Snautseri (saks.Schnauzer) on keskikokoinen, karkeakarvainen, alkuperältään saksalainenkoirarotu. Rodun tunnusomaisin piirre on sen tuuhea parta, johon myös nimi Schnauzer viittaa. Nimityksellä snautseri tarkoitetaan yleensä keskikokoista snautseria: snautsereihin kuuluvat lisäksi suursnautseri ja kääpiösnautseri, jotka luetaan omiksi koiraroduikseen. Nykyään snautseri on suosittu seura- ja harrastuskoira.
Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata snautseria.
Ulkonäkö
Snautseri on kooltaan keskikokoinen. Säkäkorkeus on 45–50cm sekä uroksilla että nartuilla. Yleisvaikutelman tulee olla voimakas, mieluummin tanakka kuin solakka. Snautserin rakenteen tulee olla neliömäinen, eli säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin rungon pituus. Pään koko pituus on puolet selän (hännäntyvestä säkään) pituudesta. Pään tulee näyttää suorakaiteen muotoiselta joka suunnasta, kulmakarvat ja parta ovat tuuheat. Korvien tulee olla V:n muotoiset, ylöskiinnittyneet ja eteenpäin ohimon myötäisesti taittuneet siten että korvan sisäreuna on posken myötäinen. Kaulan tulee voimakas ja lihaksikas, jalosti kaareutuva ja tyylikäs. Rungon tulee olla tiivis, lanne on vahva ja syvä ja lantio hieman pyöristynyt. Eturinta on kohtalaisen leveä ja rintalastan kärjen ansiosta selkeästi erottuva. Ylälinja on loivasti taaksepäin laskeva ja alalinjan tulee kaartua rintakehän alaosasta lähtien kauniisti linjassa. Eturaajojen tulee olla vahvat ja suorat, eikä liian lähellä toisiaan. Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivätkä liian lähellä toisiaan. Hännän tulee olla luonnollinen; tavoitteena on sapelin tai sirpin muotoinen häntä, joka ei koske selkää. Korvat ja häntä on ollut ennen tapana typistää, mutta nykyään typistäminen on useissa maissa, myös Suomessa, kiellettyä.
Karvan tulee olla jäykän karkeaa ja tiivistä. Karvapeite on kaksinkertainen, eli se koostuu tiiviistä aluskarvasta sekä rungonmyötäisestä ja kovasta peitinkarvasta. Peitinkarva ei saa olla pörröistä tai pehmeää. Raajojen karvat ovat hieman rungon karvaa pehmeämmät. Karvapeitteen väreinä hyväksytään kokomusta sekä "pippuri & suola" (harmaa). Mustassa värissä sekä aluskarva että karvapeite ovat mustia. Ihanteellinen pippuri & suola väri on keskiharmaa, jossa on tasaisesti jakautunut, hyvin pigmentoitunut pippurointi (yksittäinen karva sisältää vuorotellen sekä harmaata että mustaa värisävyä) ja harmaa aluskarva. Kaikilla värisävyillä tulee olla ilmettä korostava tumma maski, joka on tasapainossa rungon väritykseen.
Musta
Pippuri ja suola
Hoito
Snautseri on karkeakarvainen rotu, jonka päivittäinen turkinhoito on yksinkertaista: päivittäiseksi hoidoksi riittää harjaus ja takkujen selvittäminen. Snautseri on nypittävä rotu ja koiran trimmaaminen hoidetaan koiran käyttötarkoituksesta ja omistajan mieltymyksistä riippuen. Kotikoiralle riittää se, että sen nyppii 2–3 kertaa vuodessa pohjavillalle (kaikki karkea karva pois), minkä lisäksi ajettavia osia ja linjoja voi siistiä useammin. Näyttelykoiria trimmataan useammin.
Snautserin trimmauksessa koneella ajettavia osia ovat posket, kaula, hännän alus ja sisäreidet. Muut osat tulee nyppiä. Nypittäessä on muistettava, ettei karvaa saa repiä väkisin irti, vaan nypinnässä poistetaan ainoastaan helposti lähtevät "kuolleet karvat". Korvien karvan ollessa todella tiukasti korvissa kiinni, ne voi ajaa koneella. Koiran linjat (kulmakarvat, parta, korvan reunat, tassut, alalinja, häntä) siistitään saksimalla.
Luonne ja käyttäytyminen
Snautseri lepäämässä
Rotumääritelmän snautserille on luonteenomaista eloisuus, johon yhdistyy rauhallisuus. Koulutettavuuden, pelottomuuden ja sitkeyden ansiosta snautseri on erin omainen perhe-, vahti- ja seurakoira, jolla on myös käyttökoiran ominaisuudet.
Rodun edustajat ovat pääsääntöisesti rohkeita ja uteliaita. Yleisesti snautserit pitävät lapsista ja ovat hyviä perhekoiria. Isännilleen ne ovat uskollisia. Snautserit suhtautuvat luonnostaan varautuneesti uusiin ihmisiin ja koiriin. Rodun suojeluvaisto on voimakas, sen reagointi on nopeaa, jos tarve vaatii.
