| Belgianpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 19 464 |
| Muita nimityksiä | belggari, belgi, Belgian Shepherd Dog, chien de berger belge, Belgische herder, Belgischer Schäferhund, perro de pastor belga, belgia lambakoer |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #15 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 25–30 kg, narttu 20–25 kg |
| Säkäkorkeus | uros 60-66 cm (ihanne 62 cm) narttu 56-62 cm (ihanne 58 cm) |
| Väritys | fawn (laekenois), punainen (laekenois), punahiilikko mustalla maskilla (malinois, tervueren), hopeahiilikko mustalla maskilla (tervueren) tai musta (groenendael) |
Belgianpaimenkoira (ransk. chien de berger belge, holl. Belgische herder) on belgialainen paimenkoirarotu, joka jakautuu neljään muunnokseen lähinnä karvapeitteen ja värin perusteella: groenendael (pitkäkarvainen musta), laekenois (karkeakarvainen), malinois (lyhytkarvainen) ja tervueren (pitkäkarvainen punaruskea, joskus myös hiekanharmaa).
Kaikki belgianpaimenkoirien muunnoset ovat keskikokoisia tai isohkoja pystykorvaisia koiria. Turkin pituus, välitys ja laatu vaihtelee eri muunnoksien välillä.
Belgianpaimenkoira on ensi sijassa palveluskoirarotu. Belgianpaimenkoira tarvitsee vilkkaana ja suurehkona koirana hyvän peruskoulutuksen, vaikka sen kanssa ei haluttaisi harrastaa tavoitteellisesti.
Belgianpaimenkoirien kanssa harrastetaan monipuolisesti erilaisia lajeja, esimerkiksi agilitya, rally-tokoa, tokoa ja koiranäyttelyitä. Rodun edustajia näkee paljon myös suojelukoirakokeissa ja kansallisissa palveluskoirakokeissa.
Belgianpaimenkoirilla ja erityisesti malinoisilla, on pitkä historia viranomaisten työkoirarotuna. Malinoisia käytetään muun muassa poliisikoirana, sotakoirana, tullikoirana ja rajakoirana.
1600-luvulla Belgiassa eli leveunaari-paimenkoira, jota pidetään sekä belgianpaimenkoirien että schipperken kantarotuna. Se oli melko pieni ja yleensä musta.
1880-luvun lopulla, kun rotua alettiin kehittämään ja tutkimaan, tunnettiin useita eri muunnoksia joita kaikkia käytettiin vielä tuolloin yksinomaan paimentamiseen. Rotu jaettiin ensin kolmeen muunnokseen: lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen. Koska värillä ei ollut väliä, nykyinen groenendael ja tervueren luettiin samaksi muunnokseksi. 1900-luvun alkupuolella vakiintui kuitenkin nykyiset neljä muunnosta, joista kaikki ovat alun perin kotoisin Brysselin lähialueilta Flanderin maakunnasta.
Suomeen oletettavasti ensimmäinen belgianpaimenkoira tuli 1920-luvulla. Tämä narttu oli Belgiassa syntynyt groenendael. Myöhemmin Suomeen tuli lisää groenendaeleja, ja groenendael olikin ensimmäinen muunnos, jota alettiin Suomessa kasvattamaan. Nykyisin malinois on yleistynyt Suomessa eniten, ja se onkin tällä hetkellä rekisteröidyin muunnos. Vuonna 2025 toiseksi rekisteröidyin oli groenendael ja kolmanneksi rekisteröidyin tervueren. Laekenois on paljon muita harvinaisempi eikä se yltänyt edes sadan suosituimman rodun listalle. Aikojen saatossa Suomessa on rekisteröity yhteensä vajaa 20 000 belgianpaimenkoiraa.
Seuraavat risteytykset eri muunnosten välillä ovat sallittuja ilman poikkeuslupaa Suomen Kennelliitton mukaan: groenendael x tervueren, tervueren x malinois ja laekenois x malinois. Muunnosten risteyttämisestä syntyneet pennut rekisteröidään kukin oman karvanlaatunsa mukaiseen muunnokseen.
Belgianpaimenkoira on yksi epilepsian riskiroduista. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Osa koirista on tajuttomia kohtausten aikana mutta osa on tajuissaan. Belgianpaimenkoirilla esiintyy myös keskimääräistä koirarotua enemmän mahasuolikanavan syöpää. Rodun PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.