Agnostisismi

Osa artikkelisarjaa
Jumalat
Jumala
Jumalan olemassaolo
Jumalatodistukset
Jumalausko
Jumalakäsitykset
malline:

Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan olemassaoloa koskevien väitteiden – erityisesti Jumalaa tai yliluonnollista koskevien väitteiden – totuusarvoa ei tiedetä tai ei voida tietää. Termin loi Thomas Henry Huxley vuonna 1869.

Agnostisismi ei tarkoita välttämättä uskonnottomuutta. Vaikka agnostikko ei katso Jumalan olemassaolosta olevan tietoa, hän ei välttämättä ole ateisti eli agnostikko saattaa silti uskoa Jumalaan.

Englanninkielisten maiden filosofeille vuonna 2020 tehdyssä kyselyssä 7 prosenttia vastanneista ilmoitti kannattavansa agnostisismia.

Suomessa vuoden 2024 kyselyssä 34 % vastaajista määritteli itsensä agnostikoksi. Agnostikko määriteltiin kyselyssä henkilöksi, ”jonka mukaan Jumalan olemassaoloa ei voi kukaan tietää”. Kristityistä 31 % sanoi olevansa agnostikkoja.

Huxleyn agnostisismi

Thomas Henry Huxley loi sanan agnostisismi 1860-luvulla.

Sanat ”agnostisismi” ja ”agnostikko” loi brittiläinen luonnontieteilijä Thomas Henry Huxley, joka esitteli sen Metaphysical Society -seuran kokouksessa vuonna 1869. Huxleyn tarkoittamassa merkityksessä ”agnostisismi” ei viitannut vain Jumalan tai jumalten olemassaoloon eikä myöskään yleiseen tiedolliseen epävarmuuteen, vaan tietoteoreettiseen asennoitumiseen, joka hänen mukaansa on osa tieteen olemusta. Huxleyn mukaan ”[a]gnostisismi on tieteen olemus, sekä muinaisen että nykyaikaisen. Se yksinkertaisesti tarkoittaa, ettei ihmisen tule sanoa tietävänsä tai uskovansa, jos hänellä ei ole tieteellistä perustaa tiedolleen tai uskolleen.” Huxley totesi, että sana ”’Agnostikko’ tuli mieleeni vastineeksi kirkkohistorian gnostikolle, henkilölle, joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään.”

Huxley ei tarkoittanut agnostisismilla kantaa, että ihmisellä ei voi olla tietoa. Huxley hylkäsi useita kristinuskon väitteitä epätosina. Huxley tarkoitti, että väitettä ei tule hyväksyä tiedoksi, ellei sillä ole tukenaan näyttöä. Vuonna 1877 William Kingdon Clifford esitti Huxleyn agnostisismia muistuttavan, mutta muodoltaan erilaisen kannanoton: on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. Huxleyn esitelmän jälkeen agnostisismin käsitteestä on esitetty erilaisia tulkintoja.

Agnostisismi ja tieto

Yleensä agnostisismi määritellään käsitykseksi, jonka mukaan Jumalan olemassaolosta tai muusta vastaavasta todellisuutta koskevasta väitteestä ei ole tietoa tai siitä ei voi olla tietoa.

Jos agnostisismi ymmärretään tiedolliseksi epävarmuudeksi, se on aina agnostisismia jonkin suhteen. Ihminen voi olla agnostinen esimerkiksi paranormaalien ilmiöiden, maan ulkopuolisen elämän, salaliittoteorioiden tai muiden uskon tai tiedon kohteina olevien asioiden suhteen. Robin Le Poidevin nimittää yleisesti tähän tai tuohon aihepiiriin kohdistuvaa agnostisismia riippumatta siitä, onko se perusteltua tai ei, lokaaliksi agnostisismiksi. Globaali agnostisismi taas olisi Poidevinin mukaan agnostisismia kaiken suhteen, mikä tarkoittaisi antiikin skeptismin kaltaista katsomusta.

Agnostisismi Jumalan olemassaolon suhteen mielletään usein ”kolmanneksi tieksi” ateismin ja teismin välillä. Se ei kuitenkaan vastaa sanan tietoteoreettista merkitystä, jossa agnostisismi tarkoittaa kantaa, jonka mukaan Jumalan olemassaoloa koskeville väitteille ei ole tiedollisia perusteita tai että ainakaan agnostikolla itsellään ei tietoa ole.

