Rotu oli vuonna 2025 Suomen 85. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 100–200 australianterrieriä.
Ulkonäkö
Silmät ovat pienet ja soikeat; aina sävyltään tummanruskeat. Korvat ovat pienet, pystyt ja teräväkärkiset. Karvapeite on karhea, tiheä ja suora; pituudeltaan noin 6 cm. Väritys voi olla joko sininen – teräksen- tai tummanharmaan sävyissä – punaruskein merkein (blue&tan), yksivärinen hiekka (fawn) tai yksivärinen punainen. Urosten ihannesäkäkorkeus on 25 cm, ja nartut ovat hieman pienempiä. Urosten ihannepaino on 6,5 kg, ja nartut ovat hieman kevyempiä.
Australianterrieri on trimmattava rotu, ja trimmaaminen tapahtuu käsin nyppimällä.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmässä luonnetta kuvataan seuraavasti: ensisijaisesti työkoira, mutta uskollisuutensa ja tasaisen luonteensa ansiosta sopii yhtä hyvin myös seurakoiraksi.
Alkuperä
Australianterrieri
Australianterrieriä pidetään vanhimpana australialaisena rotuna, ja se polveutuu brittiläisistä terriereistä. Sillä lienee yhteiset esi-isät silkkiterrierin kanssa: Victoriassa, Uudessa Etelä-Walesissa ja Tasmaniassa eläneet karheakarvaiset terrierit (Broken Coated Terriers). Nämä karheakarvaiset koirat olivat tiettävästi kehittyneet useista brittiläistä alkuperää olevista roduista: skotlanninterrieristä (tai edeltäjästään aberdeeninterrieristä), dandiedinmontinterrieristä ja skyenterrieristä. Jalostukseen käytettiin silloin tällöin myös yorkshirenterrieriä. 1800-luvun alussa erityisesti Tasmanian Campbelltownissa ja Rossissa kasvatettiin karheakarvaisia terriereitä, jotka tunnettiin kiiltävästä sinertävästä perusvärityksestään ja tan-merkeistään. Vaikka ne painoivat vain 4,5 kg, niitä pidettiin kuitenkin hyvinä vahtikoirina.
Rotua käytettiin aikaisemmin maatiloilla muun muassa tuhoeläinten torjumisessa sekä vahtikoirana. Nykyisin sitä käytetään monissa koiraharrastuksissa kuten agilityssä, koiratanssissa ja kaverikoirina.lähde?
Terveys
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Australianterrierin merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, eturistisidevauriot, epilepsia, diabetes, kaihi, atopia ja allergiat.
Australianterrieri on matalaraajainen koirarotu, mikä voi altistaa käyrille eturaajoille. Käyräjalkaisuus taas voi altistaa koiran iän myötä nivelongelmille, esimerkiksi nivelrikolle. Johtuen australianterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy jopa 31%:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja australianterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle.
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen häiriöitä. Osa koirista on tajuissaan kohtauksien aikana mutta osa on tajuttomia.
Diabeteksessä haima ei kykene tuottamaan tarpeeksi insuliinia verenkiertoon. Riittämätön insuliini on korvattava päivittäisin insuliinipistoksin ja diabetes onkin yleisin keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla. Australianterriereillä on perinnöllinen alttius diabetekseen. Erilaisista silmäsairauksista rodulle tavallisin on kaihi.
Australianterrierillä esiintyy jonkun verran atopiaa ja allergioita. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Australianterrierit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10%. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Australianterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 30%.
↑C. Wallis, L. J. Holcombe:A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs.Journal of Small Animal Practice,2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540.doi:10.1111/jsap.13218ISSN0022-4510Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson:The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population.Scientific Reports,5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546.doi:10.1038/s41598-021-88876-3ISSN2045-2322Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Hess, Rebecka, Henthorn, Paula, Devoto, Marcella, Wang, Fan, Feng, Rui:An Exploratory Association Analysis of the Insulin Gene Region With Diabetes Mellitus in Two Dog Breeds.Journal of Heredity,17.12.2019, 110. vsk, nro 7.doi:10.1093/jhered/eISSN0022-1503Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Australia
