy tapasi itseään kolmekymmentä vuotta nuoremman Camille Bertonin. Pian Bondy ja Berton olivat rakastavaisia ja avasivat oman valokuvaamon. Pariskunta matkusteli yhdessä ja kävi muun muassa Wienissä tapaamassa Bondyn sisaria. Avioliiton pariskunta solmi vuonna 1935.

Valokuvatessaan Bondy käytti omaa valaisutekniikkaansa jolla valaisi kuvattaviensa kasvoja. Hänen asiakkaitaan olivat taiteijaemigrantit, mutta myös canarylaiset perheet kävivät siellä valokuvauttamassa itseään.

Vuosin 1935- 1936 paikkeilla tunnelmat Canaryssa alkoivat kiristyä. Kaikkia saksaapuhuvia alettiin pitää vakoojina. Walter ja Camille katsoivat paremmaksi muuttaa Touloniin ja avata valokuvaamonsa sinne. Toulonissa pariskunnan valokuvaamosta tuli kaupungin varakkaamman väen suosima. Walterin työlupaa ei uusittu enää vuonna 1938. Pariskunnalla oli nyt suuria taloudellisia vaikeuksia.

Toinen maailmansota alkoi ensimmäinen syyskuuta vuonna 1939. Ranskassa ryhdyttiin vangitsemaan saksalais- ja itävaltalaistaustaisia henkilöitä ja viemään heitä "turvasäilöön". Camille vieraili Toulonin komentajan luona ja sai taivultua tämän kannalleen, että Walteria ei siirretä. Walter oli maalannut komentajan muotokuvan vähän aiemmin.Vuokraansa pariskunta ei enää pystynyt maksamaan ja päätyi asumaan hylättyyn huvilaan. He saivat apua ystäviltään jotta selviytyvät.

Bondy oli ollut diabeetikko jo lapsuudestaan. Saksan joukot valtasivat Pariisin kesällä 1940. Osittain tämän tapahtuman ja henkilökohtaisten vaikeuksien vuoksi Bondy menetti elämänhalunsa. Hän lopetti insuliinin käytön ja kuoli diabetekseen syyskuussa 1940. Camille jatkoi maalaamista ja valokuvaamista. Hän kuoli vuonna 2009.