Schipperke, myös laivakoira, on pienikokoinen ja pystykorvainenbelgialainenpaimenkoira. Rodun historia voidaan määrittää 1600-luvulle asti. Schipperke kuuluu lammas- ja karjakoirille tarkoitettuun FCI-roturyhmään 1. Rodun alkuperäinen tehtävä oli pyydystää rottia laivoilla, nykyisin sitä pidetään harrastus-, seura- ja vahtikoirana.
Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata schipperkeä.
Ulkonäkö
Yleisvaikutelmaltaan schipperke on pienikokoinen ja tiivisrakenteinen rotu. Rungon kuuluu olla mittasuhteiltaan neliömäinen, jolloin säkäkorkeus on sama kuin koiran pituus. Runko on tasapainoinen, lyhyt, leveä sekä vankka, mutta raajat ovat kevytluustoiset ja selvästi rungon alla. Rintakehän puolestaan kuuluu ulottua kyynärpäiden tasolle. Schipperkeillä ei ole virallista ihannesäkäkorkeutta, mutta sen tulee painaa kolmesta yhdeksään kiloa, tavoiteltu keskipaino on neljästä seitsemään kiloa. Korkeus vaihtelee 30 senttimetrin molemmin puolin.
Karvapeitteen väri saa Suomessa ja useimmissa muissa maissa olla ainoastaan musta, mutta esimerkiksi Englannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa myös kerma (creme) tai kellanruskea (fawn) on sallittu väri. Karva on rodulla tiheää ja suoraa. Sen tulee myös olla riittävän karheaa. Rodulle tyypillistä on myös, että karvat muodostavat koiralle selvästi erottuvan röyhelömäisen ”kaulurin” sekä reisien takasivuille kääntyvät ”housut”.
Schipperken pää on kiilanmuotoinen. Kuonon kuuluu olla selvästi alle puolet koko pään pituudesta. Kuono kapenee kirsua kohden, eikä se ole tylppä. Silmien kuuluu olla pienet, tummat ja mantelinmuotoiset sekä korvien ylöskiinnittyneet, täysin pystyt ja teräväkärkiset.
Suurimmalla osalla schipperkeistä on pitkä selän päälle kiertyvä häntä, mutta osa syntyy myös töpöhäntäisinä. Schipperke kuuluu rotuihin, joiden häntiä typistetään niissä maissa, joissa se on laillista. Suomessa tämä on kiellettyä.
Schipperke
Luonne ja käyttäytyminen
Schipperke on luonteeltaan erinomainen vahtikoira. Se on toimelias, ketterä, väsymätön sekä utelias ja jatkuvasti kiinnostunut ympäristöstään. Vahtiessaan se saattaa erittäin herkästi näykkiä, mutta sen ei kuitenkaan kuulu olla aggressiivinen. Schipperke kiintyy vahvasti omistajiinsa ja on epäluuloinen vieraita aikuisia kohtaan. Lapsille se on kuitenkin lempeä. Schipperkejen kanssa harrastetaan nykyisin muun muassa koiranäyttelyitä, agilityä, tokoa ja koiratanssia.
Alkuperä
Schipperken sekä belgianpaimenkoiran yhteinen kantarotu oli musta ja melko pienikokoinen paimenkoirarotu, jota kutsuttiin leuvenaariksi. Varhaisin löydetty maininta schipperkeistä on munkki Wenclasin muistiinpanoissa 1400-luvulta, jolloin niiden häntä jo typistettiin. Tarkemmin rodun alkuperä voidaan kuitenkin määrittää vain 1600-luvulle asti, ja 1690-luvulla se oli erityisen suosittu Brysselin Saint-Géryn alueella suutareiden ja rahvaan keskuudessa.
