Vucciriscu

Vucciriscu on italialainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n eikä Italian Kennelliiton (ENCI) virallista tunnustusta.

Ulkonäkö

Vucciriscu muistuttaa ulkoisesti melko paljon pitbullia. Kuono on lyhyt ja katkaistun kartion muotoinen. Purenta on joko leikkaava tai tasapurenta. Silmät ovat karvapeitteen väritykseen verrattuna tummat. Korvat ovat ruusukorvat. Niskassa on hieman löysää kaulanahkaa, joka suojaa verisuonia. Runko on suorakaiteen muotoinen. Raajat ovat vahvat ja lihaksikkaat. Häntä on luonnollisena pitkä, ulottuen ojennettuna kintereeseen; koiran ollessa valppaana se nousee ja kaartuu kohtalaisesti. Perinteisesti se on typistetty neljännen häntänikaman kohdalta. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 54-60 cm ja paino 25-32 kg välillä; nartuilla vastaavat mitat ovat 48-53 cm ja 23-28 kg. Karvapeite on melko lyhyt ja karhea. Väritys on yleensä fawn, joko valkoisin merkein tai ilman; myös brindle on mahdollinen, joskin harvinainen.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on voimakasluonteinen, erittäin reaktiivinen, reviiritietoinen ja valpas, ja mahdollisen uhan havaitessaan siitä tulee äärimmäisen vaarallinen. Tämän lisäksi sille on tyypillistä vieraskoira-aggressio saman sukupuolen edustajia kohtaan. Näiden ominaisuuksien vuoksi se ei sovellu läheskään kaikille eikä sitä suositella ensikoiraksi. Se on erittäin kiintynyt omistajaansa ja tälle omistautunut, jopa siinä määrin että se on valmis kuolemaan hänen puolestaan.

Vucciriscu on paitsi ketterä ja väsymätön, sillä on myös erittäin korkea kivunsietokyky. Nämä ominaisuudet tekevät siitä erittäin monipuolisen vartio- ja suojelukoiran. Sitä ruokitaan edelleen etupäässä teurasjätteillä ja maitotuotteilla, ja se on erittäin niukkaruokavalioinen.

Alkuperä

Rotu ei ole alkuperältään muinainen, vaan verrattain moderni. 1700-1800-luvuilla Sisilia oli paitsi suosittu ajanviettopaikka englantilaiselle ja pohjoiseurooppalaiselle aatelistolle, myös tärkeä kauppakumppani sekä Englannille, Ranskalle että Espanjalle. Kyseisellä aikakaudella koiratappelut olivat yleinen huvitus englantilaisen ja mannereurooppalaisen aateliston keskuudessa, ja he toivat sen mukanaan myös Sisiliaan. Englannista vietiin tätä tarkoitusta varten saarelle bulldoggeja, jotka risteytyivät paikallisten molossikoirien kanssa. Lopputuloksena syntyi vucciriscu, jolla oli haluttua käyttötarkoitusta varten ihanteelliset ominaisuudet: luja purenta, ketterä ja voimakas rakenne, valmius taisteluun. Koiratappelut olivat Italian kuningaskunnassa kiellettyjä, mutta ne jatkuivat silti salassa. Tämän johdosta vucciriscu päätyi rikollisten käsiin, jotka jatkoivat edelleen sen tappeluttamista laittomasti.

Koska rodulle ominainen taisteluvietti yhdistyi voimakkaaseen puolustusviettiin, jotkin yksilöt päätyivät teurastajien työkoiraksi, vartioimaan heidän omaisuuttaan ja kauppaansa. Kyseisessä työssä sen verrattain pienestä koosta oli hyötyä, sillä se kykeni piiloutumaan tiskin taakse ja tilanteen vaatiessa hyökkäämään sieltä yllättäen ja äkkiarvaamatta. Nebrodin pikkukylässä lihakauppaa vartioinut vanha Facciulo on erityisen kuuluisa rodunedustaja. Kerrotaan, että vaikka teurastajat lähes tulkoon hemmottelivat sitä tuoden sille lihanpaloja, saatuaan syödyksi se muuttui hetkessä takaisin periksiantamattomaksi vartijaksi, uhaten jopa samoja teurastajia jotka olivat vain hetkeä aiemmin ruokkineet sitä.

Lisäksi myös maanviljelijät hyödynsivät vucciriscua maatilojen ja karjan vartiointiin.

Sisiliassa 1800-luvulla vaikuttanut, calabrialaiset juuret omannut Florion yrittäjäsuku myi vuonna 1858 Vittoriassa sijainneen tislaamon englantilaiselle Ingam & Whitaker -yhtiölle, joka palkkasi työntekijät suoraan kotimaastaan. Heidän mukanaan myös tähän kaupunkiin saapui bull-tyyppisiä taistelukoiria, joista tuli alueen vucciriscu-populaation kantayksilöitä. Aivan kuten muualla aikaisemmin, myös Vittoriassa osa rodunedustajista löysi tiensä teurastajien vahtikoiriksi. Siellä erityisen kuuluisa oli herra D'Izzian lihakauppa, jota vartioi kaksi punaista yksilöä.

Rotu on ikuistettu Ragusan maakunnassa sijaitsevasta Donna Fugatan linnasta löytyvään pienoisveistokseen. Lisäksi se on kuvattuna palermolaisessa museossa säilytettävässä, 1800-luvulta peräisin olevassa maalauksessa, jossa esiintyy bulldoggi-tyyppinen koira sylikoiran seurassa.

Aikoinaan vucciriscu oli hyvin yleinen, ja sen perinteinen levinneisyysalue kattaa saaren pohjois-itä-akselilla, Palermosta Vittoriaan ja Ragusaan. Tämä selittyy sillä, että kyseisillä alueilla oli aikoinaan merkittäviä kauppasatamia, jonne englantilaisten mukanaan tuomat bulldoggit käytännössä saapuivat. Nykyisin rotu on äärimmäisen uhanalainen, mutta sen eteen ollaan tekemässä töitä: ryhmä koiraharrastajia aikoo kartoittaa harvat jäljellä olevat yksilöt ja suunnitella sen jälkeen miten elvytysprojektin voi parhaiten toteuttaa.

Lähteet