Cane corso

Cane corso
Avaintiedot
Alkuperämaa Italia
Määrä Italiassa yleinen
Rodun syntyaika Rooman valtakunta
Alkuperäinen käyttö monikäyttöinen työkoira
mm. sotakoira, suojelukoira, laumanvartija ja suurriistan metsästäjä
Nykyinen käyttö työ-, seura- ja harrastuskoira
Elinikä n. 9-10 vuotta
Muita nimityksiä corso, CC, cane corso italiano, Italian Cane Corso, chien de cour italien, Italienischer Corso-Hund, itaalia corso, Italian Corso Dog, dogo di Puglia
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
#343
Ulkonäkö
Paino uros 45–50 kg
narttu 40–45 kg
Säkäkorkeus uros 64–68 cm
narttu 60–64 cm
Väritys fawn, tumma vehnä, punainen, brindle, sininen tai musta

Cane corso (ital. cane corso italiano) on italialainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 2 (Pinserit, snautserit ja molossit). Se on aina ollut käyttötarkoitukseltaan monipuolinen työkoira, ennen kaikkea vahti- ja suojelukoira.

Ulkonäkö

Cane corso on keskikokoinen tai suuri, samalla kertaa sekä voimakas, roteva ja vahvalihaksinen että tyylikäs koira. Sillä on tyypillinen kookas molossin pää, jossa kallon ja kuonon ylälinjat poikkeavat hieman toisistaan. Kallo on edestä katsottuna kupera, sen pituus ja leveys ovat keskenään yhtä suuret; otsapenger on selvästi erottuva; kuono neliömäinen, selvästi kalloa lyhempi ja kärjestään tylppä, kuononselkä suora. Kirsu on yleensä musta, mutta harmaa sallitaan harmaamaskisella yksilöllä. Sivuprofiilista ylähuuli on kohtuullisen riippuva, peittäen alaleuan - edestä katsoen ylähuuli muodostaa kirsun alle ylösalaisen U-kirjaimen. Purenta on yleensä lievä alapurenta, ja vaikka tasapurenta sallitaan, se ei ole toivottava. Silmät ovat keskikokoiset, soikeahkon muotoiset ja hieman ulkonevat (eivät liioitellusti); sävyltään mahdollisimman tummat, mutta silti karvapeitteen väriin soveltuvat. Korvat ovat riippuvat, keskikokoiset ja kolmionmuotoiset. Runko on suorakaiteen muotoinen ja hieman korkeuttaan pidempi (pituus 11 % korkeutta suurempi). Häntä on melko korkealle kiinnittynyt ja liikkeessä korkea-asentoinen, olematta koskaan pysty tai kiertynyt. Säkäkorkeus on uroksilla 64–68 cm ja paino 45–50 kg; nartuilla vastaavat mitat ovat 60–64 cm ja 40–45 kg. Kahden sentin poikkeama suuntaan tai toiseen sallitaan, ja paino on aina tasapainoisesti suhteutettuna säkäkorkeuteen.

Karvapeite on lyhyt, hyvin tiheä ja kiiltävä. Sallitut värit ovat brindle (tigrato) eri sävyissään (harmaa eli tigrato grigio, musta eli tigrato nero), kellertävä eli fawn (fulvo) eri sävyissään (vaaleankeltainen eli fulvo chiaro, tummankeltainen eli fulvo scuro), saksanhirvenpunainen (rosso cervo), tumma vehnänvärinen (grano scuro), sininen (blu) eli harmaa (grigio) eri sävyissään (vaaleanharmaa eli grigio chiaro, lyijynharmaa eli grigio piombo, liuskeenharmaa eli grigio ardesia) ja musta (nero). Brindleillä ja kellertävillä yksilöillä tulee olla joko musta tai harmaa maski, joka ei saa yltää silmien yläpuolelle. Pieni valkoinen merkki kuononselässä, rintakehässä ja varpaiden kärjissä sallitaan.

Luonne ja käyttäytyminen

Tumma vehnä, harmaalla maskilla. Korvat typistetty.

Cane corso on itsenäinen, vahvaluonteinen ja aktiivinen koira, joka kiintyy omistajaansa voimakkaasti. Sille on tyypillistä vahtia ja puolustaa perhettään uhaksi kokemiaan asioita vastaan, joihin se reagoi herkästi, minkä vuoksi varhainen sosiaalistaminen on tärkeää. Se suhtautuu usein vieraisiin ihmisiin välinpitämättömästi, eikä aina tule toimeen samaa sukupuolta edustavien koirien kanssa. Voimakastahtoisuus ja taipumus dominanssiin voivat tehdä koulutuksesta haastavaa, ja siinä on tärkeä käyttää henkistä johtajuutta, johdonmukaisuutta ja positiivista vahvistamista. Rotu on rohkea ja sinnikäs, ja sillä on erittäin vahva puruvoima. Se ei kuitenkaan yleensä hyökkää ilman syytä.

