Axel Ringström

Axel Ringström 1897.

Axel Eugen Ringström (11. helmikuuta 1858 Loviisa – 27. elokuuta 1945 Loviisa) oli suomalainen selvänäkijä, tietäjä, parantaja ja Loviisan kaupungin raatimies. Hän auttoi muun muassa Risto Rytiä väitetyillä yliluonnollisilla kyvyillään 1930-luvuilla ja väitti itse toimineensa Rytin neuvonantajana myös tämän presidenttikauden aikana.

Nuoruus ja ura insinöörinä

Käytyään koulunsa Loviisassa Ringström opiskeli laivanrakennusta, arkkitehtuuria ja mekaniikkaa Suomessa ja Ruotsissa. Hän johti sen jälkeen Nobelin öljy-yhtiön laivanrakennustoimintaa Bakussa Venäjällä. Ringström palasi Suomeen ennen 1900-luvun vaihdetta ja asui sen jälkeen Loviisassa, jossa hän toimi raatimiehenä yli 30 vuoden ajan. Hän oli Loviisan kunnalliselämässä useiden komiteoiden ja lautakuntien jäsenenä ja toimi myös Kaupunkien yleisen keskinäisen palovakuutusyhtiön asiamiehenä Loviisan seudulla.

Ringström toimi Loviisassa myös Uudenmaan läänin kuvernöörin määrämänä matkustajahöyrylaivojen ja paineastioiden tarkastajana sekä Loviisan vesiparannuslaitoksen intendenttinä.

Ringström toimi kansanvalistusseura Bildande nöjenissä. Hänen piirustustensa mukaan seuralle rakennettiin Gislomiin ”teatteritalo”, joka vihittiin käyttöön tammikuussa 1898. Ringström suunnitteli myös Vahterpään saaren kansakoulun rakennuksen Ruotsinpyhtään saaristossa.

Ringström vihittiin vuonna 1899 Helsingissä avioliittoon konsuli Relanderin ”erotetun vaimon” Beda Matilda Natalia Bergmanin kanssa.

Väitetyt yliluonnolliset kyvyt ja suhteet tunnettuihin henkilöihin

Ringström näki ilmestyksiä ja kuuli päivittäin äänien lausumia viestejä sekä valveilla että unessa. Hän omaksui teosofisen maailmankuvan, johon kuului myös Kristuksen rukoilu. Hän oli Suomen johtavana teosofina tunnetun Pekka Ervastin ystävä. Vuorineuvos ja mies-vapaamuurari M. J. Viljanen sekä spiritismiä harrastanut Suomen Ulkomaankauppaliiton puheenjohtaja Jaakko Kahma olivat Ringströmin innokkaita ihailijoita.

Ringström oli yksi Risto Rytin puolison Gerda Rytin opastajista mutta oli paljon kiinnostuneempi tämän miehestä. Risto Ryti tutustui Ringströmiin vuonna 1930 Jaakko Kahman välityksellä, ja Ringström väitetysti paransi hänen mahahaavansa vuonna 1933. Ryti tapasi Ringströmin henkilökohtaisesti vain kerran tai pari 1930-luvulla, mutta Kahma piti yllä yhteyttä heidän välillään. Tammikuussa 1936 Kahma pyysi Ringströmiä vaikuttamaan kyvyillään siihen, että Rytin ja marsalkka Mannerheimin neuvottelut Tukholmassa menestyisivät. Tämän jälkeen Kahma, Ryti ja vuorineuvoksetar Ruth Serlachius palkitsivat Ringströmin 2 000 markalla, ja Ryti ilmeisesti järjesti Ringströmille valtion eläkkeen. Seuraavaksi Ringström ennusti Rytin tulevan valituksi vuoden 1937 presidentinvaalissa ja rukoili tämän voiton puolesta lähes joka päivä yli puolen vuoden ajan. Vaikka Rytiä ei valittu, Ryti ja Kahma maksoivat tällä kertaa Ringströmille 1 500 markkaa palkaksi tämän vaivoista.

Ringström antoi juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista Suomen Kuvalehdelle ennustuksiaan sisältäneen haastattelun, joka julkaistiin 2. syyskuuta 1939 otsikolla ”Ei tule sotaa”, vaikka sota oli syttynyt jo edellisenä päivänä. Lehti oli ehtinyt mennä painoon ennen tiedon saapumista.

