| Kleinspitz | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 6 774 |
| Rodun syntyaika | 1800-1900-luku |
| Alkuperäinen käyttö | piha- ja vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta |
| Muita nimityksiä | kleini, Small German Spitz, Miniature Spitz, petit spitz, spitz pequeño, saksa väike spits |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 4 Eurooppalaiset pystykorvat #97.4 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | n. 3–5 kg, suhteessa korkeuteen |
| Säkäkorkeus | ihanne 26 cm, +/– 3 cm poikkeama hyväksytään |
| Väritys | musta, ruskea, oranssi, oranssi-soopeli, kermanvärinen, kerma-soopeli, hopeanharmaa, black & tan, valkoinen tai valkokirjava |
Kleinspitz on pienikokoinen Saksasta peräisin oleva koirarotu, joka kuuluu saksanpystykorviin. Vuosina 2021–2025 Suomessa rekisteröitiin 400–600 kleinspitzia vuosittain ja vuonna 2025 se oli 20. suosituin rotu.
Kleinspitz on pieni, runsasturkkinen pystykorva. Karvapeite on kaksinkertainen ja tuuhea ja rodussa esiintyy lukuisia värityksiä mukaan lukien musta, ruskea, oranssi, oranssi-soopeli, kermanvärinen, kerma-soopeli, hopeanharmaa, black & tan, valkoinen tai valkokirjava (valkoinen mustin, ruskein, harmain, oranssein, oranssi-soopelein, kermanvärisin tai kerma-soopelein merkein). Ihannesäkäkorkeus on 26 cm, josta sallitaan kolmen sentin poikkeama molempiin suuntiin. Paino määräytyy koon mukaan ja on keskimäärin 3–5 kg.
Kleinspitz on yleensä ystävällinen, sisukas, valpas ja vilkas. Se on uskollinen omistajalleen ja suhteellisen helppo kouluttaa. Vahtimisvietin voimakkuus vaihtelee yksilön mukaan, mutta valppaana ja terhakkaana koirana kleinspitz saattaa olla herkkähaukkuinen. Toimintakykyä ja -halukkuutta rodusta löytyy, mistä todisteena ovat monet luonnetestin erinomaisin pistein läpäisseet yksilöt. Omistajaansa se kiintyy todella usein voimakkaasti.
Kleinspitzin kantamuoto oli mahdollisesti muinainen Canis familiaris palustris. Aiemmin saksanpystykorvat toimivat pihavahteina, mutta pienimmät niistä alkoivat muuttua seurakoiriksi 1800-luvulla. 1900-luvulla määriteltiin 5 eri kokomuunnosta: keeshond, grosspitz, mittelspitz, kleinspitz ja pomeranian.

Kleinspitz elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat ja sydänsairaudet. Kleinspitzin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, purentavirheet, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet ja myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma.
Silmäsairauksista yleisimmät ovat ylimääräiset silmäripset (distichiasis/ektooppinen cilia) ja kaihi. Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 15 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja kleinspitzeja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Johtuen kleinspitzien pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Rodun edustajilla esiintyy välillä liian kapeita alaleukoja, jolloin kulmahampaat pääsevät porautumaan kivuliaasti ikeneen. Maitokulmahampaiden irtoamattomuus on myös varsin tavallista.
Yksi kleinspitzin yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös kleinspitzien tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Saksanpystykorvat eivät ole sisäsiittoisia koirarotuja verrattuna muihin koirarotuihin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Saksanpystykorvan jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 15 %.