Cane corso on aina erottunut monista muista roduista sillä, että se on samalla kertaa sekä vartio- että suojelukoira, ja sitä pidetään yhtenä parhaista roduista omaisuuden vartiointiin. Se on ylipäänsä monipuolinen vahti- ja käyttökoira. Se on ennen kaikkea työkoira, ja Suomen palveluskoiraliitto on myöntänyt sille oikeudet kilpailla palveluskoiralajeissa. Rotu sopii myös moniin koiraharrastuslajeihin, kuten jäljestykseen, ja mm. Italiassa ja Ruotsissa sitä käytetään jonkin verran villisian metsästykseen. Työkoirana se vaatii päivittäin sopivaa toimintaa ja aktiviteetteja.

Alkuperä

Italialaisia molosseja vanhalta ajalta. Vasemmalla cane corso, oikealla napolinmastiffi.

Cane corso polveutuu suoraan muinaisen Rooman valtakunnan aikaisista sota- ja taistelukoirista, jotka tunnettiin nimillä canis pugnax ja epeiroksenmolossi. Näistä ensiksi mainittu oli rohkea, voimakas ja kestävä, ja sitä arvostettiin myös kodin ja omaisuuden vartijana. Se levittäytyi aikojen saatossa Rooman legioonan mukana eri alueille.

Ns. "roomalainen molossi" oli kookas ja vahva, erittäin arvostettu taistelukoira. Siitä eriytyi ajan kuluessa kaksi tyyppiä: rotevampi, raskaampi ja massiivisempi muoto, joka tunnetaan nykyään napolinmastiffina, sekä kevyempi ja ketterämpi muoto, jonka ajatellaan olevan cane corson kantamuoto. Rotuun on todennäköisesti risteytetty myös jotakin suurikokoista ajokoiraa, sillä se on mastiffiksi hyvin nopea. Rooman valtakunnan tuhouduttua cane corso sopeutui monenlaisiin tehtäviin Apulian, Calabrian ja Sisilian maakunnissa. Niihin lukeutuivat omaisuuden vartiointi, suurriistan metsästys sekä karjan paimennus ja suojelu. Lisäksi teurastajat ja ohjastajat käyttivät rotua avukseen, ns. "teurastajankoirana".

Ensimmäisen kerran nimitystä cane corso tiedetään käytetyn 1500-luvun runoudessa, ja aina italian kielen synnystä lähtien on paikallista molossia kutsuttu corsoksi. 1970-luvulla populaatio Italiassa oli pienentynyt merkittävästi, minkä vuoksi rotua alettiin elvyttää vain muutamasta jäljellä olleesta, eri puolilta maaseutua löytyneestä yksilöstä. Tämän mahdollistivat monet kasvattajat ja harrastajat, jotka onnistuivat palauttamaan ja säilyttämään alkuperäisen cane corson populaation ja ominaisuudet. Heistä ensimmäinen oli professori Giovanni Bonatti, joka pystyi tarjoamaan prosessissa rodulle omistautuneen tutkijan asiantuntemusta. Käytyään läpi Napolin valtionarkiston apulialaisia kiinteistöjä, maatiloja ja läänityksiä koskeneita dokumentteja hän löysi 1600-luvulla käytetyn termin dogo di Puglia. Hänen mielestään se olisi rodulle oikea nimi, ja hän haki sille Italian Kennelliitto ENCI:n hyväksyntää vuonna 1976. Samana vuonna ENCI esitteli rodun lehdessään.

Vuonna 1983 perustettiin Italian ensimmäinen rotuyhdistys Societá Amatori Cane Corso (SACC), ja vuonna 1987 ENCI:n tuomarikomitealle esiteltiin ensimmäinen rotumääritelmä. Rotumääritelmä pohjautui Fernando Casolinon omistamaan yksilöön nimeltä Basir. 1990-luvun alussa perustettiin libro aperto ("avoin kirja"), jonka avulla seurattiin mm. pentueita, jalostusyksilöitä ja sukulinjoja: vuoteen 1992 mennessä siihen oli kerätty yli 500 yksilön tiedot, joten se voitiin lähettää ENCI:lle. ENCI tunnusti cane corson vuonna 1994 ja FCI kaksi vuotta myöhemmin.

Rotu oli aiemmin yleinen joka puolella Italiaa, mutta nykyisin sitä esiintyy yleisesti vain Apulian maakunnassa ja sen lähialueilla. Sen uskotaankin säilyneen alkuperäisimpänä ja oikeantyyppisimpänä juuri Apuliassa. Tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset cane corsot ovat geneettisesti lähempänä napolinmastiffeja, rottweilereita ja muita mastiffeja kuin italialaiset cane corsot, jotka muodostavat oman kehityslinjansa.

