Bullmastiffi

Bullmastiffi
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 6 129
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vahtikoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keskimäärin 7 vuotta
Muita nimityksiä Bullmastiff, bullmastif
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
#157
Ulkonäkö
Paino 41–59 kg
Säkäkorkeus 61–69 cm
Väritys brindle, fawn tai punainen

Bullmastiffi (engl. Bullmastiff) on englantilainen suurikokoinen koirarotu, joka kuuluu FCI-roturyhmään 2.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin noin sata bullmastiffia.

Ulkonäkö

Bullmastiffi on vankkarakenteinen molossikoira. Pää on suuri ja neliömäinen, kuono lyhyt ja leveä. Silmät ovat tummat tai pähkinänruskeat. Korvat ovat v-muotoiset ja väriltään runkoa tummemmat. Kaula on kohtalaisen pitkä ja lihaksikas. Raajat ovat voimakkaat. Selkä on lyhyt ja suora, lanne leveä ja lihaksikas sekä eturinta leveä ja syvä. Häntä on tyvestä voimakas mutta kärkeä kohti kapeneva. Turkki on lyhyt, kova ja säänkestävä sekä väriltään brindle, fawn tai punainen. Koko uroksilla on 63,5–68,5 cm ja paino 50–59 kg, nartuilla 61–66 cm ja paino 41–50 kg.

Luonne

Kotikoirina bullmastiffit ovat rauhallisia ja seurallisia mutta vahtikoirina valppaita. Bullmastiffi on suuri ja voimakas koira, ja sen tapakasvatukseen ja peruskoulutukseen tulee paneutua huolellisesti.

Bullmastiffi

Alkuperä

Bullmastiffi polveutuu mastiffista ja bulldogista. Lisäksi jalostuksessa on käytetty myös tanskandoggeja. Englannin kennelliitto tunnusti bullmastiffin virallisesti vasta vuonna 1924. Bulmastiffit toimivat alun perin lähinnä vartiointitehtävissä.

Terveys

Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin seitsemän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita koiria. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Suurikokoisilla koirilla elinikä on tyypillisesti lyhyempi mitä pienikokoisilla ja suurikokoiset koirat myös sairastavat enemmän elämänsä aikana suhteessa pienempiin koiriin. Bullmastiffin merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, iho-ongelmat, osteokondroosi, eturistisidevauriot ja syöpäsairaudet.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 27 %:lla bullmastiffeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 28 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 23 %:lla rodun edustajista. Bullmastiffin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, ja kyynärkuvauslausunto.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) sekä silmäluomen ulospäin kiertymistä. Rodulla esiintyy myös erilaisia iho-ongelmia, kuten atopiaa ja furunkuloosia.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Bullmastiffilla osteokondroosia esiintyy erityisesti kinnernivelessä. Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Bulmastiffeilla esiintyy ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.

Bullmastiffeilla esiintyy syöpää jo suhteellisen nuorena. Rodulle tyypillisiä syöpätyyppejä ovat osteosarkooma (luusyöpä), lymfoomat, hemangiosarkooma (verisuonikasvaimet) ja mastsolukasvaimet.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Bullmastiffit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Bullmastiffin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 31 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 14.1.2023.
  2. 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  3. 1 2 3 4 5 Jalostuksen tavoiteohjelma 2023-2027 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Viitattu 8.3.2026.
  4. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Arkistoitu 15.1.2026. Viitattu 1.3.2026.
  5. 1 2 Bullmastiffi Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Viitattu 8.3.2026.
  6. ↑ Dan G. O’Neill, Thomas J. Curtis, Georgia O. J. York, Dave C. Brodbelt, David B. Church, Karolina S. Engdahl: Giant dog breeds under primary veterinary care in the UK: demography, common disorders and mortality. Companion Animal Health and Genetics, 26.6.2026, 13. vsk, nro 1, s. 4. doi:10.1186/s40575-026-00152-7 ISSN 3059-3255 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  8. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  9. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  10. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  12. ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 6.4.2026.
  13. ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 6.4.2026.
  15. ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  16. ↑ José Rodríguez, Antonio Espinosa de los Monteros, Ángelo Santana, P. J. Noble, Alan D. Radford, Francesco Cian, Annika Herrmann, Jenny S. McKay, Matthew Jones, David R. Killick: Epidemiology of Four Major Canine Tumours in the UK: Insights From a National Pathology Registry With Comparative Oncology Perspectives. Veterinary and Comparative Oncology, 1.6.2026, 24. vsk, nro 2, s. 324–340. John Wiley & Sons, Ltd. PubMed:41736492 doi:10.1111/vco.70056 ISSN 1476-5829 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  18. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 6.4.2026.

Aiheesta muualla