Ringströmin suhde Rytiin sai kansainvälistäkin huomiota hänen annettuaan keväällä 1944 ruotsalaiselle Aftontidningenille avomielisen haastattelun. Lehden toimittaja Gunnar Almstedt kutsui Ringströmiä ”Suomen Rasputiniksi”, jonka luona presidentti kävi kysymässä neuvoa kaikkein tärkeimmissä ratkaisuissa. Ringström kertoi saavansa Rytiä varten neuvot erikoiselta arkkienkeliltä, joka ilmestyi hänelle Loviisan Kvarnbackenin takana. Hän väitti myös saaneensa Rytiltä 12 pulloa hienoa viiniä palkkioksi antamistaan hyvistä neuvoista. Rytin elämäkerran kirjoittaneen Martti Turtolan mukaan tämä ei pidä paikkaansa, sillä Ryti ei tavannut Ringströmiä kertaakaan sotavuosina 1939–1944 ja lähetti tälle ainoastaan kaksi pulloa viiniä 85-vuotislahjaksi. Lisäksi Ringström oli nähnyt ilmestyksen Kvarnbackenin luona vain kerran. Ringström uskoi kuitenkin sotavuosina olevansa lähes päivittäin yliluonnollisessa ”kohtalonyhteydessä” Rytiin, ja Turtola on arvellut hänen todellisuudentajunsa hämärtyneen.

Ringström piti Adolf Hitleriä maailman pelastajana ja oli loppuun saakka vakuuttunut tämän voitosta. Hän uskoi olevansa myös Hitleriin päivittäisessä yhteydessä. Saksan tappio oli Ringströmille kova isku, mutta hän päätteli ”väärien henkien” johtaneen hänet harhaan. Hän kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin.

Toinen tunnettu selvänäkijä Aino Kassinen vietti talvisodan aikana paljon aikaa Ringströmin luona.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Atle Blomqvist: Suomalainen tietäjä Axel Ringström. Ultra-lehti, 1980, nro 10, s. 31.
  2. 1 2 3 Åttiofemåring, Hufvudstadsbladet, 12.02.1943, nro 41 (2. painos), s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. 1 2 3 Axel Ringström, Kotka Nyheter, 28.08.1945, nro 95, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. ↑ Matkustaja-höyrylaivojen tarkastajaksi... Päivälehti, 29.4.1899, nro 112, s. 2. Helsinki. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 4.7.2009.
  5. ↑ Ångpannebesiktningsmännen. Hufvudstadsbladet, 6.1.1900, nro 5, s. 5. Helsinki. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 4.7.2009. (ruotsiksi)
  6. ↑ Jean Sibelius ja Loviisa Loviisan kaupunki. Viitattu 4.7.2009.
  7. ↑ Lovisa Vattenkuranstalt. Hufvudstadsbladet, 11.6.1900, nro 154, s. 1. Helsinki. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 4.7.2009. (ruotsiksi)
  8. ↑ Föreningen för bildande nöjen i Gislom. Borgå Nya Tidning, 4.1.1898, nro 1, s. 3. Porvoo. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 4.7.2009. (ruotsiksi)
  9. ↑ Invigningsfest. Kotka Nyheter, 8.1.1898, nro 2, s. 3. Kotka. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 4.7.2009. (ruotsiksi)
  10. ↑ Notiser från Strömfors. Kotka Nyheter, 22.11.1898, nro 90, s. 2. Kotka. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 4.7.2009. (ruotsiksi)
  11. ↑ Ilmoituksia Helsingin suomalais-ruotsalaisesta seurakunnasta. Työmies, 14.11.1899, nro 239, s. 4. Helsinki. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 5.7.2009.
  12. ↑ Turtola 1994, s. 189.
  13. ↑ Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956.
  14. ↑ Erik Gullman: Suomen teosofisen liikkeen varhaisvaiheita aikainviisaus.net. 2000. Arkistoitu 2.11.2008. Viitattu 4.7.2009.
  15. 1 2 Kalevi Kuitunen: Valojensa salailijat. Skeptikko, 2000, nro 2, s. 36. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.7.2009.
  16. ↑ Virkkunen 1985, s. 22–23.
  17. 1 2 3 4 Turtola 1994, s. 192–193.
  18. 1 2 Turtola 1994, s. 190–191.
  19. ↑ Antti Vesikko: Kansakunnan resonoivat muistot - Olavi Paavolaisen jatkosodan päiväkirja Synkkä yksinpuhelu I-II (1946) kansallisen identiteettiprojektin uudelleenarviona (Arkistoitu – Internet Archive) Valtio-opin pro gradu-tutkielma, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto 2011. Ringströmistä s. 185.
  20. ↑ Vesa Sisättö: Huuhaa-Suomen historia, s. 192–193. SKS Kirjat, Helsinki 2022.
  21. ↑ Ei tule sotaa. Suomen Kuvalehti, 2.9.1939, nro 35, s. 23. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.4.2026.
  22. ↑ Virkkunen 1985, s. 22.
  23. 1 2 Turtola 1994, s. 184–185.

Aiheesta muualla