Lessinia-lagorainpaimenkoira

Lessinia-lagorainpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Italia
Määrä	harvinainen
Rodun syntyaika	muinainen
Alkuperäinen käyttö	lammas-, vuohi-, nauta- ja hevospaimen
Nykyinen käyttö	paimenkoira, laumanvartija
Muita nimityksiä	Pastore della Lessinia e del Lagorai, Pastore del Lagorai, Pastore della Lessinia, Pastore della Val d'Adige
FCI-luokitus	ei FCI-rotu ENCI: ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	uros 53-63 cm narttu 49-59 cm
Väritys	fawn, ruskea, blue merle, red merle tai musta
Infobox OK

Lessinia-lagorainpaimenkoira (ital. pastore della Lessinia e del Lagorai) on italialainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n tunnustusta, mutta Italian kennelliitto ENCI on tunnustanut sen alustavasti, ja se on lisätty ns. "avoimeen rekisteriin" (Registro Supplementare Aperto - RSA). Italiassa rodusta huolehtii Società Italiana Pastore della Lessinia e del Lagorai -järjestö.

Ulkonäkö

Lessinia-lagorainpaimenkoira on olemukseltaan keskikokoinen, hieman korkeuttaan pidempi, susimainen (lupoidinen) ja maatiaismainen. Sillä on vahva lihaksisto, mutta se on samalla myös ketterä. Silmät ovat keskikokoiset ja hieman mantelinmuotoiset; väriltään meripihkankeltaiset, pähkinänruskeat tai tummat. Toisinaan silmät voivat olla siniset tai toinen silmä sininen ja toinen ruskea. Silmäluomen reunat ovat mustat tai maksanruskeat. Korvat ovat kookkaat ja kolmionmuotoiset, ja niiden asento vaihtelee pystyistä taittuneisiin ja riippuviin - yleensä ne ovat kuitenkin pystyt tai puolipystyt (kärjistään taittuneet). Häntä on keskipitkä ja tukeva; levossa se roikkuu alhaalla tai on vaakatasossa kannettu, liikkeessä se on joko kaareva tai puolikaareva. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 53-63 cm (ihanne 58 cm) ja narttujen noin 49-59 cm (ihanne 54 cm) välillä. Paino on suhteessa säkäkorkeuteen ja käyttötarkoitukseen - täten erityisen massiiviset yksilöt ovat epätoivottuja.

Karvapeite on keskipitkä ja kaksikerroksinen, erityisesti selän alueella vuohimainen tai silkkinen - toisinaan myös aaltoileva ja lähes kihara. Lyhyttä karva on päässä ja alaraajoissa, runsaampaa korvien tyvissä, reisien takaosissa ja hännässä. Toisinaan karvapeite muodostaa varsinkin uroksille kauluksen. Väritys on fawn (sävy vaihtelee vaaleasta tummaan; toisinaan maskilla), ruskea, blue merle, red merle tai musta; tan-merkkejä esiintyy, mutta ne ovat epätoivottavia; myöskään valkoiset merkit eivät ole toivottavia, mikäli ne kattavat yli 50 % karvapeitteen väristä (pään alueella epätoivottavaa on, jos valkoiset merkit kattavat yli 33 %).

• 
  blue merle
• 
  red merle
• 
  musta

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on tasapainoinen, älykäs, vilkas, utelias, oppivainen ja tottelevainen, tarpeen vaatiessa myös päättäväinen ja rohkea. Se tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien ja eläinten kanssa. Työssään se on väsymätön ja kykenee työskentelemään äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa ja karkeassa maastossa. Se kykenee paimentamaan yksin yli sataa eläintä kerralla, usein joko haukkumalla tai näykkimällä. Sille on kehittynyt suuri vastustuskyky tauteja, nälkää ja väsymystä vastaan. Se on nopea ja fyysisesti kestävä, kyeten hyppäämään vaivatta esteiden yli. Siitä saa tarpeen vaatiessa myös hyvän vahtikoiran.

Alkuperä

Lessinia-lagorainpaimenkoira on muinaista alkuperää oleva paimenkoira Koillis-Italiasta (Itä-Lombardia, Trentino-Etelä-Tiroli, Veneto, Friuli-Venezia Giulia) sekä lähialueilta, eli käytännössä historialliselta Triveneton alueelta. Paimenkoiria esiintyi Italian Alpeilla jo neoliittisella aikakaudella; ne olivat todennäköisesti saapuneet alueelle Paflagoniasta paimentolaisheimojen mukana - nämä olivat puolestaan omaksuneet kotieläinten kasvatuksen Levantin natufeilta. Muinaiset veneetit (paflagonialaisten jälkeläiset), jotka asettuivat Koillis-Italiaan toisen vuosituhannen eaa puolivälin jälkeen, omistivat paimenkoiria - nämä mahdollisesti edustivat nykyisin sukupuuttoon kuollutta rotua nimeltä "Alppien paimenkoira" (Cane da Pastore delle Alpi). Kalliopiirrosten ja pronssilevyjen perusteella nämä koirat olivat yleistyypiltään susimaisia ja niillä oli kaareutuva häntä.

Aivan alusta lähtien vuoristoalueiden paimennuskulttuuriin kuului olennaisena osana transhumanssi. Vuosituhansien aikana tapahtunut jatkuva liikehdintä alueelta toiselle johti siihen, että jo olemassaolleet muinaiset koirat risteytyivät muiden koirien - sekä lähialueilla että kauempana eläneiden - kanssa. Tuloksena syntyi populaatio, joka jalostui sekä ympäristön että paimenkulttuurin ehdoilla. Triveneton maantieteellisten ominaisuuksien ansiosta tämä rotu säilyi lähes täysin koskemattomana. Se levisi pian koko nykyiselle elinalueelleen, kulkien edelleen paimentolaisten mukana vuorilta tasangoille ja päinvastoin.

Vuonna 2017 Società Italiana Pastore della Lessinia e del Lagorai lähetti ENCI:lle virallisen pyynnön hyväksyä rotu RSA-rekisteriin.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Società Italiana Pastore della Lessinia e del Lagorai