Sukulaiseensa napolinmastiffiin verrattuna cane corso on ollut Italiassa vuosien 2001–2021 aikana selvästi suositumpi rotu. Vuosien 2016–2025 aikana cane corsoja on rekisteröity vuosittain noin 2 300–4 200 yksilöä, joskin suunta on ollut laskeva.

Etymologia

Yleisimmän teorian mukaan nimi corso tulee latinankielisestä sanasta cohors, joka on puolestaan lainattu kreikankielisestä sanasta kortos ("sisäpiha", "aitaus"). Ajan myötä termi kehittyi muotoihin chors ja cors. Tästä johdettu corte merkitsee "sisäpihaa", ja muinainen vartiokoira tunnettiin nimellä cane da corte ("pihakoira"). Sanalla cohors on kuitenkin myös toinen merkitys: "henkivartija" tai "suojelija". Toisten lähteiden mukaan corso juontaisi juurensa termistä cohortari, joka puolestaan merkitsee "rohkaista" tai "vahvistaa".

Uskotaan myös, että muinaiskelttiläisen termin cors merkitys "karkea" voisi olla nimen taustalla, samoin kuin erittäin vanha provencelainen sana corsus, joka viittaa "rotevaan" tai "vankkaan". Teoriaa tukee se, että vuosien 1266–1442 välillä anjoulaiset kiertelivät eri puolilla Mezzogiornoa, ja vielä vuonna 1993 frankoprovensaalia puhui äidinkielenään Foggian maakunnan asukkaista noin 4000.

Joka tapauksessa nimen corso on tarkoitus kuvailla voimakasta ja vankkarakenteista vahti- ja suojelukoiraa. Joissain eteläitalian murteissa cors tarkoittaakin edelleen "vankkaa". Calabrian ja Lucanian välisellä rajaseudulla tunnettiin paikallisesti nimitys can’ huzz eli cane guzzo sekä Ylä-Lucaniassa cuòrsicu, corsico eli cane corsicano, jotka kaikki viittasivat "vahvaan" tai "vankkaan" koiraan.

Rotu maailmalla

Brindle venäläinen uros vuoden 2006 Euroopan voittaja -näyttelyssä.

1990-luvun lopulla Suomeen tuotiin ensimmäiset rodun edustajat, ja vuonna 2000 syntyi ensimmäinen pentue. Seuraava pentue syntyi kuitenkin vasta vuonna 2006. Vuosien 2000–2010 aikana vuosittaiset rekisteröinnit olivat vielä hyvin pienet, vaihdellen noin seitsemästä 41 yksilöön vuosittain. Vuonna 2014 rekisteröitiin yhteensä ennätyksellisen paljon koiria, 122 yksilöä, kun taas vuonna 2024 rekisteröitiin eniten Suomessa syntyneitä pentuja, 108 yksilöä. Ulkomaan tuontien määrä vaihteli vuosien 2016–2020 aikana seitsemästä 20 yksilöön vuosittain. Kyseisellä ajanjaksolla koiria tuotiin Ruotsista, Ranskasta, Espanjasta, Saksasta, Alankomaista, Virosta, Latviasta, Puolasta, Tsekistä, Unkarista, Kroatiasta, Bosniasta ja Hertsegovinasta, Serbiasta, Montenegrosta, Romaniasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Venäjältä ja Yhdysvalloista.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata cane corsoa. Vuoteen 2026 mennessä Suomessa on rekisteröity yhteensä noin 1 600 yksilöä. Vuosien 2016–2026 aikana käytössä oli 23 kennelnimeä. Cane corson suosio on noussut merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja virallisten rekisteröintien lisäksi maassa on useampia tuonteja, joita ei ole rekisteröity Suomen Kennelliittoon.

Suomessa rotujärjestönä on alusta lähtien toiminut Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Vuonna 2005 perustettiin rotukerho Cane Corso Club Finland ry, joka kuuluu virallisen rotujärjestön alaisuuteen. Rotukerhon jäsenmäärä vuonna 2020 oli noin 50 henkilöä. Vuonna 2023 virallinen rotukerho vaihtui Suomen Cane Corso Yhdistys ry:ksi. Kerho järjestää jäsenilleen koulutuksia, leirejä ja match show'ta.

Hyvin monessa Euroopan maassa ja Yhdysvalloissa cane corso on jo sangen vakiintunut rotu. Tämän vuoksi uusia tuonteja on helposti saatavilla eri maista. Venäjällä rotu on erittäin suosittu, mutta tarkkoja rekisteröintitilastoja ei ole saatavilla. Alankomaissa rekisteröidään noin 350 yksilöä vuosittain, ja vuosien 2001–2019 välillä rekisteröitiin yhteensä 6 385 yksilöä. Ruotsissa rekisteröidään noin 200–300 yksilöä vuosittain. Viron populaatio on verrattain pieni, ja vuosien 2015–2020 välillä Eestin Kennelliitossa rekisteröitiin noin 20–60 yksilöä vuosittain. Yhdysvaltoihin tuotiin ensimmäinen yksilö vuonna 1988.