Käyttö
Suomessa snautseri on toiminut lähinnä seura- ja vahtikoirana. Snautseri on aktiivinen ja monipuolinen rotu, jonka kanssa voi harrastaa useampaa lajia. Suosituin harrastusmuoto snautsereilla on koiranäyttelyt. Snautseiden kanssa harrastetaan myös rally-tokoa, TOKOa ja agilitya. Snautseri on myös saavuttanut koiratanssin Suomen mestaruuden vuonna 2007.lähde?
Rodulla on myös oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin. 2000-luvulla palveluskoirakokeisiin osallistuu vuosittain viidestä kymmeneen snautseria ja käyttäytymmiskokeen (BH) on suorittanut 2–10 snautseria vuosittain.
Alkuperä
"Karkeakarvainen saksanterrieri" eli snautseri vuodelta 1915.Snautseri ukrainalaisessa postimerkissä.
Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Sen uskotaan kehittyneen nykyiseen muotoonsa keskieurooppalaisten paimen- ja työkoirien myötävaikutuksesta, ja Etelä-Saksan Baijerin aluetta pidetään rodun varsinaisena synnyinalueena. Snautseri on snautseri-rotutyypin alkuperäinen muunnos, josta kääpiö- ja suursnautseri polveutuvat. Snautsereille oli jo muinoin tyypillistä karkea karva, tuuhea parta ja pitkät kulmakarvat. Varhainen snautserimaista koiraa esittävä kuva löytyy Albrecht Dürerin tuotannosta 1500-luvulta, ja snautseri-rotutyyppi tunnettiin jo keskiajan Baijerissa.
Snautseri oli peloton ja valpas pihapiirin vahti sekä tallikoira, joka tuli erinomaisesti toimeen hevosten ja karjan kanssa sekä piti rotat ja muut jyrsijät poissa. Korvia ja häntiä alettiin typistää rotanpuremien ehkäisemisiksi.
Snautseri hyväksyttiin omaksi rodukseen vuoden 1850 tienoilla, joskin tuolloin rotu oli vielä virallisesti karkeakarvainen pinseri. Pinsereiden ja snautsereiden yhteinen järjestö Pinscher-Schnauzer–Klubb perustettiin vuonna 1895 jo 1800-luvulla rodusta kiinnostuneen saksalaisen kasvattajan Josef Berthan aloitteesta. Alkuaikoina snautsereiden värikirjo oli suurempi, sillä rekisteröitynä oli eniten harmaita ja lisäksi muiden muassa mustia, riistanvärisiä, keltaruskeita ja mustaruskeita koiria. Josef Bertha oli ensimmäinen, joka alkoi päämäärätietoisesti jalostaa pippuri ja suola -väriä puhtaaksiselvennä. Mustia snautsereita oli alun perin vain pieni osa kannasta, minkä vuoksi niiden jalostus pääsi vauhtiin vasta 1930-luvulla.
Snautseri kilpaili ensimmäisen kerran näyttelyissä Saksan Hannoverissa vuonna 1879 karkeakarvaisen pinserin nimellä. Vuonna 1880 rodulle kirjoitettiin sen ensimmäinen rotumääritelmä. Kymmenen vuotta myöhemmin järjestettiin Stuttgartissa rodun ensimmäinen erikoisnäyttely, jossa oli paikalla vajaat sata koiraa. Ensimmäisen maailmansodan aikana snautsereita käytettiin muun muassa armeijassa, poliisikoirina sekä Punaisen Ristin apuna. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen snautserin suosio nousi huippuunsa. Rotua alettiin kasvattaa erityisesti Saksassa ja Isossa-Britanniassa.
Etymologia
Nimensä snautseri sai jo 1800-luvulla, sillä kansan parissa näitä parrakkaita koiria alettiin kutsua nimellä schnauz tai schnauzer (viikset). Toinen yleinen nimitys oli rattler (rotanpyytäjä). Saksassa snautseria kutsutaan toisinaan nimellä Mittelschnauzer eli "keskikokoinen snautseri".
Snautserit Suomessa
Ensimmäiset snautserit tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Rotu ei ole koskaan ollut Suomessa eikä muissa Pohjoismaissa suursuosiossa.
Suomessa pippuri & suola väritys on rodun kahdesta värimuunnoksesta Suomessa yleisempi. Suomessa syntyi vuosina 2020–2025 noin 70 pippuri & suola väristä snautserinpentua vuosittain, kun taas mustia syntyi vain parikymmentä vuosittain. Suomessa värimuunnoksia saa risteyttää vain erikoisluvalla.
Terveys
Snautseri on säänkestävä ja perusterve rotu.
Snautseri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja tapaturmat. Snautserin tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäongelmat, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä kynsisairaus SLO.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 65%:lla snautsereista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 5%:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 8%:lla rodun edustajista.
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta tyroksiinin määrästä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleisimpiä koirien sisäerityssairauksia. Snautseri on yksi hypotyreoosin riskiroduista.
Snautsereilla esiintyy myös kynsien haurastumista ja irtoilua (onychodystrofia). Symmetrinen lupoidi onychodystrofia (SLO) kuvaa tilaa, jossa kaikissa tassuissa symmetrisesti kynnen kapselit irtoavat ja kynnet epämuodostuvat.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Snautserit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10%. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Snautserin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 27%.
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Saksa
