| Aimo Kalervo Pajunen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1931 Helsinki |
| Kuollut | 22. maaliskuuta 2013 (82 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | |
| Palvelusvuodet | 1951–1994 |
| Komentajuudet | SlRtR:n patteristo |
| Sotilasarvo | kenraali |
| Kunniamerkit | Suomen Leijonan suurristi, Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkki |
| Joukko-osasto | PLM |
Aimo Kalervo Pajunen (20. marraskuuta 1931 Helsinki – 22. maaliskuuta 2013) oli suomalainen kenraali. Pajusta on sanottu erääksi Urho Kekkosen ajan keskeisistä turvallisuuspoliittisista vaikuttajista Suomessa.
Suomalaisille silloinen eversti Pajunen tuli tutuksi viimeistään Helsingissä 1968 järjestettyjen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen SALT-neuvottelujen yhteydessä. Presidentti Urho Kekkonen oli asettanut Pajusen ratkaisemaan neuvottelujen käytännön ongelmia. Eversti Pajunen muun muassa toimitutti uima-altaan neuvostovaltuuskunnan majapaikkaan Merihotelliin ja puita Hakaniemen rantaan. Menestys SALT-komennuksessa vauhditti hänen uraansa kenraaliluutnantiksi ja puolustusministeriön kansliapäälliköksi saakka. Hän toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä viidentoista vuoden ajan, vuosina 1979–1994 eli reserviin siirtymiseensä saakka.
Hän palveli puolustusministeriön lisäksi muun muassa Länsi-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1974–1975 ja Puolustusneuvoston sihteeristössä 1970–1974.
Aimo Pajusen isä oli everstiluutnantti Arvi Pajunen.
Pajunen oli naimisissa Seija Guttormsenin kanssa 1954–1996 ja Rea Nukarin kanssa vuodesta 2003.