Vuonna 1996 American Kennel Club lisäsi cane corson Foundation Stock Service -listalle, ja vuonna 2010 se hyväksyttiin täysivaltaisesti roduksi. Nykyisin se luokitellaan ryhmään Working Group.

Terveys

Cane corso venäläisessä postimerkissä.

Cane corson merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, spondyloosi ja muutamat silmäsairaudet.

Luuston sairauksista yksi huolestuttavimmista on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 45 %:lla cane corsoista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista.

Selkäsairauksista huolestuttavin on spondyloosi, eli luupiikkien ja siltojen muodostuminen nikamien välille. Sitä esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista. Cane corson PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja selkälausunto.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Cane corsolla osteokondroosia esiintyy erityisesti kinnernivelessä. Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Cane corsolla esiintyy eturistisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) sekä silmäluomen kiertymistä sisään ja ulospäin (entropion ja ektropion).

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.Cane corsot ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Cane corson jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 13 %.

Vuonna 2017 julkaistu kansainvälinen tutkimus kartoitti cane corson keskimääräistä elinikää, ja se perustui 232 yksilöön. Siihen kerättiin tietoa 25 eri maasta: Alankomaista, Australiasta, Belgiasta, Bosniasta ja Hertsegovinasta, Bulgariasta, Espanjasta, Israelista, Italiasta, Latviasta, Kanadasta, Kreikasta, Montenegrosta, Pohjois-Makedoniasta, Puolasta, Ranskasta, Saksasta, Serbiasta, Sloveniasta, Tsekistä, Turkista, Ukrainasta, Unkarista, Venäjältä, Virosta ja Yhdysvalloista. Rodun keskimääräinen elinikä oli 9,29 vuotta; narttujen 9,33 vuotta ja urosten 9,25 vuotta. Tutkimus havaitsi eroja myös väritysten välillä. Brindlet elivät keskimäärin pisimpään: mustabrindlet noin 10,30 vuotta; ruskeabrindlet noin 10,13 vuotta; harmaabrindlet noin 9,84 vuotta. Kellertävät, siniset ja mustat elivät keskimäärin noin 9 vuotta.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Rotumääritelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2026.
  2. ↑ FCI Standard N° 343 – in vigore dal 13 ottobre 2023: Cane Corso. Ente Nazionale della Cinofilia Italiana. Haettu 26.10.2026.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Cane corso Cane Corso Club Finland ry. Viitattu 14.11.2023.
  4. 1 2 Cane corso Bullmastiffit ja Mastiffit ry. Viitattu 9.3.2026.
  5. 1 2 3 Atlante delle razze di Cani: Cane Corso. Agraria.org. Haettu 19.10.2026.
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Cane corso: Uusi jalostuksen tavoiteohjelma 1.1.2022 - 31.12.2026. Suomen Kennelliitto, 14.12.2021. Haettu 26.10.2026.
  7. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Cenni sull'Etimo del Nome. Società Amatori Cane Corso. Haettu 28.10.2026.
  8. ↑ Mäki, Katariina. "Koirien sukupuun kehityslinjat osoittavat 23 ikivanhaa rotutyyppiä". Koiramme 12/2023, s. 82.
  9. ↑ Cane Corso. Ente Nazionale della Cinofilia Italiana. Haettu 26.10.2026.
  10. ↑ Cane Corso: Pentueet 1.1.2024-2.11.2024 (16 pentuetta, 108 pentua). KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 26.10.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Arkistoitu 15.1.2026. Viitattu 1.3.2026.
  12. ↑ Cane corso. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 26.10.2026.
  13. ↑ Cane corso: Kasvattajat 10 vuotta. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 26.10.2026.
  14. ↑ Suomen Cane Corso Yhdistys. Haettu 26.10.2026.
  15. 1 2 Cane Corso. American Kennel Club. Haettu 26.10.2026.
  16. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  17. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  18. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: spondyloositilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  19. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2026.
  20. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  21. ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 3.3.2026.
  22. ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 3.3.2026.
  24. ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  25. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  26. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  27. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 6.4.2026.
  28. ↑ Korec, Evžen & Chalupa, Ondřej & Hančl, Matyáš & Korcová, Jana & Bydžovská, Marie. "Longevity of Cane Corso Italiano dog breed and its relationship with hair colour". Open Veterinary Journal, Vol. 7(2), s. 170-173. 13.6.2017. ISSN 2226-4485. Haettu 26.10.2026.

Aiheesta muualla