Heikko ja vahva agnostisismi

Robin Le Poidevinin määritelmän mukaan vahva agnostisismi Jumalan olemassaolon suhteen sanoo, että ei voida tietää, onko Jumala olemassa vai ei. Le Poidevinin määritelmän mukainen vahva agnostisismi ei kuitenkaan tarkoita välttämättä, että vahvan agnostikon tulisi uskoa, että tieto aiheesta on täysin tavoittamatonta, tai että ihmisellä ei voisi olla mitään oikeutettuja käsityksiä Jumalan olemassaolosta. Le Poidevin esittää, että vain rohkein ja kiinnostavin vahvan agnostisismin muoto esittää, että ihmisellä ei voi olla oikeutettuja käsityksiä tällä alueella. Heikko agnostisismi tarkoittaa Le Poidevinin määritelmän mukaan vain henkilökohtaista tiedollista epävarmuutta sen suhteen, onko Jumala olemassa. Vahvasta agnostisismista seuraa heikko agnostisismi, mutta heikosta agnostisismista ei seuraa vahvaa agnostista väitettä.

Michael H. Barnesin mukaan vahva agnostisismi on kanta, jonka mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta on ehdottomasti inhimillisen tiedon ulottumattomissa. Vahvaa agnostisismia voi luonnehtia lauseella ”emme voi tietää, onko jumalolentoa olemassa vai ei.” Heikon agnostisismin Barnes määrittelee tiedolliseksi epävarmuudeksi yleensä.

Graham Oppyn määritelmän mukaan vahva agnostisismi tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan rationaalinen eli järkevä henkilö välttämättä omaksuu agnostistisen kannan kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Heikko agnostisismi tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan rationaalinen henkilö voi omaksua agnostistisen kannan kysymykseen. Oppyn määritelmän mukainen vahva agnostisismi ei ota kantaa siihen, katsooko vahva agnostikko kysymyksen Jumalan olemassaolosta olevan inhimillisen tiedon ulottumattomissa, vai onko kysymys ehkä vain nykyisen tieteellisen tiedon näkökulmasta ratkaisematon.

Agnostisismi ja Jumalan olemassaolo

Sen enempää vahva kuin heikkokaan agnostisismi eivät ole välttämättä ristiriidassa sen enempää teismin kuin ateisminkaan kanssa, ja puhutaan agnostistisesta teismistä ja agnostistisesta ateismista. Michael Scriven on muotoillut taulukossa esitetyn teistin, agnostikon ja ateistin tietoteoreettisen määritelmän, jossa käsitys tiedosta Jumalan olemassaolosta määritellään asteikkona.

Käsitys Jumalan olemassaolostaNimitys
1. Suoraan todistuvaTeisti
2. Vahvoja todisteita puolestaTeisti
3. Vahvoja todisteita puolesta, joitakin todisteita vastaanTeisti, agnostistinen teisti
4. Todisteita puolesta ja vastaan yhtä paljonAgnostikko (kapeassa mielessä)
5. Joitakin todisteita puolestaAgnostikko (laajassa mielessä), epäilijä
6. Ei mitään todisteita puolestaAteisti, negatiivinen ateisti, agnostistinen ateisti
7. Ei mitään todisteita puolesta, vahvoja todisteita vastaanAteisti, positiivinen ateisti

Scriven nimittää epäilijöiksi niitä, joiden mielestä Jumalan olemassaolon puolesta on joitakin todisteita, mutta Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Epäilijät ovat agnostikkoja sanan laajassa mielessä. Agnostikkoja käsitteen suppeassa merkityksessä ovat Scrivenin mukaan ne, joiden mukaan Jumalan olemassaolon todennäköisyys on 50 %.

Scrivenin mukaan agnostikot voidaan jakaa kahteen ryhmään myös toisella perusteella. Scriven nimittää positiiviseksi agnostisismiksi käsitystä, jonka mukaan on runsaasti todisteita sekä Jumalan olemassaolon puolesta että Jumalan olemassaoloa vastaan. Negatiivinen agnostisismi taas on Scrivenin mukaan asenne, jossa ei haluta ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon vaan vedotaan tietämättömyyteen.

Agnostikko voi uskoa Jumalaan, vaikka ei katso uskolle olevan tiedollisia perusteita. Tätä on kutsuttu agnostistiseksi teismiksi. Osa agnostikoista myös kuuluu uskonnollisiin yhteisöihin. Kantaa, jossa uskon puuttumisen katsotaan tekevän tilaa uskonnolliselle uskolle, on kutsuttu fideistiseksi agnostisismiksi.

