Rottweiler

Rottweiler
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 27 066
Rodun syntyaika Rooman valtakunnan aika
Alkuperäinen käyttö karjan ajaminen ja vartiointi, omistajan ja omaisuuden suojeleminen
Nykyinen käyttö palvelus-, poliisi- ja seurakoira
Elinikä keskimäärin 9 vuotta
Muita nimityksiä rottis, rotikka, roti, rotta
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
#147
Ulkonäkö
Paino uros n. 50 kg
narttu n. 42 kg
Säkäkorkeus uros 61–68 cm
narttu 56–63 cm
Väritys musta ruskein merkein

Rottweiler on saksalainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 2. Sitä käytetään nykyisin etupäässä seura-, harrastus- ja palveluskoirana.

Ulkonäkö

Jalostuksessa on tavoitteena voimakas koira, joka on väriltään musta selvästi erottuvin punaruskein merkein. Kooltaan rottweiler on keskikokoinen tai suuri. Rakenteeltaan sen tulisi olla vankka, ei raskas eikä kevyt, ei korkearaajainen eikä ilmava. Karvapeite on lyhyt ja sileä.

Rottweiler

Pitkäkarvainen rottweiler

Pitkäkarvainen rottweiler on harvinainen, eikä niitä näe yleisesti. Muunnos ei ole rotumääritelmän mukainen. DNA-testillä voidaan selvittää, onko rottweilerilla pitkäkarvaisen geenimuunnos. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat lyhytkarvaisia, saattaa jostain pennusta tulla pitkäkarvainen.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa ihanteellista rottweileria ystävälliseksi ja rauhalliseksi. Koiran käytöksen tulisi olla vakaata, itsevarmaa ja pelotonta.

Tutkimuksien mukaan rottweilerilla esiintyy keskimääräistä koirarotua vähemmän pelkoa vieraita ihmisiä ja vieraita koiria kohtaan. Niillä on myös keskimääräistä vähemmän eroahdistusta. Tutkimuksien mukaan rodun koulutettavuus on keskimääräistä parempi.

Haasteita rottweilerin luonteessa ovat muun muassa puutteet rodun toimintakyvyssä. Joitain nuoria rottweilereita on lopettettu käyttäytymishäiriöiden takia, joita ovat esimerkiksi salakavaluus tai vihaisuus.

Alankomaalaistutkimuksessa havaittiin, että puhdasrotuisten rottweilerien omistajat raportoivat merkittävästi vähemmän aggressiota ja pelkoa verrattuna sellaisten rottweilereihin omistajiin, joiden koiria ei oltu rekisteröity maan kenneljärjestöön.

Alkuperä

Rubensin maalaus Susi ja ketunmetsästys vuodelta 1616 jossa keskellä oleva koira suden kimpussa on selkeästi rottweiler.

Rottweiler lukeutuu yhdeksi vanhimmista roduista: sen alkuperä on roomalaisvallan aikaisissa koirissa, joita käytettiin karjan ajoon ja paimennukseen. Roomalaislegioonien mukana Alppien yli kulkeutui ihmisiä suojelevia ja nautoja ajavia koiria. Rottweilissa, mistä rotu on saanut nimensä, kyseiset koirat risteytyivät paikallisten koirien kanssa. Lopputuloksena syntyi rotu, jota käytettiin etupäässä karjan ajoon ja vartiointiin sekä omistajan ja tämän omaisuuden suojelemiseen. Alun perin se tunnettiin nimellä "Rottweilin teurastajankoira", koska teurastajat kasvattivat sitä. Paitsi erinomainen karjakoira, rodusta kehkeytyi myös vetokoira. 1900-luvun alussa rottweileria alettiin käyttää poliisikoirana, ja se hyväksyttiin virallisesti poliisikoiraksi vuonna 1910.

Rottweiler ukrainalaisessa postimerkissä.

Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että rottweilerin läheisin sukulaisrotu on venäjänmustaterrieri.

Rotu maailmalla

Rodun alkuperämaassa Saksassa rottweilereita on rekisteröity 2020-luvulla noin 1300–1800 vuosittain.

Isossa-Britanniassa 2020-luvulla uusia rottweilereita on rekisteröity vuosittain noin 2000–3000. Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 rottweiler oli kahdeksanneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa. Vuonna 2025 Ranskassa niitä rekisteröitiin noin 2800.

Rotu oli vuonna 2025 Suomen 60. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–400 rottweileria.

Kaksi rottweileria

Terveys

Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi jo melko nuorella iällä koirille tulevat syövät. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Rottweilerin merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, sydänsairaudet ja erilaiset syöpäsairaudet.

Noin 75 %:lla rottweilereista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Luuston sairauksista huolestuttavin on kyynärniveldysplasia. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 30 %:lla rodun edustajista. Rottweilerin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Osteokondroosia esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tutkimusten mukaan rottweilerilla esiintyy keskimääräistä koirarotua enemmän osteokondroosia kinnernivelessä.

