Italianajokoira

Italianajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa Italia
Määrä Suomessa rekisteröity 138
karkeakarvaisia 112
lyhytkarvaisia 26
Rodun syntyaika esiroomalainen kausi
Alkuperäinen käyttö jäniksen ja villisian metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Segugio Italiano, Italian Hound, Italian Segugio, chien courant italien, Italienischer Laufhund, sabueso italiano, itaalia hagijas, Segugio
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#198 (karkeakarvainen)
#337 (lyhytkarvainen)
Ulkonäkö
Paino 18–28 kg
Säkäkorkeus karkeakarvainen:
uros 52–60 cm
narttu 50–58 cm
lyhytkarvainen:
uros 52–58 cm
narttu 48–56 cm
Väritys fawn, tummanpunainen mustin karvankärjin tai black & tan
- valkoisin merkein tai ilman

Italianajokoira (ital. segugio italiano) on italialainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 6 (Ajavat ja jäljestävät koirat). Siitä on olemassa sekä lyhyt- (ital. a pelo raso) että karkeakarvainen (ital. a pelo forte) muunnos.

Ulkonäkö

Italianajokoira on rakenteeltaan neliömäinen, hoikka, keskivahva ja tasapainoinen, ääriviivoiltaan kuiva ja lihaksikas. Rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta. Pää on pitkänomainen; kallo on ylhäältä katsottuna soikion muotoinen ja sivulta katsottuna hieman kupera; kuono on hieman kärkeä kohti kapeneva, kuononselkä hieman kyömy; kallo ja kuono ovat keskenään yhtä pitkät. Purenta on yleensä leikkaava, mutta myös tasapurenta hyväksytään. Silmät ovat karkeakarvaisella soikeat, lyhytkarvaisella mantelinmuotoiset; molemmilla ne ovat suuret ja kirkkaat, sävyltään tumman okran väriset. Korvat ovat riipuvat, kolmionmuotoiset, hyvin leveät ja litteät, kärjistään terävät; tunnusomaista on korvien kiertyminen eteenpäin estäen kiertymiset ja käpertymät; korvien kärjet kääntyvät hieman sisäänpäin. Häntä on pitkä (lähes kintereisiin ulottuva) ja lantion tasolle kiinnittynyt; lepotilassa se riippuu alhaalla sapelin muodossa, liikkeessä nousee selkälinjan tasolle tai sitä korkeammalle; karkeakarvaisella tyvestä paksumpi kuin lyhytkarvaisella.

Karkeakarvaisten urosten säkäkorkeus on 52–60 cm ja narttujen 50–58 cm (2 cm korkeampi korkeus sallitaan muutoin erinomaisille yksilöille); lyhytkarvaisten urosten säkäkorkeus on 52–58 cm ja narttujen 48–56 cm (2 cm poikkeama suuntaan tai toiseen sallitaan muutoin erinomaisille yksilöille). Paino vaihtelee molemmilla muunnoksilla 18–28 kg välillä - karkeakarvaiselle on määritelty erikseen urosten painoksi 20–28 kg ja narttujen 18–26 kg.

Karkeakarvaisella karva on korkeintaan 5 cm pitkää, muodostaen pitkähkön parran. Rungon alueella se on ehdottoman karkeaa; päässä, kuonossa, korvissa, raajoissa ja hännässä se on sileämpää. Lyhytkarvaisella karva on lyhyttä, sileää, suoraa ja tiheää; kuonossa, rungossa ja raajoissa voi esiintyä yksittäisiä karkeita karvoja. Värityksistä sallitaan kaikki kellanruskean sävyt vaaleasta (fawn) tummanpunaiseen (mustin karvankärjin) ja musta punaruskein merkein (black & tan). Musta-ruskeilla tan-merkkien tulee sijaita silmien yläpuolella, kuonossa, rinnassa, raajoissa ja peräpeilissä. Valkoisia merkkejä tulee olla mahdollisimman vähän: kellanruskeilla vähäisin merkein kallossa, kuonossa, kaulassa, rintakehässä, ranteissa, kintereissä, käpälissä ja hännänpäässä; musta-ruskeilla vain yksittäinen valkoinen tähti rinnassa, jolloin niitä kutsutaan kolmivärisiksi (tricolor).

