| Autoworld Centre Mondial de l'Automobile |
|
|---|---|
Autoworld, eteläsiipi. |
|
| Tyyppi | Automuseo |
| Sijainti | Bryssel |
| Koordinaatit | |
| Kotisivut | autoworld.be |
![]() |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Autoworld on Brysselin keskustassa 30 hehtaarin julkisen, vuonna 1880 Belgian itsenäistymisen 50-vuotisjuhlapäivän kunniaksi perustetun ja nimetyn, Eurooppa-korttelin itäpäässä sijaitsevan Parc du Cinquantenaire- eli Jubelpark-puiston eteläisessä hallissa sijaitseva laaja, yli 250 ajoneuvon yksityinen automuseo. Se avattiin vuonna 1986. Cinquantenaire-rakennuskompleksin eteläsiivessä sijaitsevat Autoworld-automuseon ohella myös Musée royal de l’Armée eli kuninkaallinen armeijamuseo sekä taide- ja historiamuseo Musée Art et Histoire. Se sijaitsee historiallisessa, vuoden 1897 Exposition Internationale de Bruxelles -maailmannäyttelyä varten pystytetyssä rakennuskompleksissa, jonka Belgian valtio on antanut vuokralle museokäyttöön.

Museo pohjautuu Mahyn perheen laajaan ja hyvin säilytettyyn autokokoelmaan, joka on eräs maailman laajimmista.
Museohankkeen alullepanija oli Ghislain Mahy (1907–1999), joka jo nuoruudestaan lähtien oli intohimoinen mekaanikko ja entisöi tusinoittain vanhoja autoja. Yhdessä poikiensa Hansin ja Ivanin kanssa hän keräsi noin tuhannen auton kokoelman, johon kuuluu monia merkittäviä Belgian ajoneuvojen valmistajia kuten Minerva, Germain, FN, Imperia, Fondu, Vivinus, Nagant, Belga-Rise ja Miesse. Usea mainittu yritys oli aloittanut toimintansa asetehtaana. Asetehtaiden merkittävin keskittymä oli Liègen seudulla. Nessonvaux’ssa sijaitsevan, vuosina 1904–1958 ajoneuvoja valmistaneen Imperia-tehtaan erikoisuus on sen katolla sijainnut, joskin paljon Fiatin Milanon kuuluisaa Lingotto-tehdasta pienempi autojen koeajorata.
Autoworld-museo esittelee myös ulkomailla, kuten Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa valmistettuja autoja. Vuonna 2022 Autoworld juhlisti Ferrarin 75-vuotisjuhlaa 16 auton 75 anni di Ferrari -erikoisnäyttelyllä.
Kun prinssi Albert avasi Autoworld-museon 29.9.1986, se käsitti noin 200 ajoneuvoa Mahyn perheen kokoelmista. Museohankkeen merkittäviä taustahahmoja olivat Albert, ministeri Louis Olivier sekä perustajajäsen, hallintoneuvoston kunniapuheenjohtaja Herman de Croo. Parc du Cinquantenairen majesteetillinen esplanadi, riemukaari – vuoden 1897 näyttelyssä vielä väliaikainen puinen riemukaari, sillä nykyisen, kivestä rakennetun nykyisen riemukaaren valmistuminen oli viivästynyt – ja pylväskäytävät (Colonnade) osoittautuivat ideaaliksi sijainniksi historiallisten automobiilien esittelylle.
Museo on vuosien varrella kehittynyt, eli näyttely on jaettu useisiin osastoihin. Myös korjauspaja on yleisön nähtävillä. Museo tarjoaa useita kertoja vuodessa vaihtuvia näyttelyjä, ja se järjestää autoiluun liittyviä tapahtumia.