Ensimmäinen puhdasrotuinen schipperke rekisteröitiin Belgiassa vuonna 1882. Samana vuonna järjestettiin Spassa rodun ensimmäinen virallinen koiranäyttely. Schipperke nousi suurempaan suosioon, kun Belgian kuningatar Marie Henriette otti rodun edustajan lemmikikseen vuonna 1885. Suosio levisi pian myös Englantiin, minkä jälkeen se väheni rodun kotimaassa. Vuonna 1888 Belgiassa perustettiin schipperkejen rotuyhdistys, joka laati ensimmäisen rotumääritelmän. Ensimmäiset schipperket vietiin Yhdysvaltoihin vuonna 1889. Suomeen ensimmäiset schipperket tuotiin vuonna 1964, mutta ensimmäiset virallisesti rekisteröidyt 1965.
Etymologia
Nimitys schipperke tulee flaamin kielestä, ja se tarkoittaa "pikku kapteenia".
Yleisyys
Schipperke
Suomessa on rekisteröity yhteensä 4 331 schipperkeä. Vuonna 2025 syntyneitä pentuja oli 81. 2010-luvulla schipperkejä on Suomessa rekisteröity vuosittain väliltä 102–159. Vuosien 2006 ja 2016 välillä 69 eri kenneliä on kasvattanut vähintään yhden rekisteröidyn pentueen. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata schipperkeä.
Ulkomailla schipperkejä on nykyisin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ohella eniten Etelä-Afrikassa, missä rotu onkin yksi suosituimmista. Myös Kanadassa ja Etelä-Amerikan valtioissa rodun koirien määrä on kasvussa. Vuonna 2008 rekisteröitiin Belgiassa 91 ja Ranskassa 85 schipperkeä. Vuonna 2010 Ruotsissa rekisteröityjen määrä oli 109.
Englannissa schipperkejä rekisteröitiin 1980-luvulta 2000-luvun alkuun asti 80–160 koiraa vuodessa. Tämän jälkeen rekisteröintien määrä on laskenut huomattavasti. Vuosina 2000–2004 schipperkejä rekisteröitiin vielä keskimäärin 99 vuodessa. Vuosien 2010–2014 välillä luku oli enää 39 vuodessa.
Schipperken rotuyhdistys Yhdysvalloissa perustettiin vuonna 1929. Tästä eteenpäin rodun suosio on pysynyt tasaisena. Vuonna 2012 schipperke oli rekisteröintien määrässä mitattuna maan 98. suurin rotu.
Terveys
Schipperke elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Schipperken tyypillisimpiä terveysongelmia ovat parodontiitti, purentaviat, lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, välimuotoinen lanne-ristinikama ja epilepsia.
Johtuen schipperken pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Rodulla esiintyy jonkun verran myös purentavirheitä.
Noin 54%:lla schipperkeistä on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy kuitenkin vain 6%:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 12%:lla rodun edustajista.
Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille. Schipperkellä LTV-muutoksia esiintyy kohtalaisesti.
Perinnöllisistä sairauksista epilepsiaa schipperkeillä esiintyy maailmanlaajuisesti. Vuonna 2006 rotu otettiin mukaan myös Helsingin yliopiston koiragenetiikan tutkimusryhmän epilepsiaprojektiin. Vuoteen 2010 mennessä tutkimukseen oli kerätty näytteet yli 400 eri koiralta, joista noin sadan oli ilmoitettu sairastavan epilepsiaa. Rotujärjestön kyselyn perustella noin 10%:lla rodun edustajista olisi epilepsiatyyppisiä kohtauksia.
Schipperke ei kuulu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA), joten jokaisen rekisteröidyn, puhdasrotuisen schipperkeyhdistelmän pennut rekisteröidään, vaikkei vanhemmille olisi tehty mitään seulontatutkimuksia. Virallisten terveystulosten vaatiminen jää siis ostajien tehtäväksi.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Schipperket ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10%. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Schipperken jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 26%.
↑C. Wallis, L. J. Holcombe:A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs.Journal of Small Animal Practice,2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540.doi:10.1111/jsap.13218ISSN0022-4510Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑J. A. Berg, B. K. Sævik, F. Lingaas, C. Trangerud:Lumbosacral transitional vertebra in 14 dog breeds in Norway: Occurrence, risk factors and association with hip dysplasia.The Veterinary Journal,1.2.2024, 303. vsk, s. 106056.doi:10.1016/j.tvjl.2023.106056ISSN1090-0233Artikkelin verkkoversio.
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Belgia