Joissakin yhteyksissä apateistiseksi agnostikoksi kutsutaan agnostikkoa, jolle kysymys Jumalan olemassaolon todistamisesta on yhdentekevä.

Agnostikkona itseään pitävä saattaa uskoa, että kaikkeuden ”takana”, ”tuolla puolen” tai ”perustana” on jokin voima, vaikka myöntääkin ettei sellaisen olemassaolosta ole näyttöä. Tällaisesta vakaumuksesta on joskus käytetty hollannin kielestä lainattua sanaa ”ietsismi” (iets, ’jotain’), tarkoittamaan uskoa johonkin tarkemmin määrittelemättömään ”korkeampaan voimaan”.

Agnostikkojen osuus väestöstä

Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Hollannissa 31 % piti itseään agnostikkoina, 27 % korkeampaan voimaan uskovina, 25 % ateisteina ja 17 % teisteinä.

Vuoden 2018 Alma-kyselyssä 33 % totesi uskovansa luterilaisen kirkon Jumalaan, 4 % jonkin muun kristillisen kirkon Jumalaan, johonkin muuhun korkeampaan voimaan uskoi 21 %, 29 % ei uskonut Jumalaan tai muuhun korkeampaan voimaan, ja 12 % ei osannut sanoa.

Suomalaisessa vuoden 2019 kyselytutkimuksessa 28 % vastaajista määritteli itsensä agnostikoksi. Itsensä kristityiksi määrittelevistä 24 % sanoi olevansa agnostikko. Agnostikko määriteltiin tutkimuksessa ihmisenä, ”jonka mukaan Jumalan olemassaoloa ei voi kukaan tietää”.

Vuoden 2024 kyselytutkimuksessa agnostikoksi identifioitui 35 % suomalaisista. Uskonnottomaksi itsensä luokitteli 26 %. Kristityksi itsensä määritelleistä 31 % piti itseään agnostikkoina. Tutkijoiden mukaan monille vastaajille termi ”kristitty” viittasi enemmän kulttuuriseen kuin uskonnolliseen identiteettiin. 39 % uskoi jonkinlaiseen Jumalaan ja 27 % ei uskonut. 18 % oli epävarmoja, uskovatko vai eivät. 10 % epäili Jumalan olemassaoloa. 56 % uskoi johonkin korkeampaan voimaan.

Agnostisismin kritiikki

Teistit voivat arvostella agnostisismia siitä, että se ei myönnä uskonnollisia totuuksia. Toisaalta fideistisen näkemyksen mukaan uskon Jumalaan tulee nojautua uskoon itseensä järjen sijasta.

Ateististen arvostelijoiden mukaan agnostisismi ei eroa ateismista kuin nimeltään. Thomas Huxleyn aikalainen Friedrich Engels kutsui Huxleyn kantaa ”häpeileväksi ateismiksi”. Kriitikkojen mukaan agnostikot eivät ota huomioon, että olemassaoloväitteen esittävällä teistillä on todistuksen taakka. Michael Scrivenin mukaan agnostisismi on päättämättömyyttä silloin, kun kyse ei ole itsensä suojelemisesta yhteisössä, jossa ateisteihin suhtaudutaan kielteisesti.

Julian Baggini on arvostellut agnostista asennetta siitä, että johdonmukaisesti sen mukaan ei voitaisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole täysin varma. Richard Dawkins on verrannut Jumalan olemassaoloa koskevan agnostisismin mielekkyyttä keijujen kaltaisten taruolentojen olemassaoloa koskevaan agnostisismiin.

Historiantutkija Nathan G. Alexanderin mukaan viktoriaanisen ajan Britannian keski- ja yläluokan keskuudessa oli kysyntää nimitykselle, joka tekisi eron työväenluokan piirissä leviävään ateismiin ja sen yhteydessä vaadittuihin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Huxleyn esittämä kuvaus ateismista ei ollut yhteensopiva ateistien sanomisten kanssa. Charles Bradlaugh kirjoitti vuonna 1864: ”Ateisti ei sano, ettei Jumalaa ole olemassa, mutta hän sanoo ’Minä en tiedä mitä sinä tarkoitat Jumalalla. Minulla ei ole mitään käsitystä Jumalasta. Minulle sanalla Jumala ei ole mitään selkeää ja määriteltävissä olevaa merkitystä. En kiellä Jumalaa, koska en voi kieltää mitään, mistä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa.’” Esimerkiksi Charles Darwin myönsi, että agnostisismilla ja ateismilla ei ole periaatteessa muuta eroa kuin julkisivu. Hän kuitenkin katsoi, että ateismi sopii järkevälle sivistyneistölle, mutta suuret kansanjoukot eivät ehkä ole vielä siihen valmiita. G. W. Footen mukaan ”agnostikko on yksinkertaisesti ateisti silinterihatussa.”

