Alice Miller

Alice Miller
Alicja Englard
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1923
Piotrków Trybunalski, Łódźin voivodikunta, Puola
Kuollut14. huhtikuuta 2010 (87 vuotta)
Saint-Rémy-de-Provence, Ranska
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Heinrich Barth
Tutkimusalue psykologia
Aiheesta muualla
Kotisivu

Alice Miller (alk. Alicja Englard; 12. tammikuuta 1923 Piotrków Trybunalski, Łódźin voivodikunta, Puola – 14. huhtikuuta 2010 Saint-Rémy-de-Provence, Ranska) oli psykologi ja menestyskirjailija, joka keskittyi työssään lasten kaltoinkohteluun ja sen aikuisiässä ilmeneviin seurauksiin.

Milleriltä julkaistiin yhteensä 13 tietokirjaa, jotka mullistivat siihenastiset näkemykset lasten kasvatuksesta. Aiemmin oltiin esimerkiksi ajateltu, että lapsi voisi olla synnynnäisesti paha. Mlllerin mukaan kyse oli kuitenkin aina vääränlaisesta kasvatuksesta. Toinen Millerin huomio oli se, että kaltoin kohdellut lapset toistavat usein vanhempiensa käytösmalleja omien lastensa kanssa. Miller esitti myös, että kaltoinkohdelluista lapsista tulee usein aggressiivisia tai varautuneita aikuisia.

Miller hylkäsi Freudin teorian siitä, että mielenterveyden häiriöt johtuisivat sisäisestä seksuaalisuuteen liittyvästä konfliktista ja esitti, että ne olivat lapsuuden traumaattisten kokemusten seurausta.

Elämä ja ura

Varhaisvuodet

Alicja Englard syntyi esikoiseksi ääriuskonnolliseen juutalaisperheeseen. Vanhempien avioliitto oli järjestetty ja rakkaudeton. Englard kuvasi äitiään kylmäksi ja epäempaattiseksi. Ankara äiti kuritti tytärtään sekä lapsuudessa että teini-iässä tavalla, jota Englard luonnehti myöhemmin "terroriksi".

Englard ei suostunut menemään juutalaiseen kouluun, minkä vuoksi hän pääsi puolalaiseen kouluun. Perhe muutti Keski-Puolan Piotrków Trybunalskista sittemmin Varsovaan, jossa tytär kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana vuonna 1940. Natsien miehitettyä Varsovan syyskuussa 1939 perhe pakotettiin muuttamaan vuotta myöhemmin perustettuun Varsovan gettoon.

Englard pelastautui Varsovan juutalaisvainoista siten, että otti käyttöön puolalaisen peitenimen ja alkoi seurustella Gestapoon kuuluneen Andrzej Millerin kanssa. Englard kävi silloin tällöin salaa getossa viemässä ruokaa perheelleen. Itse hän selvisi hengissä sekä piileskelystä että vuonna 1944 puhjenneesta Varsovan kansannoususta. Englard onnistui myös järjestämään osan perheestään ulkomaille turvaan väärennettyjen passien turvin.

Sotavuosina Englard opiskeli kirjallisuustiedettä ja filosofiaa Varsovan salaisessa yliopistossa (puol. Tajny Uniwersytet Warszawski) ja sodan päätyttyä Łódźin yliopistossa.

Psykologina ja kirjailijana

Englard lähti tulevan aviomiehensä kanssa Sveitsiläisten sodanjälkeisen avustusohjelman turvin Baseliin opiskelemaan vuonna 1946. Hän väitteli filosofian, psykologian ja sosiologian tohtoriksi Baselin yliopistossa vuonna 1953.

Alice Miller opiskeli ja työskenteli psykoanalyysin parissa seuraavat 20 vuotta, kunnes 1973 alkoi kirjata ylös ajatuksiaan lapsen psykologisesta kehittymisestä. Hänen kolme ensimmäistä kirjaansa julkaistiin 1980-luvun taitteessa. Niissä hän toi tärkeimmän panoksensa mustasta pedagogiikasta (saks. schwarze Pädagogik) käytyyn keskusteluun.

Vuonna 1979 Miller lopetti psykoanalyysin harjoittamisen ja jatkoi työtään kirjoittamisen ja opettamisen parissa.

Vuonna 1986 Miller oli elämäntyönsä perusteella ehdolla Janusz Korczakin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Vuonna 1988 Miller erosi psykoanalyyttisesta yhdistyksestä ja sen sveitsiläisestä jäsenjärjestöstä, koska oli tullut siihen tulokseen, että psykoanalyysi on rakennettu estämään potilaan lapsuuden aikaisten traumojen emotionaalinen (tunteiden tasolla tapahtuva) kohtaaminen. Millerin mukaan analyysin rakenne pohjautuu siihen, että Sigmund Freud ei koskaan uskaltanut itse kohdata omaa traumaattista menneisyyttään ja näin hänen oli pakko estää se potilailtaankin. Miller ei poikansa mukaan kyennyt itsekään käsittelemään omia traumojaan, eikä puhunut koskaan esimerkiksi sodanaikaisista kokemuksistaan.

Yksityiselämä

Englard ja Miller avioituivat Sveitsissä ja heille syntyi vuonna 1950 Martin-poika. Vuonna 1955 syntyi vielä Julika-tytär, jolla oli Downin syndrooma. Miller erosi mustasukkaiseksi osoittautuneesta miehestään 1960-luvun puolessa välissä ja muutti myöhemmin Ranskaan.

Millerin poika Martin ryhtyi aikuisena äitinsä tavoin psykoterapeutiksi. Martin syytti muistelmissaan äitiään henkisestä heitteillejätöstä ja siitä, että salli miehensä pahoinpidellä toistuvasti poikaansa. Millerin vanhemmat eivät hoitaneet häntä, kun hän oli syntynyt, vaan ensin sairaanhoitaja ja sen jälkeen vuorotellen hänen kolme tätiään. Lisäksi vanhemmat hylkäsivät hänet kahdeksi vuodeksi lastenkotiin siskonsa synnyttyä. Tämän jälkeen poika palasi kotiin, jossa häntä hoitivat alati vaihtuvat lastenhoitajat. Suhde vanhempiin jäi tämän vuoksi etäiseksi.

Suomennetut teokset

Lähteet

  1. ↑ Heidi Sommar: Alice Miller oli aina lapsen puolella Yle. 23.08.2013.
  2. 1 2 3 Eeva Mehto: Lastenkasvatusgurun salattu tragedia: laittoi oman poikansa lastenkotiin Ilta-Sanomat. 22.9.2018. Viitattu 30.6.2025.
  3. 1 2 3 4 Private Drama - by Daphne Merkin - Tablet Magazine – Jewish News and Politics, Jewish Arts and Culture, Jewish Life and Religion www.tabletmag.com. Arkistoitu 15.3.2012. Viitattu 30.6.2025. (englanniksi)
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Martin Miller’s Account of Alice Miller’s Childhood and Parenting regardconscient.net. Viitattu 30.6.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 3 Maya Sela: The Trauma of a Gifted Child Whose Mother Was Alice Miller Haaretz. 10. huhtikuuta 2018.
  6. ↑ Profile of Alice Miller alice-miller.com.
  7. ↑ Sue Cowan-Jenssen: Alice Miller obituary The Guardian. 31. marraskuuta 2010.
  8. ↑ Alice Miller: Murra vaikenemisen muuri. Suomentanut Leena Vallisaari. WSOY, 1991. ISBN 951-0-16981-1
  9. ↑ Alice Miller: Karkotettu tieto. Suomentanut Oili Suominen. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15567-5

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla