Adam Malm

Varhaiset vuodet

Adam Malm syntyi Jäppilässä pappilan torpparin perheeseen. Malm työskenteli jo lapsesta lähtien metsätyömailla ja muutti veljensä Villen perässä Kotkaan 15-vuotiaana, jossa hän pääsi töihin paikalliseen leipomoon. Hän harrasti myös urheilua Kotkan Riennossa, jossa Malmin lajeja olivat paini ja pikajuoksu. Olympiavoittaja Kaarlo Koskelon valmennuksessa hänestä tuli lahjakas painija, joka vuonna 1915 voitti Helsingin Jyryn järjestämissä kilpailuissa kuuluisan ruotsalaispainijan. Samana vuonna Jyry onnistui houkuttelemaan Malmin Helsinkiin, missä hänelle järjestyi työpaikka Elannon leipomosta. Vuonna 1917 Malm voitti painin 82,5 kg:n sarjan Suomen mestaruuden sekä Helsingin piirinmestaruuden, joka oli vielä kovatasoisempi kilpailu. Häntä pidettiin yhtenä vuoden 1920 kesäolympialaisten mitalisuosikkina, mutta painiura katkesi sisällissodan seurauksena.

Sisällissota

Suomen sisällissodan sytyttyä tammikuussa 1918, Malm liittyi Jyryn komppaniaan, osallistuen sen riveissä Karjalan rintaman taisteluihin Antrean Kavantsaaressa. Komppanianpäällikkö Hjalmar Marttisen kaaduttua 3. maaliskuuta, tehtiin Malmista Jyryn komppanian uusi päällikkö. Huhtikuun alussa jyryläiset siirrettiin Hämeen rintamalle Lempäälän–Vesilahden taisteluihin, josta komppania joutui kuun loppupuolella vetäytymään Lahden seudulle. Jyryläiset taistelivat ennen antautumistaan vielä Saksan Itämeren-divisioonan yksiköitä vastaan, jolloin Malm haavoittui vaikeasti jalkojensa juuressa räjähtäneestä kranaatista. Saksalaiset veivät hänet sotasairaalaan, mistä Malm siirrettiin paria viikkoa myöhemmin Lappeenrannan vankileirille.

Malm onnistui välttämään suoran teloituksen. valtiorikosoikeuden kuulustuissa hän kertoi myöhemmin liittyneensä punakaartiin vasta 10. maaliskuuta ja kertoi ennen Lahteen vetäytymistään olleensa ainoastaan vartiotehtävissä muun muassa Viialan Lenkaman kylässä. Esikunnan Tiedusteluosasto onnistui kuitenkin saamaan muilta punavangeilta tietoa Malmin toiminnasta ja elokuussa 1918 hänet tuomittiin 12 vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään lisäksi kansalaisluottamuksensa 15 vuodeksi. Lopulta Malm kuitenkin vapautui yleisen armahduksen myötä jo keväällä 1920. Hän palasi takaisin Kotkaan, jossa Malmin veli Albin oli ammuttu keväällä 1918.

Sodan jälkeen

Vankilasta päästyään Malm asettui Kotkaan ja työskenteli Kyminlaakson Osuusliikkeen palveluksessa leipurina. 1920-luvulla Malm yritti jatkaa vielä painiuraansa ja osallistui myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän oli mukana Kotkan vapaa-ajattelijoissa ja kuului kaupunginvaltuustoon SSTP:n edustajana vuosina 1923–1931. Hän toimi myös Kotkan Työväenyhdistyksen puheenjohtajana. Kevättalvella 1931 Malm vangittiin poliittisista syistä, epäiltynä kiellettyjen lentolehtisten levittämisestä. Hän sai kolmen vuoden vankeusrangaistuksen, mutta sai presidentti P. E. Svinhufvudilta armahduksen seuraavana kesänä. Vuodesta 1920 lähtien Malm työskenteli Kyminlaakson osuusliikkeessä. Lisäksi hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä. Malm kuului sotavuosien jälkeen muun muassa Kansa-yhtymän hallintoneuvostoon. Malmille myönnettiin ansioistaan edistymielisessä osuustoimintaliikkeessä arvostettu Rochdale-mitali. Hän istui vuosikymmenten ajan Kyminlaakson Osuusliikkeen ja Kansan hallituksissa. Sotavuosien jälkeen hän vaikutti myös SKP:ssa.