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 Draper, Paul: Atheism and Agnosticism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Fall 2017 edition. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  2. 1 2 Hepburn, Ronald W.: Agnosticism. Teoksessa Borchert, Donald M. (toim.): The Encyclopedia of Philosophy. 1, s. 92. (2nd edition (1st edition 1967)) Detroit: MacMillan Reference USA (Gale), 2005. ISBN 978-0-02-865790-5 (englanniksi)
  3. 1 2 Rowe, William L.: Agnosticism. Teoksessa Craig, Edward (toim.): Routledge Encyclopedia of Philosophy. Abingdon: Taylor & Francis, 1998. ISBN 978-0-415-07310-3 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. 1 2 Pojman, Louis P.: Agnosticism. Teoksessa Audi, Robert (päätoim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy. 2. (1. painos 1967) painos. Cambridge: Cambridge University Press, 1995. ISBN 0-521-48328-X Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. 1 2 3 Nielsen, Kai: Agnosticism. Teoksessa Wiener, Philip P. (päätoim.): Dictionary of the History of Ideas. Studies of Selected Pivotal Ideas. New York: Charles Scribner’s Sons, 1968. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2023. (englanniksi)
  6. 1 2 Selin, Risto: Jumalan olemassaolo. Teoksessa Ihmeellinen maailma. Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4 Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.3.2026.
  7. ↑ Bourget, David & Chalmers, David (toim.): The 2020 PhilPapers Survey survey2020.philpeople.org. 1.11.2021. Viitattu 3.4.2026. (englanniksi)
  8. 1 2 Salomäki, Hanna ym.: Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019, s. 69–70, 74. Helsinki: Kirkon tutkimuskeskus, 2020. ISBN 978-951-693-403-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  9. 1 2 3 4 5 Flew, Antony: Agnosticism Encyclopædia Britannica. Viimeksi päivitetty 9.8.2023. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  10. ↑ ”Agnosticism is of the essence of science, whether ancient or modern. It simply means that a man shall not say he knows or believes that which he has no scientific grounds for professing to know or believe. Consequently, agnosticism puts aside not only the greater part of popular theology, but also the greater part of anti-theology. On the whole, the ’bosh’ of heterodoxy is more offensive to me than that of orthodoxy, because heterodoxy professes to be guided by reason and science, and orthodoxy does not.” Huxley, Thomas: Agnosticism: A Symposium The Agnostic Annual. 1884. Viitattu 22.8.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Huxley, Thomas Henry: Christianity and Agnosticism: A Controversy. Teoksessa Collected Essays vol 5. Science and Christian Tradition, s. 237–239. London: Macmillan, 1889. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Lightman, Bernard: The Origins of Agnosticism. Victorian Unbelief and the Limits of Knowledge. Baltimore, Madison: Johns Hopkins University Press, 1987. ISBN 0-8018-3375-2 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Clifford, William Kingdon: The Ethics of Belief (Arkistoitu sivu) web.archive.org. 1877. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  14. 1 2 Holland, Aaron: Agnosticism. Teoksessa Flynn 2007, s. 33–35.
  15. ↑ Harvey, Van A.: Agnosticism and atheism. Teoksessa Flynn 2007, s. 35–40.
  16. 1 2 Le Poidevin 2010, s. 32–.
  17. ↑ ”Properly considered, agnosticism is not a third alternative to theism and atheism because it is concerned with a different aspect of religious belief. Theism and atheism refer to the presence or absence of belief in a god; agnosticism refers to the impossibility of knowledge with regard to a god or supernatural being. The term agnostic does not, in itself, indicate whether or not one believes in a god. Agnosticism can be either theistic or atheistic.” Smith, George H.: Atheism. The Case Against God, s. 10–11. Amherst, New York: Prometheus Books, 1979. ISBN 978-0-87975-124-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  18. ↑ Cline, Austin: What is Agnosticism Learn Religions. Viitattu 18.6.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Barnes, Michael H.: In the Presence of Mystery. An Introduction to the Story of Human Religiousness, s. 3–. New London: Twenty-Third Publications, 2003. ISBN 978-1-58595-259-5 Google Books. (englanniksi)
