Spinone

Spinone
Avaintiedot
Alkuperämaa Italia
Määrä Suomessa rekisteröity 416
Rodun syntyaika viimeistään 1200-luku
Alkuperäinen käyttö seisova ja noutava lintukoira
Nykyinen käyttö seisova lintukoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta
Muita nimityksiä spinone italiano, Italian Spinone, spinone, Italienischer Spinone, espinone, itaalia karmikarvaline linnukoer
FCI-luokitus ryhmä 7 Seisovat lintukoirat
alaryhmä 1.3 Mannermaiset griffon-tyyppiset
#165
Ulkonäkö
Paino narttu 28–30 kg, uros 32–37 kg
Säkäkorkeus narttu 58–65 cm, uros 60–70 cm
Väritys valkoinen oranssein merkein, täplikäs valko-oranssi, valkoinen ruskein merkein, päistärikkö tai ruskea päistärikkö (brown roan, orange roan)

Spinone (ital. spinone italiano) on italialainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 7. Se on KSN-rotu (karkota, seiso, nouda).

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia spinonen pentueita vuosittain.

Ulkonäkö

Spinone on suurikokoinen koira, jonka rakennetta voisi kuvailla neliömäiseksi. Sillä on vahva luusto ja hyvin kehittyneet lihakset. Spinonen liikkuminen on hyvin vaivatonta. Metsästäessä spinone yleensä ravaa, joskus se saattaa laukatakin.

Karvapeite on karkea ja rodulla on komeat viikset. Sillä on hyvin silmiinpistävät kulmakarvat, jotka ovat pidemmät ja kovemmat kuin karva muualla. Väriltään spinone on valkoinen, valkoinen oranssein tai ruskein laikuin, oranssitäplikäs, oranssipäistärikkö tai ruskeapäistärikkö.

Spinone

Luonne ja käyttäytyminen

Spinone on suhteellisen helppo kouluttaa, ja se tulee hyvin toimeen muiden koirien ja perheen lasten kanssa. Tarvittaessa siitä löytyy kuitenkin omaa tahtoa.

Spinone on monipuolinen metsästyskoira. Suomessa rotua käytetään kanalintumetsästyksessä, vesilintumetsästyksessä, kyyhkysjahdissa, jänisjahdissa ja haavoittuneen riistan jäljityksessä.

Historia

Spinonen historia on hieman hämärän peitossa. Muun muassa Senofonte ja Seneca ovat jo noin 500 eaa. maininneet kirjoituksissaan karkeakarvaisen koiran, joka oli fyysisesti kestävä ja seisoi riistaa. Myöhemmin samantyyppisistä karkeakarvaisista koirista löytyy mainintoja ajalta 100 jaa. Flavio ja Oppiano (200 jaa.) lisäsivät omissa rotukuvauksissaan koiran ominaisuuksiin ”koira, joka ei metsästä itselleen vaan isännälleen”, mikä on mainittu useissa nykypäivänkin lähteissä yhtenä spinonen arvostetuimmista ominaisuuksista. 1400-luvulta lähtien spinonen tyyppisiä koiria on esiintynyt muun muassa Montagnan, Tizianin ja Tiepolon maalauksissa, minkä lisäksi aikakauden kirjallisissa lähteissä kerrotaan arvostetusta metsästyskoirarodusta, jonka ominaisuudet ja ulkonäkö vastasivat nykyistä spinonea.

Suosituimman teorian mukaan spinone polveutuisi italianajokoirasta ja olisi varhaisten ranskalaisten ajokoirien, kuten griffoneiden, sekä barbetin kantarotu. Toisen teorian mukaan kehittyminen tapahtui toisin päin, eli griffonit ja barbet olisivat spinonen esi-isiä. Kolmannen teorian mukaan spinonen alkuperä juontaa juurensa vielä pidemmälle, muinaisesta Kreikasta Roomaan tuotujen metsästyskoirien ja paikallisten mastiffien välisiin risteytyksiin. Varmaa on, että rotu oli olemassa viimeistään 1200-luvulla.

1500-luvulla tunnettiin useita eri spinonea muistuttavia paikallismuunnoksia: Lombardiassa tyypillisin oli ruskea-roan variaatio, Marchessa spinoso (="piikikäs"), Piemontessa oranssi-valkoinen cravino (="vuohenparta"), jota vastaa nykyinen segugio cravin, Latiumissa baffo (="parta"), Toscanassa restone ja Campaniassa restoso. Kahden jälkimmäisen nimitys johtunee ruohoon viittaavasta sanasta resto, mitä todennäköisimmin rodulle ominaisten viiksi- ja partakarvojen takia. Nykyinen sana spinone on johdettu spinososta ja tarkoittaa vapaasti käännettynä piikikästä, minkä on katsottu viittaavan joko koiran karheaan turkkiin tai vaikeakulkuiseen maastoon.

Terveys

Rodun keskimääräinen elinikä on noin kymmenen vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Spinonen tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi ja epilepsia.

Jopa noin 85 %:lla spinoneista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 4 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 21 %:lla rodun edustajista. Spinonen PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.

Spinonella esiintyy jonkun verran myös olkanivelen osteokondroosia. Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä.

Rodulla esiintyy maailmanlaajuisesti epilepsiaa. Iso-Britanniassa tehnyt tutkimuksen mukaan epilepsian esiintyvyys rodussa olisi 3,5 %, mikä on selkeästi enemmän mitä keskimääräisellä koirarodulla. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Spinonet ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Spinonen jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 14 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2019)
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  3. 1 2 3 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  4. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  5. 1 2 3 Spinone 4.5.2026. Saksanseisojakerho ry. Viitattu 25.5.2026.
  6. ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 264. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  7. 1 2 3 4 Tonelli, E. (2006). Cani - Le Razze, 6. painos. Demetra.
  8. 1 2 3 4 5 6 Buzzi, A. (26.5.2009). "Lo Spinone Italiano: Origini ed Evoluzione". Caccia+.
  9. 1 2 3 Jalostuksen tavoiteohjelma 2022-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.5.2026.
  10. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  12. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  13. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  14. ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 17.5.2026.
  15. ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Nina Mahlanen: Koiran epilepsia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  17. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  18. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 17.5.2026.

Aiheesta muualla