Luonne ja käyttäytyminen

Italianajokoira on eloisa, leikkisä, erittäin lempeä ja tottelevainen. Sillä metsästetään erityisesti jäniksiä ja villisikoja. Se soveltuu työskentelemään erilaisiin, vaikeisiinkin maastoihin tasangoilta vuoristoon. Se on hyvin kestävä ja nopea, ja sopii sekä yksin että ajueessa työskentelyyn. Hajuaisti on erinomainen, ääni soinnukas ja miellyttävä. Kahdesta muunnoksesta karkeakarvainen on varautuneempi ja vähemmän vilkas; lisäksi sitä kuvaillaan rauhalliseksi, älykkääksi ja aina valmiiksi työskentelemään. Lyhytkarvainen puolestaan on tasainen, muttei kuitenkaan kovin seurallinen.

Alkuperä

Rodun uskotaan olevan ikivanhaa alkuperää ja kehittyneen esiroomalaisella kaudella muinaisen Egyptin riistaa ajaneista koirista, jotka levisivät foinikialaisten kauppiaiden mukana ympäri Välimeren rannikkoa. Monet muinaiset egyptiläiset piirrokset kuvaavat riippuvakorvaisia ajavia koiria, jotka muistuttavat paljon nykyistä segugiota. Toisen teorian mukaan italianajokoira polveutuu kelttiläisestä ajokoirasta (mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira). Desmond Morris uskoo puolestaan molempiin teorioihin: hänen mielestään sekä foinikialaisten mukanaan tuoma vinttikoira että kelttiläinen ajokoira ovat vaikuttaneet nykyisen segugion syntyyn. Hänen mukaansa rotu olisi perinyt päänpiirteensä kelttiläiseltä ajokoiralta ja pitkät raajansa foinikialaiselta vinttikoiralta.

Varmaa kuitenkin on, että nykyisen italianajokoiran kokoisia ja tyyppisiä koiria on kuvattuna napolilaisessa museossa säilytettävässä patsaassa "Metsästävä Diana" ja vatikaanilaisessa museossa säilytettävässä patsaassa "Diana jousen ja nuolen kanssa". Myös Veronan provinssissa sijaitsevalta muinaiselta Lombardian hautausmaalta on löytynyt kaksi koiraeläimen luurankoa, jotka vastaavat rakenteeltaan täysin nykyistä italialaista rotua. Borso d'Esten linnassa on 1600-luvulta peräisin oleva segugion kaltaista ajokoiraa kuvaava maalaus.

Renessanssin aikaan italianajokoira oli erittäin suosittu, mutta seuraavien vuosisatojen aikaan metsästyksen vähentyessä se alkoi harvinaistua. 1900-luvulla perustettiin mm. Società Italiana Pro Segugio, joka edesauttoi rodun säilymistä. Nykyinen italianajokoira on säilynyt muuttumattomana jo vuosisatojen ajan.

Italianajokoira on nykyisin jälleen erittäin suosittu kotimaassaan, ja vuonna 2019 lyhytkarvainen muunnos oli Italian suosituimpien rotujen listalla 8. sijalla. Viimeisten 10 vuoden aikana Italiassa on rekisteröity vuosittain noin 3000-4000 lyhytkarvaista (suunta on ollut laskeva) ja 500-1000 karkeakarvaista (suunta on ollut laskeva).

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Rotumääritelmä: Karkeakarvainen italianajokoira. Suomen Kennelliitto, 23.8.2016. Haettu 17.10.2026.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Rotumääritelmä: Lyhytkarvainen italianajokoira. Suomen Kennelliitto, 23.8.2016. Haettu 17.10.2026.
  3. 1 2 3 Atlante delle razze di Cani: Segugio Italiano a pelo forte. Agraria.org. Haettu 17.10.2026.
  4. ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 168. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
  5. 1 2 Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 92. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  6. ↑ "Libro genealogico". I Nostri cani, 1.12.2020. Haettu 11.1.2021.
  7. ↑ Segugio Italiano a pelo raso. Ente Nazionale della Cinofilia Italiana. Haettu 19.10.2026.
  8. ↑ Segugio Italiano a pelo forte. Ente Nazionale della Cinofilia Italiana. Haettu 19.10.2026.

Aiheesta muualla