  20. ↑ Oppy, Graham: Arguing about Gods, s. 15–. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-0-521-86386-5 Google Books. (englanniksi)
  21. ↑ Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 136. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8
  22. ↑ ”Let Agnostic Theism stand for that kind of Agnosticism which admits a Divine existence; Agnostic Atheism for that kind of Agnosticism which thinks it does not.” Harrison, Alexander James: The Ascent of Faith: or, the Grounds of Certainty in Science and Religion, s. 21. London: Hodder and Stroughton, 1894. (englanniksi)
  23. 1 2 3 4 Scriven, Michael: Primary Philosophy. New York: McGraw-Hill, 1966. Teoksen verkkoversio. (englanniksi). Painettu uudelleen teoksessa Angeles, Peter (toim.): Critiques of God. Making the Case Against Belief in God. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1976. ISBN 0-87975-078-2 (englanniksi)
  24. 1 2 Niiniluoto, Ilkka: Epäily, usko ja taikausko. Teoksessa Järki, arvot ja välineet. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9
  25. 1 2 Hartikainen, Erkki: Ateismin määritelmä. Vapaa ajattelija, 2003, nro 4/2003. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.8.2023.
  26. ↑ Schapiro, Jeff: Researchers: ’Ritual’ Atheists and Agnostics Could Be Sitting Next to You in Church The Christian Post. 4.6.2013. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Cline, Austin: Apatheist: Definition Learn Religions. Päivitetty 14.4.2019. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Cline, Austin: Agnosticism for Beginners – Basic Facts About Agnosticism and Agnostics Learn Religions. 4.3.2021. Viitattu 15.8.2023. (englanniksi)
  29. ↑ Elliott, J.: The power of humility in sceptical religion: why Ietsism is preferable to J. L. Schellenberg’s Ultimism (tiivistelmä) Religious Studies. 2015. Cambridge University Press. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Ronald Plasterk: ietsisme (Internet Archive) Onze Taal. 14.12.2007. Viitattu 19.1.2017. (hollanniksi)
  31. ↑ Waal, Frans de: ”Somethingism”, The Bonobo and the Atheist. In Search of Humanism Among the Primates. New York: W. W. Norton, 2013. ISBN 978-0-393-07377-5 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  32. ↑ van Beek, Marije: Ongelovigen halen de gelovigen in Trouw. 16.1.2015. Viitattu 20.1.2017. (hollanniksi)
  33. ↑ Nurmi, Milla: Yli viidennes suomalaisista turvaa korkeampaan voimaan, mutta se ei ole Jumala (tilaajille) Aamulehti. 5.7.2018. Viitattu 14.8.2023.
  34. ↑ Salomäki ym. 2024, s. 70.
  35. ↑ Salomäki ym. 2024, s. 79.
  36. ↑ Salomäki ym. 2024, s. 83.
  37. ↑ Mura, Gaspare: Agnosticism Interdisciplinary Encyclopedia of Religion and Science. 2005. Viitattu 14.8.2023. (englanniksi)
  38. 1 2 3 4 Alexander, Nathan G.: An Atheist with a Tall Hat On: The Forgotten History of Agnosticism The Humanist. 19.2.2019. Viitattu 22.8.2023. (englanniksi)
  39. ↑ ”Sometimes a person who is really an atheist may describe herself, even passionately, as an agnostic because of unreasonable generalised philosophical scepticism which would preclude us from saying that we know anything whatever except perhaps the truths of mathematics and formal logic.” Smart, J. J. C.: Atheism and Agnosticism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2004–2011. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  40. ↑ Baggini, Julian: Ateismi. Lyhyt johdanto. (Atheism. A Very Short Introduction, 2003.) Suomentanut Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Helsinki: Vapaa ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0
  41. ↑ Dawkins, Richard: Jumalharha. (The God Delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1
  42. ↑ Le Poidevin 2010, luku ”Dawkins’ distinction”.
  43. ↑ Ollikainen, Marketta: Prometheuksen perilliset Yliopisto. 17/1995. Arkistoitu 10.10.2007. Viitattu 30.4.2007, Internet Archive.

Aiheesta muualla