| Cane toccatore | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Italia |
| Määrä | harvinainen |
| Rodun syntyaika | 1800-luvun alku |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | paimen-, vahti- ja perhekoiralähde? |
| Elinikä | 12-15 vuotta |
| Muita nimityksiä | Cane Paratore, Pastore Toccatore, Cane da Comandi |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–25 kglähde? |
| Säkäkorkeus | 50–55 cmlähde? |
| Väritys | valkoinen, ruskea, harmaa, tai musta |
Cane toccatore on italialainen koirarotu, joka tunnetaan tietyillä alueilla myös nimellä cane paratore. Sillä ei ole FCI:n eikä Italian Kennelliiton (ENCI) virallista tunnustusta.
Cane toccatore on keskikokoinen ja vankkarakenteinen. Pää on suuri ja kuono pitkä. Silmät ovat suuret ja tummat; korvat ovat pystyt. Karvapeite on pehmeä ja tiheä. Väritys voi olla valkoinen, ruskea, harmaa tai musta. Lisäksi rungon yläosa voi olla vaaleamman sävyinen ja alaosa tummempi.
Rotu on älykäs, uskollinen, leikkisä, iloinen, voimakasluonteinen ja perhettään kohtaan lempeä. Se tunnetaan myös kestävyydestään, sopeutuvaisuudestaan ja kylmänsietokyvystään, minkä vuoksi se sopeutuu elämään sekä ulko- että sisäkoirana.
Rotu on kotoisin Apenniineilta, Abruzzosta. Se on jalostettu siellä työkoiraksi 1800-luvun alkupuolella, ennen kaikkea vartio- ja suojelukoiraksi. Sitä on käytetty ensisijaisesti kiinteistöjen ja maatilojen vartiointiin, mutta myös suurriistan metsästykseen. Cane toccatorella on myös ollut merkittävä rooli Italian historiassa: toisen maailmansodan aikana Italian armeija koulutti rodunedustajia etsimään räjähteitä.
Rodun keskeisimmät terveysongelmat ovat luun kasvuhäiriöt, olkanivelen kehityshäiriöt, pikkuaivojen ja hermoston etenevä rappeumasairaus sekä reisiluun pään osteokondroosi.