Eturistisidevauriot ovat yksi yleisimmistä koirien tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Rottweilerilla esiintyy tutkimusten mukaan keskimääräistä koirarotua enemmän eturistisidevaurioita.

Sydänsairauksista SAS:in eli aortan ahtauman on todettu olevan rottweilereilla perinnöllinen sairaus. Aortan ahtauma todennetaan varmimmin yli 2-vuotiaalla koiralla sydänultralla, mutta monesti se kuuluu myös auskultaatiossa eriasteisina sivuääninä.

Syöpäsairaudet ovat yksi rodun yleisimmistä kuolinsyistä. Rodulla on selkeä alttius ainakin osteosarkoomaan sekä lymfoomaan. Rottweilereillä esiintyy myös melanoomaa keskimääräistä koirarotua useammin. Koiralla melanooma esiintyy useinmiten suun alueella, karvallisella iholla, varpaissa tai silmissä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Rottweilerit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25 %. Vastaavassa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25 %, joka vastaa keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuuslukua geenitutkimuksissa. Rottweilerin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 34 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rottweiler Suomen Kennelliitto.
  2. 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  3. 1 2 3 4 Rotumääritelmä Suomen Rottweileryhdistys. Viitattu 24.2.2026.
  4. ↑ Rottweilers HubPages. Viitattu 25.5.2026. (englanniksi)
  5. ↑ James A. Serpell, Deborah L. Duffy: Dog Breeds and Their Behavior, s. 31–57. Berlin, Heidelberg: Springer, 2014. ISBN 978-3-642-53994-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.9.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Jalostuksen tavoiteohjelma 2022-2026 (PDF) (sivu 41) Suomen Kennelliitto & Suomen Rottweileryhdistys. Viitattu 18.10.2026.
  7. ↑ Joanne A.M. van der Borg, Elisabeth A.M. Graat, Bonne Beerda: Behavioural testing based breeding policy reduces the prevalence of fear and aggression related behaviour in Rottweilers. Applied Animal Behaviour Science, 2017-10, 195. vsk, s. 80–86. doi:10.1016/j.applanim.2017.06.004 ISSN 0168-1591 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Heidi G. Parker, Dayna L. Dreger, Maud Rimbault, Brian W. Davis, Alexandra B. Mullen, Gretchen Carpintero-Ramirez, Elaine A. Ostrander: Genomic Analyses Reveal the Influence of Geographic Origin, Migration, and Hybridization on Modern Dog Breed Development. Cell Reports, 2017-04, 19. vsk, nro 4, s. 697–708. doi:10.1016/j.celrep.2017.03.079 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Nick Evershed, Michael Whitehead: Interactive: see how your favourite dog breeds are related to each other The Guardian. 24.10.2020. Viitattu 1.10.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Welpenstatistik Verband für das Deutsche Hundewesen. Viitattu 25.10.2026. (saksaksi)
  11. ↑ Registrations For The Years 2016–2025 (PDF) Royal Kennel Club. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  12. ↑ The Most Popular Dog Breeds of 2025 American Kennel Club. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  13. ↑ Statistiques LOF 2025 (PDF) Société Centrale Canine. Viitattu 23.10.2026. (ranskaksi)
  14. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit 2021-2025 Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  15. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  16. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  17. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  18. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  19. ↑ Mäki Katariina: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 24.2.2026.
  20. ↑ Mäki Katariina: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 24.2.2026.
  21. ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  22. ↑ Sydänsairaudet Suomen Rottweileryhdistys. Viitattu 24.2.2026.
  23. ↑ Dan G. O’Neill, Grace L. Edmunds, Jade Urquhart-Gilmore, David B. Church, Lynda Rutherford, Matthew J. Smalley, Dave C. Brodbelt: Dog breeds and conformations predisposed to osteosarcoma in the UK: a VetCompass study. Canine Medicine and Genetics, 27.6.2023, 10. vsk, nro 1, s. 8. PubMed:37365662 doi:10.1186/s40575-023-00131-2 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  24. ↑ Stefano Comazzi, Stefano Marelli, Marzia Cozzi, Rita Rizzi, Riccardo Finotello, Joaquim Henriques, Josep Pastor, Frederique Ponce, Carla Rohrer-Bley, Barbara C. Rütgen, Erik Teske: Breed-associated risks for developing canine lymphoma differ among countries: an European canine lymphoma network study. BMC veterinary research, 6.8.2018, 14. vsk, nro 1, s. 232. PubMed:30081964 doi:10.1186/s12917-018-1557-2 ISSN 1746-6148 Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Rodríguez, J. et al.: Epidemiology of Four Major Canine Tumours in the UK: Insights From a National Pathology Registry With Comparative Oncology Perspectives. Veterinary and Comparative Oncology, 2026, 24. vsk. doi:10.1111/vco.70056 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2026. (englanniksi)
  26. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. doi:10.1186/s40575-021-00111-4 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  27. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla