Cane corso

Cane corso
Avaintiedot
Alkuperämaa Italia
Määrä Suomessa rekisteröity 836
Rodun syntyaika hyvin vanha rotu
Alkuperäinen käyttö monikäyttöinen työkoira
mm. karjan vartiointi ja suurriistan metsästys
Nykyinen käyttö työ-, seura- ja harrastuskoira
Muita nimityksiä corso, CC, cane corso italiano, Italian Cane Corso, chien de cour italien, Italienischer Corso-Hund, itaalia corso, Italian Corso Dog
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
#343
Ulkonäkö
Paino uros 45–50 kg
narttu 40–45 kg
Säkäkorkeus uros 64–68 cm
narttu 60–64 cm
Väritys musta, lyijynharmaa,
liuskeenharmaa, vaaleanharmaa,
vaalea kellanruskea,
saksanhirvenpunainen,
tumma kellanruskea tai juovikas

Cane corso (ital. cane corso italiano) on Italiasta kotoisin oleva voimakasrakenteinen vanha työkoirarotu. Rotu polveutuu aina Rooman valtakunnan ajoilta asti, mutta sai virallisen hyväksynnän FCI:ltä vasta vuonna 1996.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata cane corsoa.

Ulkonäkö

Cane corso on keskikokoinen tai suuri, voimakas ja roteva koira. Sen runko on korkeuttaan hieman pidempi. Säkäkorkeus on uroksilla 64–68 cm, nartuilla 60–64 cm. Kahden sentin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Lihakset ovat vahvat. Kokoonsa nähden rotu on hyvin ketterä ja nopea reagoimaan. Cane corsolla on tyypillinen suuri molossikoiran pää, jossa kallon ja kuonon linjat poikkeavat hieman toisistaan. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja riippuvat. Joissakin maissa korvat ja häntä saatetaan typistää, mutta esimerkiksi Suomessa typistäminen on kiellettyä.

Cane corson karva on lyhyttä, tiivistä ja siinä on varsinkin talvella selvä pohjavilla. Väri voi olla esimerkiksi brindle (tigrato) eri sävyissään (musta, harmaa eli grigio tigrato, maksanruskea), fawn/kellanruskea (fulvo) eri sävyissään (fulvo chiaro eli vaaleankeltainen, rosso cervo eli saksanhirvenpunainen, fulvo scuro eli tummankeltainen, grano scuro eli tumma vehnänvärinen, toiselta nimeltään frumentino), harmaa (grigio) eri sävyissään (lyijynharmaa eli grigio piombo, liuskeenharmaa eli grigio ardesia, vaaleanharmaa eli grigio chiaro) tai musta (nero). Joissain maissa harmaata kutsutaan siniseksi ja harmaabrindleä sinibrindleksi, mutta alkuperäisessä italiankielisessä rotumääritelmässä puhutaan nimenomaan harmaasta ja harmaabrindlestä - kuten myös Suomen Kennelliiton virallisessa suomenkielisessä rotumääritelmässä. Brindleillä ja kellanruskeilla koirilla tulee olla joko musta tai harmaa maski, joka ei saa yltää silmien yläpuolelle. Pieni valkoinen merkki rinnassa, varpaiden kärjissä sekä kuonon selässä sallitaan. Silmien värin tulee olla turkin väriin sointuva.

Luonne ja käyttäytyminen

Harmaabrindle narttu. Korvat ja häntä typistetty.

Cane corso on aktiivinen koira. Omalle perheelleen se on luotettava, uskollinen kumppani, joka rakastaa toimintaa ja huomiota. Se leimautuu omistajaansa voimakkaasti, ja se tulee totuttaa pennusta alkaen vieraisiin ihmisiin ja eläimiin. Se suhtautuu usein vieraisiin ihmisiin varautuneesti tai välinpitämättömästi. Cane corso vaatii ehdottomasti selkeästi ja johdonmukaisesti toteutetun, perusteellisen tapa- ja tottelevaisuuskoulutuksen.

Rotumääritelmän mukaan cane corso on monipuolinen vahti- ja käyttökoira. Cane corso on ennen kaikkea työkoira ja Suomen palveluskoiraliitto on myöntänyt sille oikeudet kilpailla palveluskoiralajeissa. Kouluttamisessa on tärkeää löytää sopiva motivointikeino, esimerkiksi ruoka. Rotu sopii myös moniin koiraharrastuslajeihin, kuten jäljestykseen.

Alkuperä

Cane corso venäläisessä postimerkissä.

Cane corso polveutuu muinaisen Rooman valtakunnan aikaisista sota- ja taistelukoirista. Roomalaisissa molosseissa tunnistetaan kaksi tyyppiä: raskaampi muoto, joka tunnetaan nykyään napolinmastiffina sekä kevyempi ja ketterämpi muoto, jonka ajatellaan olevan cane corson kantamuoto. Rotuun on mahdollisesti risteytetty myös jotakin suurikokoista ajokoirarotua, sillä cane corso on mastiffityyppiseksi koiraksi hyvin nopea. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen cane corsoja käytettiin monenlaisissa tehtävissä Etelä-Italian alueella. Cane corsoa käytettiin muun muassa omaisuuden ja karjan vartiointiin sekä suurriistan, kuten villisian metsästykseen.

Rodun elvytystyöhön ryhdyttiin Italiassa 1970-luvulla. Italian kennelliitto ENCI tunnusti rodun vuonna 1994, kansainvälinen kennelliitto FCI kaksi vuotta myöhemmin.

Tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset cane corsot ovat geneettisesti lähempänä napolinmastiffeja, rottweilereita ja muita mastiffeja kuin italialaiset cane corsot, jotka muodostavat oman kehityslinjansa.

Terveys

Cane corson merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, spondyloosi ja muutamat silmäsairaudet.

Luuston sairauksista yksi huolestuttavimmista on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 45 %:lla cane corsoista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista.

Selkäsairauksista huolestuttavin on spondyloosi, eli luupiikkien ja siltojen muodostuminen nikamien välille. Sitä esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista. Cane corson PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja selkälausunto.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Cane corsolla osteokondroosia esiintyy erityisesti kinnernivelessä. Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Cane corsolla esiintyy eturistisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) sekä silmäluomen kiertymistä sisään ja ulospäin (entropion ja ektropion).

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.Cane corsot ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Cane corson jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 13 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Cane corso. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 11.8.2019.
  2. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Arkistoitu 15.1.2026. Viitattu 1.3.2026.
  3. 1 2 Rotumääritelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2026.
  4. ↑ Cane corso Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Viitattu 9.3.2026.
  5. ↑ Un peu d'histoire www.centrale-canine.fr. Viitattu 29.3.2023. (ranskaksi)
  6. ↑ Cane corso Cane Corso Club Finland ry. Viitattu 14.11.2023.
  7. ↑ Mäki, Katariina. "Koirien sukupuun kehityslinjat osoittavat 23 ikivanhaa rotutyyppiä". Koiramme 12/2023, s. 82.
  8. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  9. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  10. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: spondyloositilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  11. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2026.
  12. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  13. ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 3.3.2026.
  14. ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 3.3.2026.
  16. ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  18. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 6.4.2026.

Aiheesta muualla