Heikki Sakari Marttila alias Arijoutsi (1. syyskuuta 1915 Lahti – 31. tammikuuta 1993 Vantaa) oli suomalainen pakinoitsija ja tietokirjailija. Hän työskenteli aluksi kotkalaisessa Etelä-Suomi-lehdessä ja toimi vuosina 1942–1971 Helsingin Sanomien pakinoitsijana. Hän julkaisi myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Arijoutsin Pippuri -pilalehteä. Arijoutsin pakinoita kuvittivat taiteilija Totti Noisniemi ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen.
Marttila kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1935 ja opiskeli sen jälkeen sanomalehtioppia Helsingin yliopistossa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuosina 1935−1938. Nimimerkkiä Arijoutsi hän käytti ensimmäisen kerran Lipeäkala-julkaisussa vuonna 1937; nimimerkin keksi toinen aikanaan tunnettu pakinoitsija Ensio Rislakki, joka itse käytti nimimerkkiä Valentin. Talvi- ja jatkosotaan Marttila osallistui tykistön tulenjohtajana ja patteriupseerina Karjalankannaksella, kunnes hänet siirrettiin Päämajan viihdytysosastolle. Hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1942.
Arijoutsi oli aikansa luetuin suomalainen pakinoitsija ja hänen pakinakokoelmiaan myytiin runsaasti. Hänen sanottiin tuoneen sanomalehtipakinaan kaupunkilaista rentoutta, ja hänen vahvuutensa oli kielellisessä nokkeluudessa ja sanaleikeissä. Arijoutsin huumori oli ajoittain hyvin suorasukaistakin hänen ottaessaan kantaa päivänpolitiikkaan ja muihin kulloinkin ajankohtaisiin ilmiöihin. Muun muassa hänen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä ja Valpon menettelytapoja kommentoineet pakinansa aiheuttivat hallituksen ja valvontakomission taholta vastalauseita, ja toisinaan Helsingin Sanomien päätoimittaja Yrjö Niiniluoto poistatti hänen tekstinsä ennen lehden lähettämistä latomoon. Toisaalta monien Helsingin Sanomien lukijoiden mielestä Arijoutsi puolusti suomalaista sananvapautta vaarallisessa tilanteessa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, huumorin keinoin. HS:n pääomistajalle Eljas Erkolle tämän kuoltua vuonna 1965 omistamassaan pakinassa Arijoutsi antoi esimiehelleen tunnustuksen siitä, että tämä oli taannut hänen sananvapautensa etenkin vaikeina aikoina.
Sota-aikana Marttila avusti säännöllisesti Propaganda-Aseveljien Hopeatorvet-lehteä. Arijoutsin esikoispakinakokoelma Korsupokeria (1944) koostuu rintamamiehille suunnatuista teksteistä. Niissä esimerkiksi parodioidaan armeijan ohjeistoja. Rivien välistä voi löytää myös rintamamiehille arkoja aiheita, kuten huolen kotirintaman naisten kunnollisuudesta.
Helsingin Sanomissa 11. helmikuuta 1947 julkaistussa pakinassaan Arijoutsi kommentoi edellispäivänä allekirjoitettua Pariisin rauhansopimusta:
» Rauha kanssanne, hyvät lukijamme. Ja rauha myös Australian. Intian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan liittotasavallan ja Tšekkoslovakian kanssa, joita vastaan allekirjoittanut hämmästyksekseen huomaa olleensa sodassa eiliseen asti. Lukija varmaan vietti eilistä päivää todellisen juhlamielen vallassa, kasteli aamulla rauhanpalmunsa, pesi sitten kasvonsa rauhanpalmusaippualla, tilasi ravintolassa rauhankyyhkysiä, kuunteli rauhanpuheita tai Rauhan puheita, mikäli rauhanharrastus ulottui daamin nimeen asti, ja vietti loppuillan rauhassa tai Rauhassa, mikäli oli valinnut vielä oleskelupaikkansakin harrastuksiensa mukaan...»
Arijoutsin tuotteliaimmat vuodet jatkuivat 1940-luvulta 1960-luvun puoliväliin. Hänen pakinakokoelmiaan ilmestyi tuolloin lähes joka vuosi. Monet niistä kuvaavat arkisia oman elämän sattumuksia, jotka on kuorrutettu kielellisellä iloittelulla. Teksteihin tulee juhlavuutta kirjoittajasta käytetystä me-muodosta. Arijoutsi osasi olla myös ärhäkkä eikä kaikkia hänen kirjoittamiaan tekstejä sen vuoksi julkaistu.
Marttila tunnettiin vahvasti isänmaallisena ja jyrkkänä kommunismin vastustajana. Sodan jälkeen hän arvosteli pakinoissaan ja suosituissa revyyteksteissään voimakkaasti vasemmistolaisia poliitikkoja. Tästä pahastuneena sisäministeri Yrjö Leino, joka oli asemansa vuoksi korkein sensuuriviranomainen, kielsi vuonna 1946 Arijoutsin kirjoittaman Syntymämerkki-revyyn esittämisen "hyvien tapojen vastaisena".
Lokakuussa 1945 Arijoutsi teki pilaa porvarien ja sosialidemokraattien vihaamasta ”punaisesta Valposta” mukaillen vanhaa suomalaista arvoitusta: ”Tulee taloon, astuu tupaan, ei kysy ollaanko kotona, ei huoli otetaanko vastaan”. Tähän hän vastasi itse: ”Valpo.”
Helsingin Sanomien toimituksellisen linjan muuttuminen liberaalimmaksi 1960-luvun jälkipuoliskolla ei miellyttänyt Arijoutsia, joka kritisoi omissa teksteissään perinteiset arvot kyseenalaistanutta vasemmistolaista nuorisoradikalismia.
Arijoutsin veli oli kustannuspäällikkö Viljo Marttila (nimimerkki Jukka H. Puntari).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
